Kun keho ei kestä, kenen vastuulla on oma elämä?

Olin viikonloppuna Turun kirjamessuilla. Messujen kirjailijahaastikset oli tänä vuonna pitkälti niputettu teemoittain. Olimme fysioterapeuttini ja kirjailija-kollega Anne Purasen kanssa haastateltavana yhdessä Kuolemanlaakso-kirjan kirjottaneiden ex-jääkiekkoilija Tommi Kovasen sekä hänen elämänkumppaninsa Jenny Rostainin kanssa. Keskustelun otsikkona oli ”Kun keho ei kestä”.

Kirjailijahaastikset Turun kirjamessuilla. Haastattelijana Juha Hietanenen

Kirjailijahaastikset Turun kirjamessuilla. Haastattelijana Juha Hietanen

Tommin tarina teki syvän vaikutuksen. Hänet taklattiin ottelussa, seurauksena aivovamma, josta vaiettiin. Nyt hän kirjassaan kertoo tarinansa kaikessa paljaudessaan. Kun joutuu luopumaan elämässään rakkaasta intohimosta, ammatista, toimeentulosta ja kaikesta, mikä on ollut arvokasta. Kaikesta, jolle on elänyt ja hengittänyt. Kun aivovamman myötä menettää myös tunteensa. Kun elämä menettää merkityksensä. Itsemurhayrityksen jälkeen alkaa rakentua uusi minuus, arki. Hyväksynnän, opettelun ja läheisten tuen avulla. Toki myös ammattilaiset apuna. Mutta ammattilaiset eivät osanneet auttaa, kun tila oli kriittisin. Eikä Tommi osannut apua pyytää, vaatia tai edes jaksanut haluta.

Kuolemanlaakso, Tommi Kovanen, Jenny Rostain

Kuolemanlaakso, Tommi Kovanen, Jenny Rostain

Jäin miettimään, kenen on vastuu. Kun on avuton ja heikko, kuka auttaa? Terveydenhoidon ammattilaiset? Läheiset? Molempia tarvitaan. Mutta kun akuutein kohta on ohi, on jokaisen itse haluttava apua ja haluttava toipua, haluttava voida paremmin. Psykofyysisesti. Kukaan ei voi valita toisen puolesta. Eikä omia vaiheitaan voi ohittaa. Eteenpäin pääsyyn kuuluu myös itsesäälin ja uhriutumisen hetket. Kun ei enää jaksaisi. Mitään. Varsinkaan itseään. Sitten tulee taas se aamu, kun on valmis ottamaan askeleita kohti parempaa. Nämä fiilikset on mulle enemmän kuin tuttuja. Vaikka paininkin ihan eri höyhen-sarjassa omien haasteiden kanssa Tommin tilanteeseen verrattuna. Tästä taistelusta kertoo myös viimeisin kirjani. Uskon, että moni joutuu painimaan samantyyppisen problematiikan kanssa, tavalla tai toisella. Ajoittain on houkutus suuri jättää vastuu omasta hyvinvoinnista muille. Mörkö kuiskii korvaan, ettei mistään oikein ole kuitenkaan apua pitkässä juoksussa, onhan tässä jo yritetty vaikka mitä, aina tulee eteen uusi haaste, olkoon, luovutan. Mutta jollen itse ota vastuuta itsestäni, miksi kukaan muukaan ottaisi? Eihän se ole mahdollista. Paitsi vauvoille.

Kysynkin taas tänään itseltäni: Mitä asioita voin elämässäni hallita? Otanko niistä asioista kopin? Mikä estää toteuttamasta näitä asioita? Mitkä ovat arvoni? Kuljenko niitä kohti? Elämää itsessään ei voi hallita. Eteen tulee aina tekijä x. Mutta minkä voin, sen teen.

Tänään se tarkoitti aamulla tyrnimarja-porkkana-inkivääri-smoothia pelkän kahvin sijasta.  Sitten täsmä-kuntosalitreeniä, vaikka plantaarifaskiitti (kantakalvon tulehdus) jyllää. Ei haahuilua somessa. Siirtymistä keittiönpöydältä työhuoneeseen kirjoittamaan, ovi kiinni, jolloin ei jatkuvasti ajatus keskeydy perheen ääniin. Tämä muutes itselleni yllättävän vaikeaa. Jostain syystä jäisin aina kodin sydämeen tekemään töitä. Ja sitten huomaan hermostuvani häiriöitä. Eli ihan oma valinta ja helposti ratkaistavissa oleva juttu.

Näistä pienistä valinnoista ja hetkistä elämä koostuu. Myös hyvinvointi. Balanssi armollisuuden ja terveen vaativuuden sekä sitkeyden välillä on asia, jota opettelen varmaan elämäni loppuun saakka. Mutta sitähän tämä on tämä elämä – etsimistä, tekemistä ja tuntemista. Ja aina voi ottaa seuraavan askeleen kohti parempaa, kohti omaa ydintä.

Viikonloppuna Jere Karalahden tarina on kirkunut otsikoissa. Erilainen stoori. Kirjaa en ole vielä ehtinyt lukemaan. Listalla on sekin. Anteeksipyydettävää ei miehellä mielestään ollut Arto Nybergin ohjelmassa eilen. Onko tässä casessa otettu vastuuta, kuka ottaa vastuun nyt? Millä arvoilla mennään?

