Oksasilppuri aiheuttaa riippuvuutta – edessä metsurin ura?

Ostin miehelle synttärilahjaksi oksasilppurin. Nimittäin miehen slogan työkalujen suhteen on seuraava: ”Ei se niin tarkkaa mitä on, kunhan on kaikki!” No silppuria ei vielä ollut. Nyt on. Ja kuinkas siinä kävikään. Kun kone käynnistettiin, halusin tietty heti testata sitä. Ja ei mennyt pelkästään pikkusormi vaan koko nainen. Kuvainnollisesti siis.

Silppurin testailua. Huom mökki-eleganssi :-D

Silppurin testailua. Huom mökki-eleganssi :-D

Alkoi kuulemma silmät kiilumaan ja päättäväinen ilme kasvoilla painan menemään tunti toisensa perään.

Silppurin kimpussa

Silppurin kimpussa

Jo usean vuoden ajan olen ajanut mökkipihaan kuin laput silmillä, tonttimme juuri tielle päin on yksi risuhelvetti. En halua nähdä sitä.

Risuhelvetti tien varressa

Risuhelvetti

Nyt saa siis mökin pihamaan raivostuttavat, vuosikausia lojuneet risut, oksat ja rumat puolikuolleet männynraakkinat kyytiä. Silppurista sisään ja lopputuloksena  kaunis, siisti hake.

Haketta

Haketta silppurista

Haketta voi käyttää kompostin kyytipoikana ja myös peitteenä kasvien juurille taistelussa rikkaruohoja vastaan.

Haketta katajien alla

Haketta katajien alla

Mikä tyydytys – huvi ja hyöty samassa paketissa! Mikähän silppuamisessa niin kolahtaa…puumateriaalin rikkominen, pihan siistiytyminen vai konkreettinen lopputulos? Ehkä kaikki tämä.

Ainut ongelma on nyt se, että näen joka puolella karsittavia oksia…eipä tule koskaan valmista tästä projektista. Että onneksi nautin hommasta. Metsuriksi vielä ennen eläkeikää?

  • Raakel
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *