Oikeassa olemisen kiusaus

Mitä vaikeampi kysymys, sitä suurempi houkutus löytää yksinkertainen vastaus. Mitä yksinkertaisempi vastaus, sitä suurempi todennäköisyys, että vastaus on virheellinen, vähintäänkin harhaanjohtava. Tästä populismissa on kyse. Mutta myös monella elämän  osa-alueella pätee vastaava kiusaus. Taitaa olla ihmisyyden perus-juttuja, että mieluusti nappaa otteen helposta ja suoraviivaisesta ja välttelee haasteellista, monimuotoista ja alati muuttuvaa. Vaikka juuri sitä elämä on.

Yksiselitteisiä ratkaisuja ei ole olemassakaan. Aina on vähintäänkin kaksi puolta, usein lukuisia. Nopeita, jopa helppoja  valintoja tehdään jopa päivittäin. Hämmentävän usein elämän suuriin suuntiin vaikuttavat asiat tapahtuvat kuitenkin yllättäen ja suunnittelematta, mullistaen vähintäänkin rutiinit, monesti jopa käsityksen elämän suunnasta, tutusta ja turvallisesta.

Kuinka luontaista itselleni olisikin pamauttaa aikuistuville lapsilleni, miten kannattaa tehdä, mikä on turhaa, mitä vältää ja mitä kohti pyrkiä. Ikäänkuin omat virheet ja elämänkoulu olisi siirrettävissä kristallisoituna kuin screenshottina nuorten sieluun. He elävät tätä aikaa, etsivät itse polkunsa ja ottavat katseen peiliin tarvittaessa. Kuuntelu, kunnioitus ja taas kuuntelu. Sitten keskustelu. Ja avoin syli ja kotiovi. Siinä oppipolkuni tässä elämänvaiheessa. Minun ei kuulukkaan löytää heille vastauksia. Vaikka kysymykset olisivat miten kiperiä.

Kysymysmerkki

Kysymysmerkki

Maailman häilyvyys ja epävarmuus provosoi pintaan helppoja hokemia ilman todellisuusperää, ilman käsitystä syistä ja seurauksista. Brexit, Trump, ääriliikkeiden ja fundamentalismin imu. Pelko, viha, kauna ja kateus. Tietämättömyys ja näköalattomuus. Myrkkyä kaikki.

Pieni ihminen siis pyrkiköön hoitamaan oman tonttinsa parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan. Pitäen korvat ja sydämen avoinna. Sillä mitä varmempi ja jyrkempi näkemys, sitä todennäköisemmin sen joutuu tai saa muuttaa.

Onneksi olen nainen, meidän etuoikeushan on muuttaa mieltämme… 😀

Kesäterkuin loputtomien kysymysten parista,

  • Raakel

 

Picnicillä

Viikonloppuna oli monta syytä juhlaan – juhannus, puoliso täytti pyöreät 50-v, lähes koko perhe sekä ystävät kasassa ja jopa Brysselissä työharjoittelua tekevä poika tuli papalle yllärinä juhlimaan. Juhannus perinteisesti mökillä.  Herkkuja, saunaa, naurua, keskusteluja.

Fammos bondost, maalaisjuusto fammon reseptillä

Fammos bondost, maalaisjuusto fammon reseptillä, kuva Hipu Kalliomaa

 

Raparperimarenkipiiras kotipihan pioneilla, kuva Hipu Kalliomaa

Raparperimarenkipiiras kotipihan pioneilla, kuva Hipu Kalliomaa

Viikonlopun huipentumana oli juhannus-illan picnic rannalla.

picnic Padva sur mer

picnic Padva sur mer, kuva Hipu Kalliomaa

 

Ilta-aurinko helli, ystävyys lämmitti! Tätä sulatellaan pitkään, monessa mielessä 🙂

 

Syömään!

Syömään!

 

antipasti

Antipasti

 

Päivänsankari seppelöitynä

Päivänsankari seppelöitynä

 

Rakkaiden hipsittyä omiin suuntiinsa, on mökin vallannut hiljaisuus. Useammat itkut ehdin jo pirauttaa. Etuoikeutettu olo yhteisestä ajasta, samalla haikeus ja ikävä. Kaikki rakkaat haluaisi lähelleen. On se bittersweetiä tämä elämä. Nyt saa juhlahumu laskeutua, hetket sydämessä talletettuina.

Lenkkarit jalkaan ja kävelylle koiruuksien kanssa, kosteaan ja sumuiseen, mereltä tuoksuvaan säähän. Sitten kirjan syliin ja illalla edessä jännä futis-matsi: Heja Island!

Kesä-terkuin,

  • Raakel

P.S. Kiitos Hipu kuvista!

LOMA

Kun se alkaa, on hetken euforinen, leijuva olo.

Autossa matkalla kotiin vikasta palaverista

Autossa matkalla kotiin vikasta palaverista

Sitten iskee pariksi päiväksi kooma, aivosumu, saamattomuus. Loman alku. Sitä se on. Irti-päästäminen. Mielekkäistä ja kiinnostavista töistä,  arjen rutiineista ja velvollisuuksista. Nyt parit pitkät yöunet nukkuneena, ilman herätyskelloa heränneenä, pyjama-päivä vietettynä – olihan sadepäivä, alkaa taas kuulla käen kukunnan, meren, tuulen ja tuulikellon. Loman ja mökin hiljaiset, armolliset, hoitavat äänet.

Loma

Loma, Vera uskollisena vieressä

Ja mikä parasta, eka kirja luettuna. Juha Itkosen ”Palatkaa perhoset”. Ihana, haikea luku-elämys. Ainakin yhtä vahva kuin edeltäjänsä ”Anna minun rakastaa enemmän”. Nyt jälkimainingeissa – jossain kirjan maailman ja omien ajatusten rajamailla. Yksi onnellisimpia tiloja on saada uppoutua hyvin kirjoitetun tarinan vietäväksi. Ihan vielä en haluaisi sieltä pois. Onneksi on mukaan hamstrattu pino lupaavia kirjoja. Kauaa ei siis tarvitse surra eroa romaanin henkilöistä, joihin kahden kirjan aikana ehdin niin kiintymään. Pääsen seuraavaan maailmaan, seuraavien ihmisten sisään.

Seuraavat kirjat

Seuraavat kirjat

Mitä te luette kesällä? Suosituksia? Lupaan laittaa kirjavinkkejä sitä mukaa kun ehdin niitä ahminaan!

Aurinkoa kaikille <3

  • Raakel