  • Raakel

P.S. Tässä linkit Tommin sekä Annen ja mun kirjoihin:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kuolemanlaakso/

Kuolemanlaakso, Tommi Kovanen, Jenny

Kuolemanlaakso, Tommi Kovanen, Jenny

https://www.docendo.fi/raxun-mukana-kivusta-tasapainoon-raakel-lignell-anne-puranen.html

Raxun mukana, kivusta tasapainoon

Raxun mukana, kivusta tasapainoon

 

Enkeleitä – on heitä

Kun elämässä tupsahtaa kohdalle enkeli, aina sitä ei heti hoksaa. Saattaa vasta aikojen päästä tajuta, että joku ihminen vaikutti elämän suuntaan merkittävästi. Joskus kohtaaminen voi olla nopea, ohikiitävä, välillä enkeli tulee elämään jäädäkseen. Sellaisen tapasin vajaat kolme vuotta sitten. En tunnistanut heti enkeliksi, siviiliammatiltaan hän on nimittäin fysioterpeutti ja nimeltään Anne. Kohtaamisesta käynnistyi uusi vaihe ja prosessi elämässäni – etsikkoaika ja etsintä kohti oman kehon syvällistä ymmärrystä, kivuttomuutta ja toimintakykyä. Hän on hoitanut viisailla, näkevillä ja tuntevilla käsillään, ohjeistanut ja ohjannut kohti tervettä ja terveellistä liikettä. Kotiuduin juuri hänen ohjaamaltaan kehonhuoltotunnilta, Fasciamethod vetreytti ja elvytti jälleen jysähtäneitä lihaskalvoja ja helpotti olotilaa. Päälle vielä kintun ongelmakohdan käsittely ja meikäläinen leijui kotiin. Päällimmäisenä suuri kunnioitus ja kiitollisuus, että olen saanut moisen enkelin elämääni!

Annen kanssa, yhteisen kirjan kuvauksissa.

Anne-enkelin kanssa

Nähdään joka päivä ihmisten kauneus, viisaus ja arvokkuus! Enkeleitä, on heitä <3

Kirjan kuvauksista

Olen maininnut aiemmin, että työstän fysioterapeuttini Anne Purasen kanssa kirjaa, joka kertoo kivusta ja sen selättämisestä. Kuntoilu ja kuntoutus ovat kaksi eri asiaa, siksi koemme, että oli tarve tehdä opas juuri erilaisista vaivoista kärsiville. Aina voi tehdä jotain oman tilanteensa parantamiseksi. Oikeanlainen ja oikea-aikainen liike on lääke. Vääränlainen ja liiallinen treeni sen sijaan myrkkyä. Puhumattakaan liikkumattomuudesta. Nyt on tekstit kasassa, viimeiset kuvauksetkin kuvattuina. Luvassa siis elettyä, koettua, opittua ja parannettua. Rutkasti viimeisintä tietoa ja liike-ohjeita, virheellisten liikeratojen ja treenitapojen korjausta. Opas kohti kivutonta, toimivaa kehoa!

Tässä muutama tuokio valokuvaaja Jouni Haralan studiolta. Kuvissa mukana fysioterapeutti Viivi Kettukangas, joka jakanut Annen kanssa vastuun meikäläisen kuntoutus-prosessista.

Numero uno. Eka luku, siitä se lähti.

Numero uno. Eka luku, siitä se lähti.

 

Painavalle jumppapallolle kyytiä!

Painavalle jumppapallolle kyytiä!

 

Kahvakuulat ylös hii-op!

Kahvakuulat ylös hii-op!

Välillä keksittävä kikka kolmosia….kun ei ollut vapaata seinää, oli sellainen kehitettävä.

Feikkiseinää vasten, toisella puolella Anne vastapainona

Feikkiseinää vasten, toisella puolella Anne vastapainona

 

Kuvasten työporukka: fysioterapeutit Anne Puranen, Viivi Kettukangas sekä kustannustoimittaja Heli Bergius

Kuvasten työporukka: fysioterapeutit Anne Puranen, Viivi Kettukangas sekä kustannustoimittaja Heli Bergius

Lopuksi vinkki: vettä kannattaa juoda pitkin päivää. Mutta jotta se pääsisi kudoksiin saakka nesteyttämään kehoa, pitää kroppaa myös liikuttaa ja vetreyttää pitkin päivää!

Kameran takaa

Kameran takaa, VETTÄ!

Tässä kohtaa suuret kiitokset Annelle ja Viiville, jotka ovat saaneet meikäläisen tekemään oikeita, korjaavia treenejä ja lepäämään riittävästi. Koko tästä matkasta sitten kirjassa Raxun mukana, kivusta tasapainoon, joka ilmestyy elokuussa. Alla linkki, josta voit lukea kirjasta lisää:

https://www.docendo.fi/raxun-mukana-kivusta-tasapainoon-raakel-lignell-anne-puranen.html

Aurinkoista kesäkuun alkua kaikille! Ylös, ulos ja lenkille!

  • Raakel