Pääkirjoitus: Kaksi Suomea?

Kävin pohjoisessa synnyiseudullani. Sielläkin virisi keskustelu maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista. Huomasin, että helsinkiläisenä katson asiaa aivan eri vinkkelistä kuin 20 000 asukkaan pohjoisella paikkakunnalla elävät ihmiset.
Nyt jo aikuiset lapsemme leikkivät jo päiväkodissa monista eri kulttuureista lähtöisin olevien lasten kanssa. Ihonväriä he eivät edes huomanneet. Kotikadullamme puhutaan monia kieliä, ja lähikaupan kassalla istuu useammin joku muu kuin suomalaiselta näyttävä elovenatyttö tai -poika.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Kun ajan metrolla keskustaan, matkustajista lähes poikkeuksetta puolet näyttää siltä, etteivät he ole syntyneet Suomessa. Se ei tunnu minusta miltään muulta kuin normaalilta.
Ymmärrän hyvin myös muualla Suomessa asuvien näkökulmaa maahanmuuttajiin. Jos pieneen maalaiskuntaan ilmestyy yhtäkkiä satakunta vieraan kulttuurin edustajaa, vaikutus näkyy selkeämmin kuin yli 600 000 asukkaan Helsingissä, missä vuoden 2016 alussa oli lähes 90 000 ulkomaalaistaustaista asukasta ja pitkä historia kansainvälisyydessä.
Hädässä olevia on autettava. Viranomaisten tehtävä on löytää tulijoiden joukosta ne, jotka saattavat olla jollain tavalla vaaraksi yhteiskunnallemme.
En haihattelisi sillä ajatuksella, että ulkomaalaisten tulo Suomeen joskus loppuu. Päinvastoin. Lähi-idässä riittää kriisejä, Kiina saastuu, Venäjän talous horjuu ja Afrikasta loppuu vesi. Meillä on puhdas ympäristö ja vakaat olosuhteet. Tulijoita riittää jatkossakin.

Peltikatonkorjaajat Kalle ja Late yllättivät Eve Hietamiehen

Eräänä aamuna aviomieheni soitti ja sanoi, että pihalla seisoo kaksi miestä tarjoamassa kattoremonttia. Koska kattohuijarit olivat ennestään tuttuja netin keskustelupalstoilta, käskin ajaa ne pois.
Mutta kulttuurit törmäsivät yhteen. Mieheni synnyinmaassa Englannissa on normaalia, että remonttitarjoukset koputetaan kotiovelle. Suomessa pitää itse saada idea kattoremontista, etsiä netistä kymmenen kattofirmaa ja kilpailuttaa. Eihän se käy, että tullaan ovelle varastamaan idea omasta päästä!

Eve Hietamies

Eve Hietamies

Eli mies halusi kuunnella. Sinä iltapäivänä nihkein mielin keitin kahvit valmiiksi, mutta paikalle ei ilmestynytkään rasvainen kattohuijari vaan kaksi asiallista nuorukaista. Serkukset, selvisi myöhemmin.
Sillä aikaa kun toinen konttasi ullakon vesilätäköissä, toisen kanssa puhuttiin yrityksestä, katoista ja kattoremonteista.
Ensimmäinen järkytys oli hinta. Se oli näet juuri siinä budjetissa, joka olimme aikaisemmin todenneet uuden katon myös maksavan. Joten pienen mietinnän jälkeen otimme – hui kauhistus – ovelta ovelle -kattoremontin!
Oli aika kompastua omiin ennakkoluuloihin.

Ensinnäkin pojat tulivat kolme päivää sovittua aikaisemmin. Yrityksestä soitettiin, että voisiko tulla jo huomenna.
Koska ”huomenna” oli ihan yhtä hyvä kuin ”ensi maanantaina”, sanottiin joo. Kovassa flunssassa katselin aamuseitsemältä, kun portista ajoi sisään nosturia, jätelavaa ja pakettiautoa.
Nosturia ajoi Oiva, joka myöhemmin osoittautui yrityksen pomon ja sen omistajan Eerikin isäksi. Sitten paikalle ajoivat Kalle ja Late, rakennusmiehet. Kaksi oululaista kaverusta, alle kolmekymppisiä.
Pomo Eerik tuli Nurmijärveltä asti tarkistamaan, että kaikki on hyvin. Koska säätiedotus lupasi sadetta, Eerik ehdotti, että laitetaan katto paikoilleen ja hoidetaan selluvillat myöhemmin. Lasku tulee vasta sitten, kun katto ja työ on hyväksytty.

Kalle ja Late kiipesivät katolle.
Jossain vaiheessa mieskin tuli katsomaan, mitä ihmettä katolla tapahtuu. Siellä meinaan tapahtui. Pojat purkivat silmänräpäyksessä vanhan peltikaton ja sitten alkoi naulapyssy laulaa.
Joka kerta, kun kävi katsomassa, oli jotain uutta: pystyruoteet, aluskate, tuuletusrimat, vaakaruoteet, mitä lienee, kun en puhu enkä ymmärrä kattoa.
Oivan kanssa juotiin kahvit, pojat eivät ehtineet.
– Ne tykkäävät niin työstään, Oiva kertoi. – Ei niitä taida saada sieltä alas.
Tuli keskipäivä ja naulapyssy lauloi. Tuli iltapäivä ja edelleen ne olivat katolla. Alkoi sataa. Pojat nostivat huput ja jatkoivat hommia.
Tuli räntää ensin pystysuoraan, sitten vaakasuoraan. Pojat paukuttelivat kattopeltejä paikoilleen, ampuivat listoja, asensivat uudet rännit, piipunpellit ja ties mitä.
Iltapäivä alkoi pimentyä ja katolla paukuteltiin edelleen. Tuli pimeää. Kuului vain pang pang.

Lopulta iltaseitsemältä pojat siivosivat viimeiset pellinpalat pihalta, heittivät ne pakettiautoon ja suostuivat vihdoin kahville.
50 vuotta vanhan, punaisen, ruostuneen ja reikäisen katon tilalla kiilteli uusi, musta ja moderni peltikatto. Jokainen listanpätkä oli paikoillaan, pihalla ei roskan roskaa.
Sitten Kalle ja Late kiittivät kahvista ja ajoivat pois.

Tuomas Enbuske: Miksi Paavo Väyrynen sekosi?

Olen aina arvostanut Paavo Väyrystä. Olen haastatellut lähes kaikkia suomalaispoliitikkoja ja kerron nyt salaisuuden. Yllätyn joka kerta sekä heidän tyhmyydestään että älykkyydestään. Korkean tason ministeri saattaa olla pihalla oman alansa asioista ja kaikesta muustakin, kun taas takarivin kansanedustajan kanssa voi keskustella älyllisesti vaikka kuinka abstrakteista asioista.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Yksi älykkäimmistä on Paavo Väyrynen. En ole kaikesta samaa mieltä, mutta arvostan hänen älyään. Kenen kanssa ylipäätään ollaan kaikesta samaa mieltä? Edes itse en ole illalla samaa mieltä aamuisen itseni kanssa.
Lisäksi arvostan Väyrysen asennetta. Vaikka kuinka on pilkattu, aina hän on lähtenyt uudelleen ehdolle ja tehnyt myös hyväntekeväisyystyötä pohjoisessa.
Suomalainen sisu on myytti. Sen sijaan Väyrysellä on sisua. Jos meillä muilla olisi edes puolet hänen yritteliäisyydestään, Suomi olisi rikas kuin Sveitsi.

Keskustalaisuus perustuu voimakkaasti alkiolaisuuteen, johon liittyy kansainvälinen yhteistyö ja huolenpito heikoista. Mutta yhtäkkiä Väyrynen onkin liittoutunut rasistien kanssa. Hän juhli kuntavaalisunnuntain vaalivalvojaisissa Suomi Ensin -aktiivien kanssa. Siis näiden kylähullujen ja rasistien, jotka ajavat Suomen presidentiksi Ilja Janitskinia, joka pyörittää suomalaisvastaista ja Putin-myönteistä rasismisivustoa.
Pelkästä vallanhimosta ei voi olla kyse, sillä Väyrynen on monesti ollut establishmentiä vastaan, silloinkin kun siitä on ollut hänelle henkilökohtaista haittaa. Väyrynen oli oikeassa monesta EU:hun liittyvästä asiasta, vaikka hän olisi varmasti saanut jonkun hienon pestin, jos olisi pysynyt EU:n kannattajana.
Mutta ei. On siis pakko olla kyse siitä, että Väyrynen on seonnut. Kun Väyrystä aiemmin haukuttiin hulluksi, olin eri mieltä, mutta nyt jotain on tapahtunut. Veljeily rasistien, fasistien ja Putinin trollien kanssa ei kuulu isänmaalliselle miehelle. Eikä sitä voi verrata 1970–80-luvun idän mielistelyyn, koska se oli ulkopoliittista opportunismia. Bilateraalisella kaupalla maksettiin 70-luvulla meidänkin äitiyspakkauksiemme ripulinruskeat potkupuvut.
Kiitos siitä Väyrynen ja muut neukkujen mielistelijät.
Ikääntyminen ja höpsähtäminen ei ole hetkellinen napsahdus. Se tapahtuu pikku hiljaa ja eri ihmisillä eri tahdissa. Eivät Jörn Donner tai Merete Mazzarella ole lainkaan sekaisin, pikemminkin skarpimpia kuin juuri kukaan alle seitsenkymppinen suomalainen.
Meillä on tapana naureskella kassajonossa kiroileville vihaisille mummoille, vaikka oikeampi diagnoosi olisi Alzheimer. Tosin miehet höpsähtävät vielä naisia pahemmin.
Aiemmin tällaisia ongelmia piiloteltiin. Jos media olisi päässyt seuraamaan läheltä Kekkosta tai Churchilliä, olisi heidän loppunsa ollut paljon nolompi. Silloin heitä suojeltiin. Sosiaalisen median aikana kaikki on päinvastoin.
Tämän takia me kaikki kohtaamme tulevaisuudessa ongelman. Pian vanhempamme ja isovanhempamme, jotka jo nyt ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa, alkavat kalkkeutua. Pian meidänkin isämme ja äitimme kiroilevat ja puhuvat rumia ja rasistisia horinoita sosiaalisessa mediassa. En tarkoita tätä ilkeästi. Kysymys on sairaudesta, mutta ulkopuolisten on sitä vaikea tajuta.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula sanoi, että suuri ero Facebookissa raivoavissa on ikä. Vanhat todellakin sekoilevat siellä paljon enemmän.
Ei millään pahalla. Lohduttavaa on, että vanheneminen käy kaikille samassa tahdissa. Toki tähänkin ollaan keksimässä lääkkeitä. Mutta se saattaa tarkoittaa, että meillä on 150-vuotiaita väyrysiä ehdokkaina vaaleissa.