TTK verissä

Tänään se alkaa taas! Tanssii tähtien kanssa. Odotan illan esittelyjaksoa kieli pitkällä. Olen seurannut ohjelmaa alusta saakka, jokaisen tuotantokauden. Kaksi niistä tietty sydämessä syvemmällä kuin muut: 2008 tanssi puolisoni Nicke finaaliin saakka Susa Matsonin kanssa  ja 2013 sain itse kuumottavien käänteiden jälkeen kirkkaimman pokaalin opettajani Jani Rasimuksen kanssa.

TTK- voittaja 2013 on julistettu sekunti sitten

TTK- voittaja 2013 on julistettu sekunti sitten

TTK on ohjelmana vailla vertaa! Ja tanssi on ihaninta! Mutta sen oppiminen on välillä – tai aika useinkin tuskaa ja vaatii tuhanisa, ellei peräti miljoonia toistoja. Jokaiseen tanssiin sisältyy omat kommervenkkinsä, jokaisessa tanssissa on oma ominais-tunnelmansa ja liikekielensä. Niiden saavuttaminen viikossa on oikeastaan sula mahdottomuus. Mutta niin vaan ihmeen kaupalla viikko toisensa jälkeen jokaisella parilla on jonkinmoinen tanssiesitys kasassa. Kun h-hetki sunnuntaisin koittaa suorissa lähetyksissä ja jos uskaltaa päästää irti paniikista, että muistaako, osaako, nolaako itsensä, on mahdollisuss kokea tanssin suuri taika. Olla vietävänä, tuntea syke parin kanssa, nauttia musiikista ja liikkeestä, näyttää sielunsa niin parille, tuomareille kuin katsojille.

Tuomareiden edessä, Paso Doble nautittuna

Tuomareiden edessä, Paso Doble nautittuna

Quickstep 2013

Quickstep 2013

Katselen ja kuuntelen myötätunnolla uusia tähti-oppilaita. Eivät vielä tiedä mihin päänsä pistivät… joka tanssiin ja viikkoon kuuluu epätoivon ja epäuskon hetkiä. Jalkoihin sattuu, itkettää, olo on kankea ja tyhmä, kaikki muut tuntuvat oppivan nopeammin ja tanssivan upeammin. Ne fiilikset vaan on elettävä läpi ja jatkettava treenaamista. Onnistuminen itselle parhaalla mahdollisella tavalla suorassa lähetyksessä korvaa monin verroin kaikki vaivat ja skitsoilut. Silloin on elossa ja vahvasti!

Rumban viemää

Rumban viemää 2013

Tänään katselin kuvia oman kauden 2013 varrelta. Sydämessä poreili ilo, kiitollisuus ja haikeus. Yksi hienoimpia kokemuksia elämässä! Mukaan jäi tanssin polte sekä ihana ystävyys oman open sekä myös muutaman muun kaudella olleen huikean tyypin kanssa!

Samba 2013

Samba 2013

Sitten on se prinsessa-leikki-osio eli tanssimekot ja lookit. Ompelimo loihtii uskomattomia luomuksia käsittämättömällä tahdilla. Ja mikä parasta, ne ovat urheiluvaatteita eli mukavia ja joustavia!

Oma lempparini oli Paso Doble-mekko. Sielelä se roikkuu kaapissa ja odottaa käyttöä...

Oma lempparini oli Paso Doble-mekko. Sielelä se roikkuu kaapissa ja odottaa käyttöä…olisko muutama kilo tiellä….

Meikkaaja Raili Hulkkonen oli ehdoton avain erilaisten lookien löytymiseen, mutta myös luottohenkilö sunnuntaiden paniikissa. Hänen tuolissaan istuessa laskeutui aina rauha.

Raili Hulkkosen taika-kädet ja psykologinen silmä <3

Raili Hulkkosen taika-kädet ja psykologinen silmä , nuttura by Hilkka Stenberg <3

En tässä lähde vielä veikkailemaan tämän kauden menestyjiä, vaikka aavistuksia jo onkin. Ennenkaikkea odotan oppilailta omistautumista, ahkeraa harjoittelua, rohkeutta tehdä täysillä vaikka päin seiniä ja sitten heittäytyä ja antaa mennä, kun sen hetki on. Haluan tuntea parin tanssin ihon alla, haluan tärisyttäviä elämyksiä! Pelkkä suoritus ei riitä. Opettajilta toivon uskallusta luottaa tanssin voimaan. En halua nähdä sirkustemppuja, jotka yrittävät piilottaa pois puutteet itse tanssissa. Toki saa olla näyttävää ja upeaa, mutta silti tanssi on se ydin! Ei keksityt ja kuvitetut tarinat, vaan tanssi ja kahden ihmisen yhteys. Tätä siis toivon ja tilaan, kiitos!

Onnea ja iloa kaikille TTK:n osallistujille ja meille, jotka saamme siitä kotisohvilla nauttia! Olkoon tämä juhlakausi huikea <3

  • Raakel, TTK-champion vuosimallia 2013

P.S. Tässä linkki, jossa muistellaan menneitä kausia:

http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/tanssii-tahtien-kanssa/uutiset/artikkeli/julkkiskokki-loukkaantui-kesken-kisan-muistatko-viela-nama-tanssii-tahtien-kanssa-kaanteet/6306384

Kuopus vanhana

Viiden lapsen katraasta viimeinenkin on nyt vanha. Eilen oli Vanhojen tanssit. Liikutusta, iloa, ylpeyttä, haikeutta. Mikä etuoikeus saada nauttia nuorten hienosti harjoittelemista tansseista, iltapuvuista, frakeista ja varsinkin latauksesta ja nuoruuden hehkusta. Lukion juhlasalissa suorastaan kiehui lupaukset. Kaikki on edessä, maailma auki!

Mitä itse tiesin elämästä tuossa vaiheessa? Silloin mielestäni kaiken, tällä perspektiivillä katsottuna tiesin juuri sopivasti. Uskoa, toivoa, halua, luottamusta, uhkarohkeutta ja suurta elämän nälkää.

Omille nuorilleni toivon tietenkin kaikkea mahdollista parasta. Ja kun elämän myrskytuuli ajoittain pauhaa, toivon joustoa ja taipuisuutta sekä pelisilmää.

Ajoitus on elämässä usein keskiössä. Niin myös tanssissa. Ihailin eilen nuorukaiseni tarkkaa rytmiikkaa ja timea, ilmiselvää iloa tanssimisesta ja yllättävänkin sulavaa yhteispeliä viehkon parinsa kanssa. Mikä lahja nuorille saada tanssitaidon perusteet ja kokemus, miten parasta paritanssi on. Koko pienen lukion ryhmä yllätti kokonais-hallinnalla ja taidoillaan. Iso hatun nosto! Ja miten kauniita tytöt olivatkaan ja mitä gentlemanneja sali oli täynnä. Puku miehen tekee, frakki herrasmiehen.

Seuraavana parketille

Seuraavana parketille

Ystävykset valmiina

Ystävykset valmiina

Parien esittely

Parien esittely

Tanssin riemua

Tanssin ja juhlan  riemua

Äitikin pääsi valssaamaan

Äitikin pääsi lopuksi valssaamaan

Ylpeät vanhemmat ja Eliel

Ylpeät vanhemmat ja Eliel

 

Kiitos hienosta illasta Eliel ja Sibbo Gymnasiumin Vanhat! Liikuttavaa oli myös saada seurata Elielin ystävien tanssia ja kehitystä nuoriksi aikuisiksi. Moni varttunut yhdessä eskarista saakka. Turvallisin mielin ajattelen tulevaa, hieno uusi polvi valloittaa maailman ja on takuulla viisaampaa kuin me ikinä!

Nyt on meidän perheen vanhojen tanssit nautittuina! Ilta päättyi vanhempien sisarusten kanssa Trivial Pursuit peliin. Harvinaista herkkua saada useampi heistä samaan aikaan käymään kotona. Pikkuveljen tanssit keräsi pesueen kasaan ja me vanhemmat ladattiin nuorten energiaa sydämet täyteen. Näillä akuilla taas jaksaa hetken.

Toivo elää, että seuraavan sukupolven kanssa  pääsee taas nauttimaan vanhojen tansseista. Eka lapsenlapsi syntyy mikä hetki hyvänsä. Eilen oli laskettu aika. Jännää! Näin se elämä kuljettaa eri vaiheita kohti. Välillä hengästyttää niin ettei meinaa perässä keretä. Askel kerrallaan siis.

– Raakel

 

 

 

Lupa tanssia

Pala palalta elämä takaisin. Vielä 2 viikkoa sitten en meinannut uskoa, että  koskaan pystyn kävelemään ilman sauvaa. Koville otti lonkan tekonivelen leikkauksesta toipuminen. Ja toipilas olen edelleen aina puoleen vuoteen saakka. Mutta nyt on 10 viikkoa leikkauksesta, lopputarkastus käytynä ja pahin takana. Ilman huippu-taitavaa fyssaria ja viisasta Fustra-ohjaajaa en olisi tässä pisteessä. Välillä tuli takapakkia, mieli oli todella maassa, usko toipumiseen loisti poissaolollaan, koin olevani epäonnistunut kuntoutuja. Oli pakko levätä enemmän, päästää irti liiasta reippaudesta ja uskallettava antaa kehon toipua omassa tahdissaan. Ei piiskuri-Raakelin eikä muiden vastaavan leikkauksen läpikäyneiden.Vaan juuri ja ainoastaan omassa tahdissa. Pelkäsin, ettei kivutonta askelta enää koskaan tulisi. Pelkäsin masentuvani. Fiilikset sukelteli pohjamudissa. Pelkäsin, etten saisi enää tanssia. Että sattuisi aina ja kokoajan. En enää haaveillut jumppa-maratoneista, vaan arjen toimintakyvystä.

Sauvoen Nicken ensi-illassa Tampereen Työväenteatterilla

Sauvoen Nicken ensi-illassa Tampereen Työväenteatterilla

Nyt se päivä on koittanut. En joka askeleella muista lonkkaa. Toki kävelyllä joudun keskittymään, etten ala ontumaan kun leikattua puolta alkaa aristaa. Mutta normi elämä jo sujuu. Jumppaillessakin on liike-patteristoon jo palannut paljon normi elämän ihania ja hirveitä kiusa-liikkeitä. Kuntopyörän päällä on nautinnollista hikoilla ja koskaan en ole näin hellinyt maitohappoja kehossa. Saan liikkua! Mikä lahja!

Muutama päivä sitten oli kalenterissa taas luento-keikka sekä lisäksi tanssin opetusta yhdessä tanssi-openi Jani Rasimuksen kanssa. Edellisenä päivänä olin saanut kirurgilta luvan aloitella tanssi-harrastusta. Ajattelin, että varovasti otan pari chacha-askelta, muistelen pikkasen liikeratoja.  Kuinkas kävikään… Jani alkoi vetämään chachan alkeita ryhmälle, meikäläinen mukana. Reilu tunti hujahti onnen puuskassa. Ei kipuja, välillä pieniä tuntemuksia. Tunnin jälkeen oli poskilla onnen puna, sydän liiteli taivaissa ja kroppakin tuntui elpyneeltä ja ravitulta. Lonkan seutu vertyi huomattavasti. Kliseeltä kuulostava hokema ”Liike on lääke” on enemmän kuin totta. Paitsi, että vielä enemmän totta on, että tanssi on lääke!

Tanssitunnin jälkeen helppo hymyillä

Tanssitunnin jälkeen helppo hymyillä

Facebook muistuttaa päivittäin menneiden vuosien tapahtumista. Niinpä syksyn mittaan on tulvinut rikkaita ja rakkaita muistoja kahden vuoden takaisesta Tanssii tähtien kanssa kisasta. Mikä hurja kokemus ja etuoikeus olikaan saada oppia tanssimaan, mutta ennenkaikkea oppia itsestään, omasta kehostaan, omista rajoistaan ja tunteistaan. Tanssitaidon, rakkaan uuden harrastuksen,  opettajasta tulleen ystävän ja työtoverin lisäksi rantauduin itsetuntemuksessa aivan uudelle rannalle. Tanssikorkkareiden aiheuttamia kipuja en kyllä kaipaa…ihan kiva mennä nukkumaan ilman shampanja-coolereita jaloissa…

TTK 2013, rumba

TTK 2013, rumba

Tänään maanantaina kiitän Luojaa elämästä, juuri tästä kehosta, joka opettaa niin paljon ja jokaisesta liikkeestä, jonka saan tehdä. Äsken kotiuduin pilates-tunnilta. Senkin muodossa taas pala elämää takaisin. Nautin. Kiitän. Kumarran.

Tanssikaa ihmiset, tanssikaa! Se tekee hyvää naiseudelle, miehisyydelle sekä ihmisyydelle!

– Raakel