Jo joutui armas aika

Kolmen vuoden lakkiais-putken jälkeen saadaan hetki huilia. Kuopus pääsi vasta lukion ekalta. Ei siis tänään kuumottavaa siivousta, leipomista, astioiden hamstrausta, alkoa ja ruokakauppaa. Huomenna saa rennosti mennä kummipojan lakkiaisiin, nauttia ja kunnioittaa toisten kätten työtä.

kolme lakkia

kolme lakkia

lakkiasi-buffa viime vuodelta

lakkiasi-buffa viime vuodelta

Kummasti kevätjuhlan aikoihin iskee kumminkin haikeus. Taas vuosi takana. Ponnistelua, voittoja ja tappioita. Luopuminen nuorista aikuisista konkretisoituu. Ylpeys ja ilo kun omat siivet vahvistuvat, mutta samalla lähes hätä, että mitäs mä itse nyt oikein keksin. Kun ruuhkavuodet on haaveillut omasta ajasta, on melko kylmäävää, että se aika on nyt oikeasti koittanut. Yhtäkkiä en meinaakaan osata nauttia siitä vapaudesta. Toki koen eläväni varsin täysillä, mutta jokin outo onttous kyttää nurkan takana. Liekö pakkaa sekoittaa myös vaihdevuosiin kuuluva oireilu. Mutta hymyilen. Kyyneltenkin läpi!

Ja hei, valtavasti onnea kaikille valmistujille sekä ylpeille vanhemmille ja leheisille! Nauttikka, olette juhlanne ansainneet!

ompunkukat

ompunkukat

Luonto tarjoaa nyt parastaan! Pyrinkin pitämään kotitoimistoa ulkosalla. Ja mikä parasta, pyjamassa voi tehdä hommia vaikka koko päivän! Ja uskollinen ikioma assari Vera uskollisena mukana. Aina! Myös tyttären Demi ilostuttanut meitä tämän viikon. Pientä lohtua tyhjenevän pesän syndroomaan.

ulkotoimisto

ulkotoimisto

hauvelit

hauvelit

Euroviisut

Valtava euro-spektaakkeli jälleen selätetty. Viisuvoittaja kruunattu. Ennakko-odotusten mukaisesti Ruotsin Mums-Måns vei voiton. Lähetyksessä riitti glitteriä, valo-efektejä sekä huikeaa tekniikka, varsinkin voittajan esityksessä hauskasti toteutettuna. Voiko viisu-fani enempää toivoa: komea kundi, joka laulaa ja liikkuu unelmasti. Ei tarvinnut glittereitä…

En oikein päässyt mukaan huumaan tänä vuonna. Jotenkin tuntui meno puisevalta. Steriililtä. Taisin torkahdellakin useampaan kertaan… Kyllä meidän pojat olisivat kummasti tehneet kaivattua rosoa finaaliin. Toki on kyse laulukilpailusta, enkä ollut yllättynyt karsintojen tuloksesta. Eihän PKN:n tarina ja hienous voinutkaan kertakatselulla aueta.

Oma ikäpolveni kasvoi euroviisuja tiukasti seuraten. Se oli kevään yksi kohokohta. Tuulahdus suuresta maailmasta. Sitten siitä tuli jotenkin mukamas noloa. Kunnes vuonna 2000 sain pyynnön osallistua Suomen karsintoihin viulun varressa Nina Åströmin ” A little bit of love”-kappaleessa. Suomenruotsalainen, kansainväistä uraa tekevä  gospelmuusikko oli suurelle yleisölle Suomessa täysin tuntematon. Taustajokot olivat varsin kansainväliset, manageri sekä pari taustalaulajaa Hollannista, sellisti Italiasta. Meikäläinen sekä laulaja-perkussionisti Kaarle Mannila supisuomalaisia. En olisi voinut olla yllättyneempi kun Nina vei voiton karsinnoissa. Taakse jäivät niin Nightwish kuin Nylonbeatkin. Edessä oli siis ikimuistoinen edustus-viikko Tukholman Globenisssa. Ruotsalaiset todella osaavat järjestää mega-juhlat! Kaikki toimi kuin rasvattu, meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia, kuskattiin harjoitusten välissä risteilylle Tukholman häikäisevään saaristoon, ilta-kokkareille Nobel-juhlasaliin. Oli lehdistötilaisuuksia virtanaan. Järjestäjät jaksoivat hymyillä ja saada jokaisen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi. Illat jammailtiin eri maiden esiintyjein kanssa. Hotellin yökerhon lavalla oli bändikamat, soittajat ja laulajat vaihtuivat, kaikki kannustivat ja tanssivat. Tunnelma oli todella katossa! Olin viuluni kanssa ahkerasti mukana. Nautin joka sekunnista! Varsinkin kun huomasin saavani suurta hämmästystä ja ihailua. ” Miten viululla voi soittaa ja improvisoida noin monipuolisesti ja monenlaista musaa…”

euroviisut 2000

euroviisut 2000

Miljoonille katsojille soittaminen oli ikimuistoinen kokemus. Tunnelma Globenissa oli myös huima. En olisi ikinä voinut uskoa, minkälainen tajuton spektaakkeli koko viikko on. Käsitykseni ja suuri kunnioitukseni euroviisuja kohtaan onkin siitä lähtien ollut tapissa. Siis nimenomaan mega-tapahtumana. Showna. Musiikilliset arvot eivät välttämättä ole kovin suuressa roolissa. Mutta kyllä homma esiintyjiltä vaatii rautaista ammattitaitoa.

Tässä youtube-linkki meidän biisistä. Menestys oli tyypillistä suomalaista tasoa. Sijalukua en edes muista. Mutta oli etuoikeus saada kokea viisu-huuma. Finaalia seuraavana aamuna lensin kotiin ekalla lennolla. Muut jäivät vielä nukkumaan juhla-höyryjään pois. Itse halusin mahdollisimman pian kotiin. Oli nimittäin Äitienpäivä ja kotona odotti rakas puoliso sekä viisi taaperoa ikähaarukassa 1-8 vuotta. Muistan ikuisesti kuopuksen pullukat posket ja maailman ihanimman hymyn kun sain pojan syliin lentokentällä. Mikään show maailmassa ei lyö sille vertoja.

Valivali

Sattuu.  Itsesääli vaanii. Nivelrikko-lonkka ja sen aiheuttamat kivut on tuttu juttu. Samoin iki-vihollinen migreeni, joka jysähti viikon lopuksi. En ollut lonkan takia päässyt jumppiin reiluun viikkoon ja maanantai iltana päätin helpottaa kireää pinnaa hellimällä kehoa ja mieltä kehonhuollolla. Ihanalta tuntuikin, paitsi että kotimatkalla jysähti alaselkä. Ei kärsi istua, seistä eikä kävellä. Paitsi käppyrässä ja tuskan kanssa. Luotto-fyssari sai avattua lukkiutuneen nivelen sekä toi helpotusta pahimpaan lihasten vihlontaan. Mutta eihän lihaskramppi hetkessä tokene. Noidannuoli taitaisi sanoa ”vanha kansa”.

Love me

Love me

On kova paikka joutua myöntämään, ettei kykene liikkumaan. Tietenkin tajuan, ettei viikon, parin lepo kaada kuntoa, mutta kun pää tuntuu hajoavan. Ahdistaa. Mistä nyt saan helpotuksen ja autuuden tunteet? Miksi juuri nyt paikka toisensa perään hajoilee? Mitä keho yrittää kertoa? No varmaankin sitä, että nyt on pakko levätä. Antaa periksi. Katsella ja kuunnella. Hyväksyä tilanne, omat rajat ja muistaa kaikki, mikä on hyvin. Kaikkihan on oikeasti todella hyvin. Isossa kuvassa. Millä oikeudella oletan, etten koskaan sairastaisi? Kipu on pirullista, mutta se opettaa aina jotain. Vaikka tuntuukin epäreilulta ja turhauttavalta. Ja vie yllättävän paljon voimia. Ihana kevät-auringon valokin tuntuu jotenkin harmaalta. Kipu tekee kaiken ylle tunnelin.

Tiedän huudattaneeni kroppaani vuosikausia täysillä. Olen treenannut liikaa ja liian kovaa. Siitä riemusta, että pystyn. Olen selvästi myös endorfiini-kännien koukussa. Nyt onkin haasteena löytää toienlaisia rentoutumis-keinoja. Musiikin kuuntelu ei meikäläiselle toimi. Vanha muusikon vamma. Ei rentouta. Tv enimmäkseen ärsyttää. Leffa-tarjontakin niin ja näin. Teatteri ja musikaalit myös vuosikausien tuottaja-pestien värittämänä  työ-osastoa. Luojan kiitos on olemassa kirjat! Eilen ahmin punkan pohjalla Paolo Coelhon uusimman. Tänään vuorossa  Katherine Pancolin trilogian jatko-osa Mimmit. Ja sitten Mimmit 2.

Sukellus ranskalaisen kirjailijan maailmaan

Sukellus ranskalaisen kirjailijan maailmaan

Mutta ensin Huomenta Suomen Terve Aamu- käsiksen kimppuun. Huomenna teemana suola. Tutkija-proffa Juhani Knuuti avaa urbaani-legendaa Himalaja-suolan terveellisyydestä. Pohditaan myös laajemmin varsinkin somessa leviäviä terveysväittämiä. Mielipiteitä on monia, keskustelu varsin kuumottavaa, mutta tutkimustieto ei kuitenkaan ole kenenkään mielipide. Se on tutkimustietoa. Mikäli teema kiinnostaa, avatkaapa töllö to aamuna klo 7.40. Kanavana Mtv. Perjantaina saankin klo 9.05 Studio55:een vieraaksi elävän legendan, Jukka Virtasen. Odotan innolla!

Kunhan selkä vaan kestää ajomatkat ja istumisen. Kestää se…

 

– Raakel