Kari Väänänen: Punainen kuutio

Kari Väänänen

Kari Väänänen

Kukaan ei oikein huomannut, milloin kuutio ensimmäisen kerran ilmestyi. Se lienee ollut pohjois-Norjassa Varanginvuonon suulla, jolloin kuutio näytti olevan matkalla avomerelle.

Sinä päivänä mereltä palasi hymyileviä kalastajia. Kun heiltä kysyttiin syytä hymyyn, he eivät oikein osanneet vastata. Heitä vain hymyilytti.

 Sittemmin kuutio ilmestyi ympäri maailmaa ja sai joka paikassa hymyn leviämään naamalle ja lyöntiin valmiin käden pysähtymään. Lähi-idässä vieraillessaan se sai ikuisuuden jatkuneen sotimisen taukoamaan.

Ihmisistä tuntui, että vihanpito oli naurettavaa ja moukkamaista, he häpesivät itseään ja halasivat entisiä vihollisiaan.

Valitettavasti kun kuutio poistui paikalta, alkoi entinen pesmellys uudelleen, ja ruumiita syntyi läjäpäin. Lyhyt on ihmisen muisti. Mutta muutos oli alkanut.

Mölinä ja huuto Wall Streetin pörssissä vaimeni kokonaan, ja koko maailman talous eli ahneudesta vapaan kolmituntisen, kun kuutio kurkisti pörssisaliin. Ahneet nolostuivat tekosiaan ja maailma sai huokaista hetken, vapaana talouden kuristusotteesta.

Tosin ahneus palasi kohta, entistä julmempana saaden kansakunnat kärsimään totaalitäärisen pörssitalouden armottomasta kourasta kurkullaan. Mutta hetken kaikki näytti kirkkaalta ja yksinkertaiselta, ja maailmassa vallitsi tasapaino.

Kuutio vieraili myös Suomessa. Kuopion torilla sen nähtiin leijuvan Hanna Partasen kalakukkokioskin päällä parikin tuntia, ja toriukkojen jutut sen kuin paranivat. Yksikin ukko nauroi niin, että lokki ruikkasi läjän ukolle suuhun ja tämä meinasi tukehtua. Siitäkös piisasi naurua ja jutunjuurta pitkäksi aikaa. Kalakukkoa meni kaupaksi ennätysmäärä, ja hillomunkkeja kans. Väittipä joku nähneensä kuution laskettelemassa Pyhätunturilla, mutta sittemmin paljastui, että se olikin Tepsan Heikki punaisessa anorakissaan.

Mikä, kuka tai mitä kuutio oli, sitä ei vieläkään tiedetä.

Sen olemuksesta käytiin kiivasta väittelyä. Sen sanottiin olevan TOINEN TULEMINEN. Tämä väite huudettiin alas, sillä eihän maailman vapahtaja voinut olla tutiseva, hyytelömäinen möykky, kuten ei Elviskään. No, Elvis ehkä.

Hitler-teoriaa ei uskottu, sillä tämä ilmiö levitti ympärilleen hyvää oloa ja hymyä, päinvastoin kuin esikuvansa.

Valtauskonnot menettivät merkityksensä, ja paavi murjotti Vatikaanissa ehtoollisviiniä ryypiskellen. Hollywood teki kuutiosta ylimakean elokuvan, jossa Amerikka pelasti kuution pahiksilta, pääasiassa venäläisiltä ja arabeilta. Väärät profeetat rahastivat kuutiolla sen kuin kerkesivät.

Mutta vähitellen kiihko laantui, ja ihmiset alkoivat katsella toisiaan hyväksyvämmin silmin. Maailma alkoi muuttua. Kuutio oli säntäillyt reissullaan ympäri planeettaa viipymättä missään muutamaa tuntia pitempään. Yhteensä sen vierailu kesti yli vuoden, ja matkat kattoivat kaikki mantereet.

Se säteili hymyä ja ymmärrystä jotakuinkin viisisataa kilometriä joka suuntaan, ja lopulta jokainen maapallon kolkka oli joutunut kuution vaikutukselle alttiiksi.

Sitten se katosi. Sitä ei nähty enää koskaan uudestaan. Kukaan ei tiedä, minne ja tarkalleen milloin se katosi, mutta siitä alkoi Maa-planeetan rauhan ja hyvinvoinnin aika, joka kesti aina olemisen loppuun saakka.

Voi miten kaunis, naiivi satu. Olisipa se totta.

Hyvää kesää. Unelmoikaa ja hymyilkää.

Samuli Isola: Ekasta Anttilaan

Kalusteosastolla juhli sinä syksynä keinonahka. Heurekan pöydissä ukot nostivat korvatuoppeja, hiuksia muotoili Ekasalonki. Pyhävaatteita pesi Elannon pesula, paketit hoiti postitoimisto, urheiluosastolta ostettiin Järvinen Skän -sukset ja Favorit Eska -pyörät. Oli kalatiski, palvelutiski-Alko, Tapio Rautavaara kävi laulamassa aulassa, kauppakeskusta mainosti 40 metriä korkea torni. Eka Market oli 70-luvun lopussa helsinkiläisen kaupunginosan uusi keskus, jossa kaikki kävimme – koska siellä tapahtui ja kaikki oli ajanmukaista.

Samuli Isola

Samuli Isola

Vain 600 metrin päässä Kannelmäen ostoskeskus hengitti vielä elämää. Oli Britannia Pubia, HM-jäätelöbaaria, kukkakioskia ja pullapuotia.

Eka Market muuttui Maxi Marketiksi, sitten Prismakeskukseksi. Kunnes kolme vuotta sitten paikalle nousi tienoon suurin kulutuskeskittymä, Kauppakeskus Kaari. Tämän päivän asiakasta palvelee lääkäriasema, sushiravintola, glitterkauppa, Prisma, katukirkko, pakettiautomaatti, pop up -mekkomyymälä, ruotsalainen kelloketju ja petstore. Kun Pokémon Go vyöryi Suomeen, Kaari ilmoitti kärppänä Facessa ja Twitterissä, että täällä voit ladata otusjahtiin puhelimeesi virtaa ja wlan toimii.

600 metrin päässä tyhjentyneen ja rähjääntyneen ostoskeskuksen paikalle nousee asuntoja.

Kauppa on muuttunut, niin olemme mekin. Kaupan maailma on niiden, jotka osaavat käydä ajoissa kiinni ajan ilmiöihin. Ja irrottautua ajoissa siitä, mikä ei enää toimi. Olisipa ”Erinomanlainen” Anttilakin osannut lukea ajoissa ajan merkkejä.

Aki Riihilahti: Altavastaajat

On ikoninen näky, kun partasuinen viikinki saa koko kansakunnan taputtamaan. Huh-huutojen ja kiihtyvästi koordinoitujen käsikaarien massassa on tunnetta, ylpeyttä ja visuaalisuutta. Juuri nyt piskuisen Islannin jalkapallosaagaan on rakastunut koko maailma. Ja vaikka jalkapallon EM-kisat loppuivat, sama islantilainen tuuletus nähtiin viikkoa myöhemmin lasten suurturnaus Helsinki Cupin avajaisissa.

Aki Riihilahti

Aki Riihilahti


Islannin ei
pitäisi pärjätä. Eikä pitänyt Leicesterinkään Valioliigassa. Resurssialivoiman ja pelin laatutekijöiden perusteella näin ei yksinkertaisesti voisi käydä. Silti näin kävi – eikä onnella vaan ansaitusti. Ja ihmiset pitivät. Altavastaajat ovat nyt uusin musta. Pienten sankaritarinat saavat helposti myyttisiä piirteitä, ja tutkimusten mukaan jopa 80 prosenttia kannustaa mieluummin altavastaajaa kuin vahvaa ennakkosuosikkia.

Tutkija Daniel Engberin mukaan ihmisten itsetunto nousee kannustamansa joukkueen voitosta, mutta altavastaajan kokemasta voitosta saadaan moninkertainen määrä mielihyvää, vaikkakin harvemmin.

Toinen ymmärrettävä syy on, että myös suurin osa meistä on pieniä omalla alallaan. Aina kun pieni onnistuu näyttämään Muumilaakson paikan isommalle, tunnemme lämpimän taputuksen sielussamme.

Hollywoodin sedät varmasti hierovat nyt käsiään täydellisen elokuvan käsikirjoitukselle, kun jäinen lilliputtisaari murjoi jalkapallon synnyinmaan Englannin.

Jalkapallo onkin kuin elokuvaa, molemmat elävät tarinoiden voimasta ja tunteesta. Jalkapallo pelinä ei kuitenkaan toimi kuin elokuva, sillä käsikirjoitus on aina ennalta tuntematon. Edes Walt Disneyn produktio ei olisi osannut paremmin käsikirjoittaa ja ohjata yöperhosen laskeutumista Ronaldon itkuiseen silmäkulmaan finaalin dramaattisimmalla hetkellä.

Median mukaan sympatiat kääntyivät tämän vastoinkäymisen jälkeen altavastaaja Portugalin puolelle Ranskaa vastaan. Kisoissa muuten parjatusta Portugalista tuli sympaattisempi, lämpimämpi ja kovemmin töitä tekevä. Kyse on tunteesta, ei faktoista.

Näistä kisoista jää elämään kuva yöperhosesta itkuisen Ronaldon silmäkulmassa. Vastaavasti harva enää muistaa, että Portugalin keskuspuolustajat pelasivat virheettömät kisat ja olivat Ronaldoa tärkeämpiä mestaruuden voittamisessa.

Kaikki eivät kuitenkaan halua Daavidien voittoja Goljateista. Urheilun päätöksen- tekoelimet ovat konservatiivisia ja tottelevat helposti vanhaa valtaa, nytkin argumentoiden, että ihmiset ovat jatkossa valmiita maksamaan vain huippujen katsomisesta. Samaan aikaan pienet ovat alkaneet järjestäytyä niin, että voimasuhteet eivät ole enää lainkaan niin itsestäänselviä.

Tämä onkin ollut merkittävin jalkapallovuosi pitkään aikaan, sillä Islannin ja Leicesterin tarinat symbolisoivat vahvaa toivoa taisteluissa resurssiylivoimaa vastaan.

Ovatko Islanti ja Leicester tulleet jäädäkseen? Eivät, mutta ilmiö on. Muutamassa vuodessa Islanti on noussut maailman rankingissa sijalta 131 sijalle 22. Kaikkialla puhutaan nyt Islannin ihmeestä. Aiheesta kirjoitetaan kritiikittä – usein epäonnistuen sekä analyysissä että kopiointiyrityksissä.

Kaiken suitsutuksen keskellä Islannin jalkapalloliiton urheiluvastaavat toteavat, ettei Islanti todennäköisesti edes selviä seuraaviin pariin arvokisoihin. Altavastaajista harvoin tulee pysyvästi menestyviä.

Siltikin. Islanti ja Leicester ovat parasta mitä jalkapallolle olisi voinut käydä. Kaikkea ei voi vain ostaa, vaan pientenkin unelmat ovat saaneet uutta liekkiä. Esimerkin voima on vahva. Kun päättäväinen toivo on herännyt, sitä on vaikea sammuttaa.

Huh-tuuletus sille.