Uusi idolini sorsa

Elämä heittelee suuntaan jos toiseenkin. Yllätykset tulevat useimmiten silloin kuin niitä vähiten odottaa ja arvaamattomilta suunnilta. Vastoinkäymiset on kahlattava läpi ja onnen puuskatkin iän myötä liutaan näennäisesti tyynenä.

Sinisorsa on tyyneyden perikuva. Liukuu kauniisti pinnalla, sulat pysyvät ojennuksessa säällä kuin säällä, mikään ei tartu pintaan. Silti veden pinnan alla saattaa käydä vimmattu räpylöinti.

sorsa

sorsa

Tähän sorsailuun pyrin: etenen väsymättä, valittamatta, kolhuista ja vastatuulesta piittaamatta. Pinnan alla kuohuu ja työ vaatii monenlaisia ponnisteluja. Matkassa aina epävarmuus tulevasta. Mutta lopputulos näyttäköön kitkattomalta.

Pakkasessa ja puhurissa sorsa työntää päänsä piiloon ja välttelee lentämistä. Niinpä meikäläinenkin suojautuu pahimmilta vastatuulilta, hautoo kotona ja odottaa leudompia säitä. Osa sorsista muuttaa talveksi leudompiin oloihin. Osa jää. En ole varma, kumpaan joukkoon kuuluisin. Ehkä niihin, jotka viihtyvät kotona, mutta kaipaavat silti lämpöön.

Kun ihailen tyyntä pintaa, en tarkoita kulissia. Elämä on kaikille haastavaa. Mutta turha pärskintä ja roiskinta ympäristöön tuskin hyödyttää ketään.

Rauhaa, rakkautta ja kaunista kelluntaa kaikille!

  • Raakel

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *