Lakkiais-aamu

Tänään meillä juhlitaan lakkiaisia. On perheemme neljännet. Viimeiset. Riemukasta, vähän haikeaa ja totta puhuen myös helpottavaa. 19 vuotta vierähtänyt siitä kun esikoinen aloitti koulutien. Nyt kuopus sen päättää. Tänään kiinnitän takuulla ilon ja ylpeyden kyyneleet pursuen neljännen lyyran rintaan. Sitten juhlitaan. Koti alkaa olemaan kunnossa ottamaan vastaan vieraiden virran, leipomiset on leivottu, shampanjalasit ja kahvikupit ojennuksessa. Nyt vielä ruokien viimeistelyä ja sitten koululle katsomaan ja tuntemaan nuoruuden ilon, onnen ja huuman kasaumaa. Kun kaikki on edessä, koko maailma auki. Tänään ei tarvitse miettiä, mihin suuntaan lähteä, saako opiskelupaikkaa, riittääkö rahat. Tänään juhlitaan, perheen, läheisten, ystävien kanssa. Päässä vilistää elettyä elämää: Kuulen aurinkoisen pikkupojan kirkkaan äänen ja tunnen pienten kätösten kosketuksen, muistan yhteisiä touhuja, lauluja, leikkejä ja tuhansia tunteja kirjojen äärellä. Ja kesäisin pojan, joka käytännössä eli vedessä ja paahtui lähes piparkakun väriseksi. Kuopuksena hän sai kasvaa palvonnan kohteena, mutta myös joutui / sai toteuttaa isompien keksimät temput ja roolit kotivideoissa.

Päivän ylioppilas

Päivän ylioppilas

Kun pojasta kasvoi miehenalku, pysyi aurinkoiset perusasetukset ja edeltäjiensä teinitemput seurattuaan ei tainnut viitsiä sellaisia harrastaa. Terävöitti vain osuvien verbaalisten piikkien heittelyn taidon suorastaan kadehdittavalle tasolle. Tänään, kuopuksemme, perheemme päivänpaisteen juhlapäivänä katson nuorta, sosiaalisesti lahjakasta miestä vimpan päälle puku päällä, valmiina elämälle. Toivon ja rukoilen, että elämä kohtelee ja kantaa hyvin ja kauniisti. Ja että vastoinkäymisten kohdatessa oma ydin olisi kasvanut lujaksi ja taipuisaksi. Kiitos elämä, suurin kaikista on rakkaus!

Onnea kaikille ylioppilaille ja heidän vanhemmilleen!

  • Raakel

Hygge, lagom vai rento mieli?

Kuopuksen lakkiaiset lähestyvät, ainakin oletettavasti. Lopulliset tulokset antavat odottaa vielä tovin. Meidän perheessä neljännet ja viimeiset lakkiaiset. Kiitos suomalainen koulujärjestelmä! Vihdoin se on ohi!

Viimeaikaisten selvitysten mukaan lukio uuvuttaa, tytöistä joka viides kokee uupumusta jollakin tasolla. Tytöistä 33% suunnittelee pitävänsä välivuoden lukion jälkeen, poikien luku on 15%. Olisiko armeija yksi tapa pitää taukoa opiskelusta?

Lukiossa puhutaan alusta saakka ylioppilas-kirjoituksista. Niitä kohti pusketaan. Hokema ”opi elämää varten” loistaa poissaolollaan.  Ja sitten yhtäkkiä pitäisi tietää, minne hakea opiskelemaan lukion jälkeen? Kuinka moni tietää, mitä haluaa 18-vuotiaana? Kuinka moni jaksaa heti ylioppilas-kirjoituksiin lukemisen perään lukea pääsykokeisiin? Entä, jos armeija tulee väliin? Meillä kuopus pääsee armeijan harmaisiin vasta ensi tammikuussa. Mikäli yliopiston ovet eivät aukene ensi yrittämällä, tulee väkisin pari välivuotta. Melkoinen kynnys alkaa lukemaan pääsykokeisiin sen jälkeen. Tai ehkä siinä vaiheessa on koulu-väsyt menneitä ja armeija sekä hanttihommat tehneet tehtävänsä ja opiskelu houkuttelee isosti. Niin kävi isoveljelle. Kyllä maistui luennot ja kirjasto armeijan ja varasto-duunin jälkeen. Ja tietty se opiskelija-elämä… Paitsi että on opiskeltava tiukkaan tahtiin, suorastaan hengästyttävään. Ja kun opiskelijan tuet ovat mitä ovat, on pakko tehdä myös töitä. Ja mikäli se opinahjo, jonne sattui pääsemään, ei yhtään inspaa tai pääaine hiertää, on vaihtaminen tehty aika mahdottomaksi. Luojan kiitos, en ole itse parikymppinen ja tämän haku-helvetin keskellä!

Väkisin muistelen omaa lukio-aikaani. Se oli huomattavasti nykymenoa leppoisampaa. Silti opittiin. Ja jatkettiin elämässä eteenpäin, ilmeisesti aika vähemmän väsyneinä kuin nykynuoret. Itse en joutunut kärvistelemään ammatinvalinnan suhteen, viulu oli vienyt jo teininä. Aikuisiällä olen ollut muutamankin kerran sitten uuden edessä. Uusia haasteita, oppimista, riskejä, uuden löytämisen riemua. Olisinko ollut yhtä peloton ja jouheva ammatillisten haasteiden edessä, jos lukio olisi vienyt kaikki mehut ja psyyke olisi siinä vaiheessa jo kokenut ylikuumenemisen? Tuskin! Toisaalta viulun kanssa olin kasvanut tietynlaisiin paineisiin jo pienestä pitäen. Aina oli parannettavaa, koskaan ei osannut täysin, opettajat oli vaativia, välillä tosi ilkeitä. Että ehkä sen rinnalla lukio tuntuikin kepeältä luokkaretkeltä.

Ylioppilas vuosimallia 1985

Ylioppilas vuosimallia 1985

Mikä on nuoren kehityksen kannalta sopiva vaatimustaso – ei liian rankka eikä tasapäistävän löysä? Ruotsissa sopiva keskitie, lagom osataan. Siitä on povattu tämän vuoden kansainvälistä mega-trendiä.Tanskalaisten hygge on jo ihan last season… Täällä naureskellaan ruotsalaisten lälly-kulttuurille, pyöritellään silmiä jatkuvalle palaveeraamiselle, tunteista puhumiselle, lasten sormiruokailulle ja koulujärjestelmän romahdukselle. Mutta jostain kumman syystä ruotsalaiset loistavat korkeakoulu-tasolla ja Pisa-uskovaiset suomalaiset jäävät jälkeen. Josko meidän sisusta ja ruotsalaisten lagomista saisi sulatettua sen varsinaisen menestys-reseptin? Pohjois-amerikkalainen tai aasialainen tiukka preppaaminen vauvasta saakka tuntuu karteltavalta ja itsemurhiin provosoivalta.

Saa nähdä, kuinka ahkerasti lähikaupassa töissä oleva abi-kuopus jaksaa pääsykoe-kirjoihin tarttua. Tai eihän ne ole enää edes kirjoja. Netti-artikkeleita. Noh, ehtiihän sitä loppuelämän opiskella. Todennäköisesti joutuukin/saakin niin tehdä. Eipä valmistuminen mistään oppilaitoksesta taida taata mitään. Mutta olisi reilua, että opiskelemaan pääsy ei olisi niin tolkuttoman vaikeaa ja vakavaa touhua. Kun luovuus ei siitä ainakaan lisäänny. Ahdistus kyllä. Ja siitä on rentous kaukana.

Voimia, iloa ja rentoutta kaikille nuorille valmistujille ja hakijoille tänä keväänä! Rento mieli on tehokkain ase!

  • Raakel

Jo joutui armas aika

Kolmen vuoden lakkiais-putken jälkeen saadaan hetki huilia. Kuopus pääsi vasta lukion ekalta. Ei siis tänään kuumottavaa siivousta, leipomista, astioiden hamstrausta, alkoa ja ruokakauppaa. Huomenna saa rennosti mennä kummipojan lakkiaisiin, nauttia ja kunnioittaa toisten kätten työtä.

kolme lakkia

kolme lakkia

lakkiasi-buffa viime vuodelta

lakkiasi-buffa viime vuodelta

Kummasti kevätjuhlan aikoihin iskee kumminkin haikeus. Taas vuosi takana. Ponnistelua, voittoja ja tappioita. Luopuminen nuorista aikuisista konkretisoituu. Ylpeys ja ilo kun omat siivet vahvistuvat, mutta samalla lähes hätä, että mitäs mä itse nyt oikein keksin. Kun ruuhkavuodet on haaveillut omasta ajasta, on melko kylmäävää, että se aika on nyt oikeasti koittanut. Yhtäkkiä en meinaakaan osata nauttia siitä vapaudesta. Toki koen eläväni varsin täysillä, mutta jokin outo onttous kyttää nurkan takana. Liekö pakkaa sekoittaa myös vaihdevuosiin kuuluva oireilu. Mutta hymyilen. Kyyneltenkin läpi!

Ja hei, valtavasti onnea kaikille valmistujille sekä ylpeille vanhemmille ja leheisille! Nauttikka, olette juhlanne ansainneet!

ompunkukat

ompunkukat

Luonto tarjoaa nyt parastaan! Pyrinkin pitämään kotitoimistoa ulkosalla. Ja mikä parasta, pyjamassa voi tehdä hommia vaikka koko päivän! Ja uskollinen ikioma assari Vera uskollisena mukana. Aina! Myös tyttären Demi ilostuttanut meitä tämän viikon. Pientä lohtua tyhjenevän pesän syndroomaan.

ulkotoimisto

ulkotoimisto

hauvelit

hauvelit