Aki Riihilahti: Seitsemän kuolemansyntiä

Aki Riihilahti

Aki Riihilahti

Sinä olet syntinen. Vihan ja kateuden ympäröimä, himon ja ylensyönnin laiskistama… ja mitä näitä oli, kun mikään ei tunnu enää miltään.

Normaali iltapäivälehtien viikkokatsaus on kuin suoraan varhaisesta kristillisessä opetuksessa käytetystä paheiden luokittelusta.

1. Ylpeys. Venäläisten kasetti ei kestänyt, kun valokeila ei osunutkaan itseensä. Kanada voitti näytöstyyliin jääkiekon maailmanmestaruuden, mutta hyvien tapojen vastaisesti venäläiset eivät jääneet kunnioittamaan seremonioita. Omasta egosta oli tullut isompi kuin oman urheilulajin arvostamisesta

2. Laiskuus. Sohvaannumme. Suomalaisten elopaino nousee samaa vauhtia kuin ihmisten jaksamistaso laskee. Se on kuulemma valtion, työhyvinvoinnin tai aikakapeikkojen syy, ettei suomalainen enää liiku, syö ja nuku terveellisesti. Mutta ehtii kuitenkin katsoa televisiosta Temptation Islandia.

3. Ahneus. Kun mikään ei riitä. Kenellekään. Missään uutisessa

4. Kateus. Poliisi on kuulemma kutsumusammatti. Mutta kävikö niin, että jossain vaiheessa yhdestä pomosta tuntui, että rosvona voisi vielä saada huumeita, prostituoituja ja paljon rahaa? Ruohohan se nimenomaan oli vihreämpää aidan toisella puolella

5. Viha. Euroviisuja on alettu myös vihata, koska esitykset ovat niin erilaisia ja tabuja rikkovia. Toinen puoli taas vihaa, etteivät kaikki ihmiset ymmärrä ja hyväksy erilaisuutta. Oli mitä mieltä tahansa euroviisuista, kukaan ei varmasti vihaa sankarimaista Pertti Kurikan Nimipäivät -bändiämme

6. Himo. Arkiset asiat, kuten Toimi Kankaanniemi ja puhelinliittymä, riittävät

7. Ylensyönti. Antti Rinteen pekonipastaresepti ei ole ylensyönnin pohjanoteeraus, vaan jäävuorisalaatin huippu. Sen sijaan Suomi maana on ylensyönyt jo vuosia haluamatta hyväksyä, että ollaan hyvinvointivaltion kuilunpartaalla.

On syytä kysyä, sisältävätkö julkisen talouden alijäämä, kestävyysvaje sekä työelämän ja hallinnon rakenteelliset ongelmat kaikki nämä kuolemansynnit?

Onhan takana kolmen A:n luottoluokitusylpeyttä; lisää ahkeruutta ja työtä Suomi kaipaisi kipeästi; meidän kaikkien pitäisi miettiä mistä voi luopua ennemmin kuin mitä vaatia; yhden onnistuminen valuu lopulta kaikkien hyödyksi; viha kaventaa toimintakapasiteettia ja yhteisöllisyyttä; himo pyrkiä parempaan ja kasvattaa yhteistä kakkua on tärkeämpää kuin tapella, miten se jaetaan.

Aika  kreisiä menoa mahtuu otsikoihin. Onko Suomen ja maailman sielunmaisema muuttunut todella näin syntiseksi? Vai liittyykö tämä osittain moderniin median tapaan uutisoida asioita? Todennäköisesti molemmissa on osa totuutta. Individualismin valtakautena ihmiset venyttävät asioita laidoiltaan enemmän itsensä näköisiksi. Ja media kyllä kertoo sen mahdollisimman myyvällä tavalla.

Totuus on otsikoita kauniimpi. Vähemmän huomiota saivat vaikkapa se, kuinka Viron edustajat huomioivat kauniisti Suomen viisuedustajan lehdistötilaisuudessa tai ohikulkija pelasti lapsen veden armoilta.

Olen varma, että jokaista seitsemää kuolemansyntiä kohti tehtiin 93 hyveellistä työtä.

Pääkirjoitus: Pohjoisen tornado

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Tuleva pääministeri Juha Sipilä istuttaa hallituksensa ministerit esikuntineen kesäkuuksi avokonttoriin. Se on ennenkuulumatonta, mutta taatusti hyödyllistä. Haluaisin olla kärpäsenä katossa kuulemassa, mitä ministeriöiden pitkän linjan virkamiehet tornadon tavoin toimivan Sipilän otteista tuumivat.

Sipilä on rakentanut itselleen häkäpönttöauton ja värkkäillyt autotallissaan puisia kakkaroita linjaustensa selventämiseksi. Politiikan ammattilaiset ihmettelevät huuli pyöreänä tätä pohjoisesta tullutta pellepelotonta, joka ei tunnu välittävän vähääkään siitä, miten asiat on ennen tehty. Eikä siitä, mitä muut hänen tekemisistään ajattelevat.

Sipilä tuo politiikkaan uuden johtamistyylin, jota hän itse kuvaili Helsingin Sanomissa huhtikuussa 2012: ”Ihmiset pitää saada innostumaan, ihmisistä pitää saada voimavaroja ja luovuutta esille ja tekemisen pitää olla hauskaa.”

Hallitusneuvotteluissa Sipilän johtamistapa näytti onnistuneen. Televisiokuvissa vilahteli hymyileviä kasvoja, vaikka tiettävästi kabineteissa myös kiristeltiin hampaita kädenväännön ja ärhentelyn lomassa.

Hallitusneuvottelijat näyttivät loppusuoralla myös väsyneiltä, sillä Sipilä vaatii paljon paitsi itseltään, myös muilta. ”Kun lähden johonkin hommaan, teen sitä täysillä”, hän on sanonut. Älkää siis kuvitelko, etteikö leppoisan ulkokuoren alta löytyisi äärettömän määrätietoinen ja koviinkin otteisiin valmis johtaja.

 

Eve Hietamies: Asiantuntijoita

Eve Hietamies

Ostettiin talo, aloitettiin remontti ja hommattiin keittiö kuuluisasta ruotsalaisesta huonekalujätistä. Rahaa paloi tonnikaupalla, koska keittiöt eivät ole halpoja.

Kolme kuukautta myöhemmin keittiötasot alkoivat pahasti kupruilla. Valitettavasti kukaan ei muistanut kertoa, ettei valittu keittiötaso ole vedenkestävä – ei edes siinä vaiheessa, kun keittiösuunnitelmaa tehdessä myyjä itse ehdotti tiskialtaan laittamista keskelle tasoa. Joka oli siis vedelle arka. Ja nyt siis kupruillaan. Mutta keittiöstä tulee vielä hieno.

Mentiin kuuluisaan kodinkoneliikkeeseen katselemaan jääkaappeja. Myyjä innostui kauppaamaan jääkaappipakastinta, jossa on vaikka mitä lisäherkkua. Ovesta saa kylmää vettä ja jääpaloja.

Vähän myöhemmin huomattiin, että systeemiin tarvitaan tietynlainen filtteri. Palattiin liikkeeseen ostamaan filtteriä, mutta myyjä oli unohtanut kertoa, etteivät ne myy sellaisia – eikä niitä myydä muuallakaan. Paitsi ulkomaisissa nettikaupoissa, ehkä.

Sitten remontoitiin autotalli miehelle verstaaksi. Soitin Suomen kuuluisimpaan maalitehtaaseen ja pyysin neuvoja: tarvitaan betonilattiaan kovaa kulutusta kestävä maali. Antoivat maalin nimen. Tehtiin tarvittavat pohjatyöt ja maalattiin lattia kahteen kertaan. Kohta maalataan taas, koska maali hilseilee irti jokaisella askeleella.

Kun vanha asunto myytiin, irtisanottiin vanhan asunnon kotivakuutus. Soitin vakuutusyhtiöön, tein irtosanomisen pankkitunnuksilla ja sanoivat, että asia on sillä selvä. Mutta eivät ne vakuutusmaksut siitä pienentyneet. Tosin nyt pienentyivät, kun soitin vakuutusyhtiöön ja ihmettelin kovia maksuja. On maksettu kuulemma kahdesta asunnosta kotivakuutusta viimeiset seitsemän kuukautta.

Sitten autolle tuli paha hikka. Merkkikorjaamo tutki ja ilmoitti, että auto on totaalisesti rämä. Siitä ei tule enää autoa eikä sitä voi myöskään korjata, kannattaa myydä heti pois. En ole vielä myynyt, koska kaveri vähän vilkaisi vikaa ja auto kulkee nykyään kuin unelma. On kulkenut jo vuoden.

Vähän sama juttu kävi aikanaan kissan kanssa. Kissa sairastui ja kiikutin sen hoitoon. Parin päivän pohtimisen jälkeen ilmoittivat, ettei siitä tule enää kissaa, se pitää lopettaa. Hain kissan sieltä pois ja vein yksityiselle eläinlääkärille, missä kissa leikattiin. Kissa eli 22,5 vuotta.

Nyt on sitten koira, joka sairastui ja röntgenkuvattiin. Eläinlääkärissä sanoivat, ettei siitä enää tule koiraa, se pitää nukuttaa. Suostuivat kuitenkin lopulta leikkaamaan, mikä on hyvä, koska leikkauksen jälkeen eläinlääkäri tuli sanomaan, ettei tilanne sittenkään ollut niin paha, että koira olisi pitänyt lopettaa. Itse asiassa koira voi paremmin kuin koskaan.

Mikä on taas vähän sama tilanne kuin itselläni koulussa. Äidinkielen opettaja kiinnitti nastoilla aineitani koulun aulan seinälle ”esimerkkinä oppilaasta, joka ei osaa kirjoittaa edes kauppalappua”. Neljä vuotta myöhemmin julkaisin esikoisromaanin.

Mutta kyllä tämä tästä. Pari päivää sitten kävimme päivittämässä nettiyhteyden nopeampaan, oikein liikkeessä. Sitten netti pimeni kotona. Soitin viasta ja muistutin diilistä: kaupassa olivat luvanneet, ettei netti katkea ennen kuin tulee uudet laitteet. Tyyppi vastasi, että juu – mutta nyt teidän pitää mennä netin kautta sille omalle sivustolle ja avata liittymä sieltä.

Ei se sitten oikein osannut sanoa mitään, kun kysyin, että miten sinne sivustolle mennään avaamaan liittymä, kun ei ole nettiä, millä mennä nettiin avaamaan liittymä.