Kesälukemiston kirjo – osa vie sfääreihin, osa vaatii sitkeyttä

Kannattaako kirjaa lukea loppuun, jos se ei oikein imaise mukaansa? Mielestäni kannattaa! Tänä kesänä olen lukenut sekä imukasta, että vähän enemmän tahtoa vaativia kirjoja.

Aloitetaan niistä ihanimmista kirjoista tänä kesänä – tähän mennessä. Elena Ferranten kirjoista on vaahdottu paljon. Siksi jännitin niihin tarttumista. Elena Ferrante on pseudonyymi, hänen henkilöään arvuutellaan niin Italiassa kuin kansainvälisesti. Samapa tuo kuka hän on, vangitsevasti hän kirjoittaa kahden tytön, Lilan ja Elenan ja heihin kietoutuvan piirin kasvutarinaa Napolissa. 4-osaisen sarjan kaksi ensimmäsitä osaa olen ahminut. Mitkä rikkaat henkilökuvat, tapahtumat ja Napolin köyhä kortteli muuttuu lihaksi ja vereksi, tunnen tuoksut, kuulen mekkalan, näen hahmot. Iloitsen, suren ja raivoan mukana. Oman herkkunsa tuo Napolin tutut piazzat ja kadut. Ja kuume päästä sinne takaisin kasvaa!

Luin kirjat på svenska, koska koko sarja jo käännetty ruotsiksi. Suomeksi löytyvät ilmeisesti kaksi ekaa osaa: Loistava ystäväni sekä Uuden nimen tarina. Nyt äkkiä kirjakauppaan hakemaan seuraavat 2 osaa! Tunnen ytimissäni, että tätä tarinaa tulen kantamaan sisuksissani pitkään. Osan kirjoista unohtaa lähes samantien kun on lukenut. Tätä sarjaa ei!

Ferranten pauloissa

Ferranten pauloissa

Sitten kirjoihin, jotka eivät ihan lähteneet lentoon, mutta olivat kuitenkin lukemisen väärttejä. Sarah Watersin Yövartio sijoittui Lontooseen, toisen maailmansodan pommitukset jylläävät, miehet sodassa, kotijoukot turtana pelosta ja puutteesta – ruoan, ehjien kotien, turvallisuuden, rakkauden. Tarinassa seurataan neljän nuoren naisen ja kahden miehenalun seittimäistä kohtaloa. Naisten välistä rakkautta, peiteltyjä suhteita, paheksuntaa ja sodan aikaansaamaa välinpitämättömyyttä. Vaikka yleensä nautin tarkasta historiallisesta kuvauksesta, tämä kirja jotenkin jäi lähtötelineisiin. Alku lupaili paljon, mutta hahmot eivät saaneet puolelleen eikä myöskään Lontoon kuvaus päässyt ihon alle. Höh. Pettymys! Väkisin luin.

Sarah Waters: Yövartio

Sarah Waters: Yövartio

Katja Kallion riipaiseva Yön kantaja otti koville. Raju tarina.  Päähenkilö Amanda ei suostu annettuihin normeihin, karkaa kuumailmapallo-lentäjän matkaan Pariisiin,  kokee traumaattisia asioita, mieli järkkyy ja hänet karkotetaan hullujen naisten saarelle, Seilin saareen. Amanda ei suostuisi luopumaan minuudestaan. Alkaa väsytys-taistelu, jossa Amandan on luovuttava vapauden haaveistaan, minuudestaan, seksuaalisuudestaan. Ainoana jäljelle jää oma kuvitteellinen maailma, joka sekin on täynnä kauhua.

Katja Kallion Yön kantaja

Katja Kallion Yön kantaja

Kirjan sivumäärä ei ole suuri, mutta kesti kauan lukea se. Otti vastaan. Tuntui, että Amandan sielu purettiin ja rikottiin käsiin. Amandan ja koko Seilin saaren historia jäi painamaan mieltä. Kuumailmapallo-seikkailu tosin tuntui vähän irralliselta, jopa väkinäiseltä. Kuitenkin vaikuttava kirja! Mutta mikäli toivoo hyvän mielen kesälukemista, tämä ei ole sitä.Tämä kirja annosteltava pieninä annoksina, kuin myrkky.

Vähän samaan sarjaan kuuluu amerikkalainen kirjailija Anthony Doerr. Pulitzer-palkittu teos Kaikki se valo, jota emme näe oli häikäisevä lukuelämys, vaikkakin myös pureskeltavaa tarinassa oli joka lauseessa. Hänen esikoisteoksensa Davidin uni pursuu faktaa lumesta, vedestä, Davidin vääntyneestä unimaalimasta, ennenunista ja niiden rikkomasta elämästä. Rakkaus ja anteeksianto kasvaa kuitenkin kauniisti kirjan aika sirpaleisessa kerronnassa. Tämä kirja ei nouse millekään lemppari-listalle. Ei voi mitään. Tulipa luettua…

Anthony Doerr, Davidin uni

Anthony Doerr, Davidin uni

Kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät periaatteessa jätä kirjaa kesken. Ehkä ajattelen, että kunnioitan kirjailijaa siitä valtavasta ponnistelusta, joka jokaisen kirjan takan on. Moni sanoo, että maailmassa on liikaa hienoja kirjoja, ettei kannata uhrata aikaa huonoihin. Onhan se niinkin, mutta aina kirjassa jokin kolahtaa – ajatus, oivallus, tunnelma, ajan kuvaus. Eikä aina tarvitsekaan yksiseliteisesti viihtyä, välillä tekee terää haastaa keskittymään vähän vähemmänkin kiinnostaviin maailmoihin. Aina oppii jotain! Mieluummin semi-hyvä kirja kuin facebook!

Lukekaa ihmiset, lukekaa!

  • Raakel

 

Kommentit
  1. 1

    johanna sanoo

    Paljon luen, enkä koskaan jätä kesken.
    Mutta sitä minä ihmettelin miksi tälläkin sivulla on huijausmainos. Olet miljoonas kävijä. 1000 euron lahjakortti supermarkettiin.

  2. 2

    Minna sanoo

    Moi Raakel
    Minäkin rakastan kirjojen lukemista, mutta oikeastaan vain sängyssä ennen nukahtamista. Paras unilääke. Täytyy olla hiljaista ja rauhallista, en ikinä pystyisi keskittymään esim. bussissa tms. taustamelussa.

    Lupailit taannoin piimärieskan ohjetta, laitatko tulemaan. Kiitoksia etukäteen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *