Kun elämä antaa parastaan, pyytämättä, lahjana

Välillä saa elämältä hemmottelua – odottamatta, lahjana. Sitä on tämä viikonloppu tarjonnut. Lauantaina lensin Kokkolaan Hyväntuulen messuille pitämään luentoa. Vastaanotto oli aseistariisuva! Huikeita naisia, toki miehiäkin. Kolmen upean naisen hienosti järjestämä tapahtuma, Kokkolan kaunis historiallinen Tulli-ja pakkahuone tupaten täynnä yleisöä ja tunnelma katossa!

Luento messuilla

Luento messuilla

Jotenkin tekemisen meininki ja ilmapiiri on pohjanmaalaisilla ihan omanlaisensa. Tykkään!

Kun kiertää luennoimassa hyvinvoinnista ja jakaa omasta elämästään ja itsestään palasia, on usein takki tyhjä keikan jälkeen. Eilen kävi toisin.

Luennon jälkeen signeeraamassa kirjoja

Luennon jälkeen signeeraamassa kirjoja

 

Luennolta meikäläisen nappasi mukaansa nainen, jonka olin tavannut perheineen muutama vuosi sitten Tuhkimotarinoita-ohjelman kuvauksissa, käynyt zemppaamassa elämäntilanteen ja muutosten keskellä. Nyt tavattiin uudelleen, myös hurmaavaksi miehenaluksi kasvaneen kuopuksen kanssa. Sain perheen ravintolassa ruokaa, ennen paluulentoa oli pari tuntia vielä luppo-aikaa, ajoimme siis kotiin kaffelle. Kiepautin niskojani ja totesin, että edellisen päivän migreeni vielä tuntuu jähmeytenä niskassa. Sillä seisomalla oli hierontapöytä pystyssä ja tämä huikea nainen hieroi yläselän ja niskan seudun jumit kauas pois. Ja perheen nuori mies, joka opiskelee parturi-kampaajaksi vielä letitti hiukset kahvia juodessa.

Jonas ja letitys kahvitellessa

Jonas ja letitys kahvitellessa

 

Mun uusi kamu, ihana messujärjestäjän Mirja-tyttö <3 me tytöt bondattiin heti!

Mun uusi kamu, messujärjestäjän ihana Mirja-tyttö

 

Sitten kyyditys lentokentälle. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja jäin taas sydän kiitollisuudesta pullollaan ihmettelemään ihmisen voimavaroja, nöyryyttä ja uskallusta kaiken ylivoimaiseltakin vaikuttavan keskellä. Puhe vahvoista pohjalaisista naisista ei ole pelkkää puhetta.

Finnairkin oli ajallaan kuin nakutettu, paluumatka sujui jopa etuajassa. Ja lentokentillä molemmissa päissä sujui kaikki kuin rasvattu, paitsi tietty joka kertainen turvatarkastus piippaavan tekonivelen vuoksi. Pää painui tyynyyn täynnä inspiroivia kohtaamisia ja kiitollisuutta.

 

Mökille

Tänään sai herätä aurinkoiseen päivään. Luksusta! Ajelimme mökille huikean ruskan keskellä. Metsä kutsui luokseen välittömästi.

Suppilovahverot

Suppilovahverot

Sienimetsä hoiti sielua, koirien riemu juostessa rannalla kirkkaassa auringonpaisteessa karkotti muistot harmaudesta ja sateisesta syksystä. Ulappa ja aurinko, niitä kannan sisimmässäni ja kaivan esiin aina, kun tuntuu olo rauhattomalta tai väsyneeltä.

Rannalla auringon ja meren hoidettavana

Rannalla auringon ja meren hoidettavana

Sisällä rätisee takka, kohta lämpiää sauna. Ilmassa myös ripaus haikeutta. Viimeinen mökkireissu ennen kevättä, on aika laittaa kesäkoti talviunille. Taas jaksettava yksi sydäntalvi. Mikä mahtaakaan olla elämäntilanne kun tänne seuraavan kerran pääsee?

Elämä on hetkittäin yltäkylläistä. Kiitos kaikille Kokkolassa, jotka jaoitte kanssani eilisen iltapäivän! Kiitos Luoja tästä kauniista syyspäivästä!

Taas jaksaa!

  • Raakel
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hei, Raakel !
    En oo koskaan lukenut kenenkään blogia, mutta nyt luin, kun muistan sut. Ja tää otsikko oli niin hyvä, siitä että joskus tosiaan elämä antaa ja pyytämättä, yllärinä…
    Kaikki, miten sä kirjotat, tuntuu, kuulostaa ja näyttää upealta. Muistan sut yhtä kauniina jostain niiltä ajoilta, kun soitin perkussioita Lähetysseuran Jakaranda-kuorossa (1985-92). Vähän vielä kauniimmalta näytät nyt. Kai soitat edelleen ? Ei kai kukaan, joka joskus on viuluun tarttunut, sitä ihan kevyin syin lopettais.
    Nuo kaikki kuvat tässä blogissa olis kauniita jo muutenkin, ne rannikot, saaret siellä vähän ulompana ja noin… Mutta sä olet kyllä kaunis. Terve, Raakel !
    Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *