Korvamato

Tiedättekö fiiliksen, kun jokin biisi alkaa junnaamaan päässä? Uudelleen ja uudelleen. Yrität kääntää ajatukset johonkin muuhun ja pumps, siellä se melodia tai riimi pörrää. Viulisti-vuosista on jäänyt lisäksi kaikkein ärsyttävin ”vaiva” – sormet alkavat soittamaan biisiä…ilmaviulua…enkä itse edes sitä huomaa. Puoliso saattaa välillä kysyä, että mikä biisi menossa…

Just nyt on menossa Irwin Goodmanin Bo-bo-bo Boing Boing Bo-bo Boing. Jepjep. Biisille on historiansa ja syynsä. Se on ollut puolisoni eka oma sinkku. Se löytyi appivanhempien kätköistä omien lasten ollessa pieniä. Sitä riemua ja rallatusta kun se laitettiin mökillä soimaan. Tänä kesänä saatiin appiukon 50-luvulla Ruotsista hankkima putkiradio-levysoitin pelittämään.

Luxor putkiradio

Luxor putkiradio 50-luvulta, mökin aarre.

Ja mikäpä muu sinkku olisikaan ekana laitettu soimaan kuin good old Irwin. Nyt se sitten häilyy tajunnan rajamailla enemmän ja vähemmän päivittäin. Mikäs siinä. Puhdasta ajan kuvaa.

Sinkku lautasella

Sinkku lautasella

On mulla myös oma Irwin-stoorini. 80-uvulla Mikkelissä asuessani tehtiin Ylelle aamu-tv- lähetys Mikkelistä. Vierailevana artistina sattui olemaan Irwin. Jani Uhlenius haitarinsa kanssa komppasi ja buukkasi 16-vuotiaan likan kaupunginorkesterista  viulun varteen. Kovasti kehtasi stara meikäläiselle flirtata, vaikka kainalossa oli jokin paikallinen edellisen illan ruusu. Vähän  kypsempi kuin meikäläinen. Aika tiloissa oli Irwin, tuskin kovin merkittävää muisti-jälkeä tuo tv-vierailu herraan jätti. Itsekään en muutes muista, että mikä biisi yhdessä vedettiin. Sensijaan muistan, mikä mekko oli päällä.

Kyllä Irwinissä useammankin korvamadon verran on Suomen kulttuurihistoriaa.

Mikä biisi teillä jää päälle?

  • Raakel

 

 

Abborre

Mökkinaapurin kalakiskalta haettiin tänään pyydystetyt meri-ahvenet. Rantapäivän ja pitkän uintireissun päätteeksi ja kolmen muksun mökille saamisen kunniaksi otettiin esiin muurikkapannu ja paneroitiin ahvenfileet. Päälle aamulla metsästä kerätyt kanttarellit, höyrytettyä kukkakaalia, papuja ja perunaa. Etikkakurkkua ja tomaattia. Ja extra-herkkuna paneroin salvianlehdet pannulla.  Jälkkäriksi mustikoita. Ainut ongelma, että kuvien otto unohtui ruoan valmistuttua. Oli liian kova nälkä ja liikaa höpötystä. Eli aika täydellinen päivä ja ateria. Lisää tällaista! Näitä sitten pimeinä syys-iltoina muistellaan.

GT kurkulla, rosmariinilla ja orvokilla

GT kurkulla, rosmariinilla ja orvokilla

 

Abborren tekoa

Abborren tekoa

 

Meriahvenet ruispaneroinnilla

Meriahvenet ruispaneroinnilla

 

Oman yrttiruukun salviat

Oman yrttiruukun salviat

 

salvian paneeraus

Salvian paneeraus

Nautitaan kesän antimista! Aurinkoa, lämpöä ja rakkautta!

  • Raakel

 

Saimaan rinsessa

Mikkeli, Savonlinna. Saimaa. Lapsuuden ja nuoruuden maisemat. Savonlinnan Oopperajuhlien vetämänä ajelimme puolison kanssa läpi järvi-Suomen. Pakollinen stoppi vanhassa kotikaupungissa, ensin rakkaiden haudalla, sitten torikahvilla.

Rakkaiden haudalla, isä, sisko, isovanhemmat.

Rakkaiden haudalla –  isä, sisko, isovanhemmat.

Tunnustelin, että onko tämä vielä omaa sielunmaisemaa. Toki rikas kerrostuma muistoja, mutta 30 vuotta muissa maisemissa on tehnyt tehtävänsä. Nyt on sielu kääntynyt oman kodin, mökin ja merenrannan äärelle. Enää ei haikeus kaihertanut rinnassa, paitsi tietenkin ikävä poisnukkuneita rakkaita.

Savonlinna vähän uinui, vaikka meneillään onkin Oopperajuhlat. Ehkä kuhina kiihtyy kohti juhlien loppua. Kaunis on ranta, sataman ja linnan alue. Ja torin paistetut muikut – nam! Kuutamokin meille järjestyi.

Casinon sillalla

Casinon sillalla

Olavinlinnaan mars!

Olavinlinnaan mars!

Mozartin oopperatuotanto ei kuulu omiin suosikkeihin. Olen dramaattisemman ja pateettisemman meiningin ystävä. Mutta Don Giovanni oli mallikas, laadukas produktio.Pisimmän korren veivät nais-solistit sekä mahtavassa vedossa oleva Jaakko Ryhänen. Kun hänen järkälemäisen hahmonsa suusta kajahti Don Giovanniiii, oli kaapin paikka selvä. Nuorempi kaarti oli sen rinnalla paperia. Eläköön kokemus, näkemys ja intohimo! Linnan puitteet lumosivat taas kerran. Vuoden päästä taas takaisin!

Sitten se Saimaa. Kun on kasvanut järven rannalla, ei lakkaa haaveilemasta aamu-uinneista lempeässä vedessä. Nykyään rakastan jo merta, sen kirkkautta ja loputtomuutta. Koskaan en ole ollut ehdoton järvi-tai meri-tyyppi. Äitini mielestä meressä tulee likaiseksi, puolisoni taas kokee järven veden olevan tummaa ja vähän tunkkaista. Mulle käy molemmat! Tavatessamme puolisoni risti mut Saimaan rinsessaksi. Syystä, että meikäläisen piti päästä pesulle meri-uinnin jälkeen. Nyt pääsi rinsessa pitkästä aikaa pulahtamaan Saimaan syliin. Casino-hotellin uimalaituri oli sopivasti oman huoneen edessä. Uimavetojen aikana tuntui syvällä se lapsuuden sielunmaisema. Tuntui lempeältä, tutulta ja virkistävältä.

Saimaan sylissä

Saimaan sylissä

Nyt voi taas siirtyä meren tuntumaan Padvaan. Saimaan rinsessa on hyvää vauhtia muuttumassa Padvan bitchiksi.

Aurinkoisia uinti-reissuja kaikille!

  • Raakel