Yllätys kesäteatterissa – Tuntematon sotilas ruotsiksi

Suomi100-juhlavuosi poikii tapahtumia joka niemessä ja notkelmassa. Kesä, joka on Suomessa muutenkin festivaalien marinoima, pursuu tänä vuonna yltäkylläistä tarjontaa, mikäli malttaa inahtaa mökin suojista ihmisten ilmoille. Anoppini, joka on aktiivinen Martta, puolittain pakotti meidät katsomaan kesäteatteria Harparskogeniin, Raaseporiin. Paikalliset Martat hoitivat siellä hernesoppa-tarjoilun. Miksi hernesoppaa? Koska kyseessä oli Väinö Linnan kuolematon ja edelleen koskettava Tuntematon sotilas, Okänd soldat.

Tuntematon sotilas, Harparskog

Tuntematon sotilas

Lähdin vähin odotuksin. En ole koskaan ollut kesäteattereiden suur-fani, vaikka muutamia hienoja esityksiä ja kokemuksia olen saanut niissäkin katsomoissa kokea. Jotenkin vain tuntuu, että kun luonnon ja säiden kanssa ”kilpailee”, esitys turhan usein jää kakkoseksi. Nyt kävi kuitenkin toisin.

Pääosin vapaaehtoisvoimin toteutettu suurhanke onnistui imaisemaan mukaansa. Harparskogeniin rakennettu mittava, yli 800 hengen areena oli vaikuttava.

Harparskog Arena, rakennettu vain tätä kesää varten

Harparskog Arena

Marttojen tarjoilema hernerokka ja vanikka tulivat paikallisten solttujen  Nylands Brigadin, Dragsvikin keittiöstä.

Hernesoppa ja vanikka, Marttojen tarjoilemana

Hernesoppa ja vanikka, Marttojen tarjoilemana

Kesäteatteri sijoittui Harparskog-linjan läheisyyteen. Itse en ollut muistanut, että myös Hankoniemellä sijaitsi yksi sotiemme rintamaosuuksista.

Harparskog, rintamalinja Hankoniemellä

Harparskog

 

Kesäteatterissa, lehterillä yli 800 muun kanssa

Kesäteatterissa

 

Varusteet: lenkkarit, verkkarit, villapaita kassissa ja tyyny peffan alla.

Varusteet: lenkkarit, verkkarit, villapaita kassissa ja tyyny peffan alla.

Väinö Linnan kirja ja elokuvat ovat meille kaikille tutut. Mehukas, lihaa ja verta oleva henkilö-galleria, sodan karmea raadollisuus, ihmisen selviytymis-vimma ja sen eri ilmenemismuodot. Kaikki tämä vain yhden sukupolven päässä. Miten siitä on kukaan voinut selvitä edes puolittain psyykeltään toimivana? Väinö Linna itse, ollessaan parikymppinen, selviytyi ainoana eloon jääneenä ryhmänsä jouduttua granaattikeskitykseen. Oma isoisäni haavoittui samasta granaatista, joka tappoi isoäitini veljen hänen viereensä. Koskaan ei isoisä puhunut sota-ajoistaan meille lapsenlapsille. Eipä osattu kyselläkään. Nyt olisi kysymyksiä pää täynnä. Ja kun tajuaa, että omien poikien ikäiset miehenalut olivat rintamalla vuositolkulla, tuntuu entistä uskomattomammalta, että meillä on itsenäinen Suomi. Hiljaiseksi vetää.

Erik Pöystin ohjaus onnistui tuomaan esiin olennaisen. Vähillä, lähes olemattomilla lavasteilla, luonnon oivaltavalla hyödyntämisellä sekä sopivalla määrällä granaattien ja panssarivaunun pauketta ja tietenkin hellyyttävän huoltojoukkojen hepan avulla syntyi illuusio taistelusta, miesten keskinäisestä veljeydestä sekä upseerien välillä säälittävästä simputuksesta. Mutta parasta oli kuitenkin pääroolien näyttelijöiden karisma ja imuvoima. Hietasen roolissa näyttelijä – ammattilainen, Willehard Korander vei yleisön mennessään ensimmäisistä repliikeistä lähtien. Mikä säteily!  Tästä näyttelijästä vielä kuullaan tai syön hattuni! Toinen, joka kannatteli esitystä jo pelkällä katseellaan, oli Rokkaa esittänyt Joonas Heikkinen. En tiedä, onko kaveri ammattilainen vai amatööri, mutta mikäli on amatööri, nostan hattua todella korkealle. Tulisielu, vahva, herkkä ja samalla hauska. Eikä mitään pakotettua. Bravo pojat! Heidän ansiostaan pystyi kestämään muutamaa ei niin osuvaa roolisuoritusta…sellaistahan se on kun on kyse amatööreistä. Ja välillä ammattilaisistakin….

Yksi merkittävä elementti koko esitykselle ja sen dramaturgialle oli musiikki. Siitä vastasi viulisti Helena Puukka, nainen ja viulu, kukkaseppele ja kansallispukumainen asu. Sibeliusta, kansanlauluja, tunnettuja sävelmiä, välillä äänimaailmaa. Vahva, näkemyksellinen lisä ja nosto koko teokselle. Hieno, oivaltava musiikkimaailma!

Isoin hatunnosto kuuluu kuitenkin tuottajalle, Kerstin Karlbergille. Kun tällainen suurhanke toteutetaan, on ilmassa miljoona palloa, mukana aina tekijä x ja tuhat muuttujaa. Vastoinkäymisiä, yllätykiä, valtavat taloudelliset paineet. Pataljoonallinen vapaaehtoistyöläisiä luotsattavana ja taiteellisen henkilökunnan paimentaminen. Hurja urakka! Se kannatti! Loppuunmyyty lehteri eli mukana. Mahtavaa, että löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita menemään läpi tuulen ja tuiskun ja useammankin harmaan kiven, jotta voi toteuttaa unelmansa ja visionsa!

Tuottaja vastaanottaa katsomoon vieraat

Tuottaja vastaanottaa katsomoon vieraat

Sitten se yllätys: esitys oli på svenska. Käännös ja murteet toimivat todella hyvin! En edes muistanut esityksen aikana, että katsoin sitä ruotsiksi. Esitys meni kesän kuluessa molemmilla kielillä – siitäkin iso rispekti päänäyttelijöille. Hurja määrä tekstiä, murteella ja vielä molemmilla kielillä.

Sain siis komean elämyksen. Kannatti vääntäytyä mökiltä! Kiitos kaikille osallisille!

  • Raakel
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *