Lamaannus

Yllättävän kova paniikki päällä. Huomenna on odotettu / pelätty h-hetki: lonkan tekonivel-leikkaus. Pari päivää on jo ollut kalenteri tyhjä. Olen käynyt treenaamassa viimeisiä vetoja tällä lonkalla oman Fustra-ohjaajan kanssa sekä hoidossa enkelin kädet omaavalla fyssarilla.  Onneksi. Molemmat helpottaa oloa, fyysistä ja henkistä. Nämä ihmiset ovat myös muodostuneet rakkaaksi ja olennaiseksi osaksi elämää. Luotto-ihmisiksi. Heidän ja tutun ja turvallisen liikuntakeskuksen avulla aion tästä leikkaus-jupakasta myös kuntoutua.

Kuvittelin, että teen kaikkea kivaa näinä parina päivänä ennen leikkausta…käyn leffassa, kaupungilla lounaalla, shoppailemassa…sellasia juttuja, joita en sitten 6 viikkoon kykene tekemään. Paskan marjat. En ole tehnyt mitään. Haahuillut kotona, pyjama päällä. Tyrni-marjoja sain vähän kerättyä ja pakastettua. Nopeasti näköjään hurahtaa puoli päivää mainoslehtisiä selaillen. Tosin ei mitään mielikuvaa, mitä niissä on mahtanut olla. Luulin, että olen käynyt tämän tulevan koetuksen läpi itseni kanssa jo lukemattomia kertoja. Mutta nyt huomaankin olevani täysin lamaantuneessa tilassa. Tiedän, että leikkaus on välttämätön, näillä kivuilla ja liikerajoitteilla en enää jaksa ja muu kroppa hajoaisi tästä linkutuksesta. Mutta silti meinaa möröt tehdä esiinmarssia: Jos jalat jää erimittaisiksi, jos en pysty enää kunnolla treenaamaan ja tanssimaan, jos tuleekin komplikaatioita, jos elimistö hylkii tekoniveltä, jos en herääkkään nukutuksesta…. Tiedän, naurettavaa ja turhaa.  Joka hetki elämässä on riski, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. On turhaa maalailla piruja seinille. Silti on kova paikka luovuttaa ohjat muiden käsiin. On luotettava, että hoitohenkilökunta osaa asiansa. Tämähän on heille rutiinia. Mutta se juuri hirvittääkin. Haluan, että saan parhaan mahdollisen nivelen, onnistuneimman leikkauksen, toimivimman kivunlievityksen, tehokkaimmat kuntoutusohjeet. En mitään rutiinia ja liukuhihnaa…Joopajoo. Muuta en voi kuin luottaa ja tehdä just niinkuin sanotaan. Ei enempää eikä vähempää.

Näillä apuvälineillä mennään lähiviikot…

Lähiviikkojen välineistöä

Lähiviikkojen välineistöä

Näitä kohti!

Tanssikenkiä

Tanssikenkiä

 

 

Itsesäälille lähtölaukaus ja tilalle kiitollisuus kaikesta, mitä tähän saakka on saanut tehdä ja kokea. Nyt pelkoa päin! Pitäkää peukkuja <3

– Raakel

Viimeinen tango Tukholmassa?

Tanssin sieluni kyllyydestä viikonlopun. Jos se vaikka oli viimeinen kerta. Jos lonkkaleikkauksen jälkeen en enää pystykään tanssimaan. Kauhuskenaario. Yritän olla ajattelematta, että sekin on mahdollista. Mutta mikäli niin olisi, säilytän tanssimisen tuoman onnen ja ilon mukanani aina! We´ll always have Paris…

Chacha laivalla Janin kanssa

Chacha laivalla Janin kanssa

Viikonloppu hujahti Tukholman risteilyllä. Vuosittainen Kunnon Laiva-risteily keräsi paatille yli 800 liikunnasta ja hyvinvoinnista kiinnostunutta reissaajaa. Tarjolla oli tuhti setti huikeita luennoitsijoita, jumppia ja kehonhuoltoa laidasta laitaan. Sekä sitä kaikkein ihaninta eli tanssia. Itse olin lupautunut pitämään pari luentoa sekä esiintymään oman tanssiope Jani Rasimuksen kanssa.

Chachachaa laivalla

Chachachaa laivalla

Kunnon Laivan tanhut

Kunnon Laivan tanhut

Lisäksi pidettiin Janin kanssa lattari-alkeiden opetusta muutamaankin otteeseen. Chachacha, samba ja jive pisti kinttuihin ja kankkuihin liikettä ja lääkettä. Vaikka lonkka välillä tuikki ja kirveli, oli onni tanssimisesta niin suuri, että oli siivet selässä. Ja tosiaan ajattelin, että vaikka kuinka nyt sattuisi, niin ihan sama. Nyt ainakin saan tanssia. Kohtahan se lonkka vaihdetaan. Oli ikimuistoinen kokemus olla tanssimassa laivan kannella helteisen auringon paahteessa. Energisiä, aurinkoisia naisia ja miehiä, pauhaava lattarimusa, autuas hiki ja upea saaristo taustalla.

Tanssitunti laivan kannella

Tanssitunti laivan kannella

Tukijoukkoina oli mukana omat rakkaat puoliso ja kuopus sekä Janin ihana perhe. Nicken selfie-käsi on taattu, paitsi oman naaman mukaan-otossa 🙂

Ryhmä rämä kaupungilla

Ryhmä rämä kaupungilla

melkein maratoonarit TUkholmassa

melkein maratoonarit TUkholmassa

Tanssin ohella olikin viikonlopun riemasttavinta antia saada seurata Janin 1,7-vuotiaan suloisen pikku-neidin edesottamuksia. Edelleen on Elsan aseistariisuva hymy ja keimailu verkkokalvolla. Mikä vilpittömyys, aitous, ilo ja tahto.

Elsa nuppu <3

Elsa nuppu <3

Kiitollinen mieli rakkaista – perheestä ja ystävistä, jaetuista iloista, yhteisistä askelista ja hikipisaroista. Oivalluksista, oppimisesta, löytämisestä ja liikkeestä. Rytmistä. Elämästä.

Tanssikaa ihmiset tanssikaa! Viekää ja olkaa vietävinä. Se tekee hyvää ihmisyydelle!

Jos oma viimeinen varsinainen tanssini oli Tukholmassa, oli ainakin olosuhteet kohdillaan ja oikeat ihmiset jakamassa hetki. Mutta oikeasti aion vasta aloittaa tanssin tosi-tarkoituksella, kun ei lonkkaan enää satu joka askel. Kipu ei ole ystävä, mutta kunnioitettava sitä silti on. Tanssiessa se vaan on helpompi unohtaa. Olen siis lääkitty toistaiseksi. Keholta ja mieleltä.

Kiitos Kunnon Laiva, kiitos Tukholma, kiitos tukijoukot ja kiitos Jani!

– Raakel

 

 

Kel onni on se onnen näyttäköön

Syyskausi lähti käyntiin lennokkaasti. Inspiroivaa ja hikevää. Töitä, kohtaamisia, hienoja elämyksiä. Sielussa monta tunne-jälkeä.

Viikonloppuna kävin kesäteatterissa. Oma tanssiopettajani Jani Rasimus Tanssii tähtien kanssa-kisasta on tehnyt koreografiat sekä myös tanssii vanhan kilpatanssiparinsa Ansku Bergströmin kanssa Valkeakosken kesäteatterin ”Pätkä pääroolissa” – esityksessä. Toivo Kärjen musiikkia, tasokasta laulamista, kepeällä, hauskalla otteella, mutta sortumatta puskis-maneereihin. Ja tanssit olivat ihania! Janin ja Anskun tanssi tietty taivaallista, mutta koko ryhmä oli mainio liikkumaan ja Janin oivaltava koreografia teki esityksestä mieleenpainuvan. Vielä pe ja la esityksiä, mikäli olette hollilla, menkää ihmeessä.

Valkeakosken kesäteatterin porukkaa

Valkeakosken kesäteatterin porukkaa

Valkeakoskelta jatkettiin matkaa Ylöjärvelle ystävien järkkäämiin huimiin musiikki-iltamiin. Esiintyjiä oli pitkä rivi. Ammattilaisia ja taitavia amatöörejä. Itsekin innostuin viulun varteen ja jopa laulamaan dueton puolisoni kanssa. Illan kohokohta oli hurmaava muusikko-pariskunta Niini Poijärvi – Mika Kuokkanen. Heidän roots-musiikkinsa tuli iholle.

Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen

Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen

Ajattelin niin teatterissa kuin iltamissakin, että miten kaunis ihminen onkaan  laulaessaan, soittaessaan, tanssiessaan. Silloin on paljaana, suurennuslasi suoraan sieluun. Miten paljon enemmän persoonan vivahteista tulee näkyville, arjen tyyppi saattaa olla paljonkin erilainen tai suoraviivaisempi.

Sunnuntai kului helteisessä  Walk Helsinki-tapahtumassa. 3000 henkeä kokoontui jumppaamaan ja kävelemään sauvoilla tai ilman. Tiheä, energinen, nostattava tunnelma, jossa porukka  nautti liikunnan riemusta teki meikäläisen hieman haikeaksi. En kärsinyt lonkaltani kävelemään tänä vuonna. Mutta ensi vuonna sitten sitäkin vauhdikkaammin uudella vara-osalla varustettuna.

Helsinki Walk

Helsinki Walk

Sitten viikon suurin yllätys, suorastaan ihme. Kun on nimittäin niin invana mennyt muutama kuukausi, ettei kärsi kävellä ja seisominenkin tapahtuu toisen jalan varassa, niin en olisi voinut uskoa, että tanssimisesta tulisi mitään. Mutta kalenterissa on reilun viikon päästä tanssikeikka Kunnonlaivalla Jani Rasimuksen kanssa, pakko oli siis yrittää, että kärsiikö ottaa ainuttakaan tanssi-askelta. Ihme ja kumma,  pystyinkin tanssimaan. Ilmeisesti liikesuunnat ovat sen verran erilaiset kuin kävellessä, että tuntui miltei terapialta. Muutama liike sattui liikaa eli jätettiin pois. Mutta mikä autuus pitkästä aikaa saada olla vietävänä. Paritanssi on vaan niin parasta! Ehkä kuljenkin vain tanssien lonkka-leikkaukseen saakka.

Tanssiope Jani Rasimuksen kanssa  treenien päätteeksi helpotuksen hymy

Tanssiope Jani Rasimuksen kanssa treenien päätteeksi helpotuksen hymy

Tanssista täyttyi myös tämä aamu. MTV:n Huomenta Suomen torstai-aamuihin palasi taas näin syyskauden startattua myös Terve Aamu-osio ja vieraanani olivat tanssin kuninkaalliset Sirpa Suutari-Jääskö sekä Jukka Haapalainen. Iloa, pulputusta, kipinää. He avaavat Helsinkiin Kaapelitehtaalle uuden tanssikoulun. Tunteja kaikille lapsesta vaariin, aloittelijasta kilpatanssijoille.

Sirpa ja Jukka

Sirpa ja Jukka

Jakakaa siis ihmiset hyvät tekemisenne riemua! Siitä saa mielihyvää itselle ja suurina rinkeinä levittää sitä myös ympäristöönsä. Harrastakaa, nauttikaa, hikoilkaa. Laulakaa, tanssikaa, soittakaa. Silloin pääsee ilmoille sisuksista niin hyvä kuin myös kuona. Ja kaikilla on taas parempi olla.

– Raakel