Katja Ståhl: Prioriteetit kuntoon

Pidin itseni kanssa kokouksen kirkastaakseni tulevan vuoden konseptia. Kokous avattiin asianmukaisesti nuijan kopautuksella. (Löin vahingossa polveni koiran päähän, koira ei huomannut vaikka siitä kuului vaimea kumaus.)

Katja Ståhl

Katja Ståhl

Paikalla olivat kaikki jäsenet eli persoonallisuuteni eri puolet: reippailija, vastuunkantaja, perheenäiti, vätys ja unisieppo. Julistimme kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Asialistalla oli ainakin ajankäyttö ja asioiden tärkeysjärjestykseen laitto.

Ensimmäisen puheenvuoron pyysi unisieppo, joka painotti levon tärkeyttä, peittojen ja tyynyjen laadun moitteettomuutta ja tuuletuksen tärkeyttä.
Vätys kannatti, vaikka piti tutkimusten valossa liiallista siisteyttä uhkana mielenterveydelle.
Perheenäiti halusi tietää, missä välissä pyykit pestään ja ruoat laitetaan, ja muistutti, että töissäkin pitäisi käydä. Ja viettää lasten kanssa laatuaikaa.
Vastuunkantaja kannatti ja muistutti, että on tässä eläimiäkin hoidettavana, ne eivät pärjää ilman ihmistä.
Vätys otti taas akateemisen näkökulman ja kertoi tutkimusten osoittavan, että stressitön ihminen on parhaaksi lähimmäisilleen ja että teini-ikäiset eivät halua olla äitinsä seurassa kovinkaan taajaan.

Kiivaan keskustelun alle jäänyt reippailija joutui korottamaan ääntään saadakseen asiansa kuuluviin. Ulkoilu edesauttaa sekä eläinten että ihmisten terveyttä, ja niinpä ehdotus olikin koko perheen yhteinen päivittäinen ulkoilu.
Vastuunkantaja kannatti, mutta huolestui ajankäytöstä. Ulkoilu olisi hyvä suorittaa valoisan aikaan, eikä sitä tähän aikaa vuodesta juurikaan ole.
Unisieppo kertoi, että ennen vanhaan ihmiset nukkuivat ikään kuin talteen pimeän vuodenajan, ja että liskosta pohjimmiltaan periytyvä ihminen kaipaa sitä yhä.
Vätys kyseli, milloin on aikaa vain ajatella.

Päästiin vihdoin tekemään listaa suunnitelmista. Ne olivat seuraavat:
– Nuku riittävästi.
– Liiku riittävästi.
– Syö terveellisesti ja ruoki myös lapsesi.
– Huolehdi lemmikeistäsi.
– Hoida työsi innostuneesti sekä töissä että kotona.
– Huolehdi, että pelkälle ajattelullekin jää aikaa.

Lähes kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä tehtyyn listaan. Perheenäiti yritti hiljaa kysellä, miten vuorokausi riittää kaikkeen tuohon, mutta muut olivat jo niin innoissaan listasta, etteivät kuulleet perheenäidin supinaa.
Päätettiin porukalla hyväksyä toimintasuunnitelma ja siirtyä syömään pullaa ja juomaan kahvia.
On se hyvä välillä kerääntyä yhdessä sopimaan asioista! Puhumalla asiat saadaan kuntoon.

Valittamisen sijaan on ihan viisasta miettiä, mitä kaikkea yrittää elämäänsä mahduttaa. Eihän se norsukaan Fiatiin mahdu.
Jos yrittää olla perheenäiti, konserninjohtaja, seinäkiipeilijä ja tavoitteellinen suunnistaja, saattaa joku kulma hieman repsottaa.
Kaiken voi kyllä ehdottomasti saada, mutta ei kerralla. Miltä se edes tuntuisi, jos joka viikko kruunattaisiin Miss Universumiksi JA voittaisi lotossa? Ei miltään.
Näissä olosuhteissa kannattaa iloita ihan vaikka siitä, että muisti kuin muistikin ostaa vessapaperia.

Tuomas Enbuske: Trumpin ensimmäinen fiksu päätös

Donald Trump ei vielä ole Yhdysvaltain presidentti. Silti hänen rasistiset, sovinistiset, markkinatalousvastaiset ja lähes kaikkia vähemmistöjä pilkkaavat kommenttinsa ovat jo nyt saaneet aikaan suurta vahinkoa.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Tällä viikolla laatulehti Washington Post paljasti oudon uutisen. USA:n entinen YK-suurlähettiläs John Bolton oli vahvoilla Trumpin ulkoministeriksi ja häntä pidettiin yleisesti pätevimpänä. Boltonia ei kuitenkaan valittu. Trumpin sisäpiirilähde paljasti syyn Boltonin sivuuttamiseen olleen se, että Donald Trump ei tykännyt Boltonin huomiotaherättävän tuuheista viiksistä. Osa Trumpin avustajista on sanonut omalla nimellään ja julkisesti, että Trumpille on tärkeää, miltä poliitikot näyttävät.

Vaikka yliminäni ei tietenkään hyväksy noin pinnallista valintaperustetta, alhaisimmat vaistot sisälläni sanovat, että miehissä, joilla on viikset, on lähtökohtaisesti jotain epäilyttävää. Olen siis viiksirasisti. En pitänyt edes siitä välivaiheesta, jolloi hipstereillä oli ”ironisia” viiksiä. Ainoat tyypit, jotka saavat minulta viiksensä anteeksi, ovat Nalle Wahlroos ja Kauko Röyhkä. Ja tämä yksinkertaisesti siksi, että he ovat Suomen kaksi cooleinta tyyppiä.
Toisessa karva-asiassa Donald Trump sen sijaan on väärässä. Hän vihaa myös kokopartaa. Olen tietysti jäävi, koska minulla on kokoparta. Kohdallani se johtuu siitä, että haluan peittää sen, että ilman partaa näyttäisin isolta vauvalta.
Trumpin lähipiirissä ei ole ketään, jolla olisi parta. Tämä on outoa, sillä parta kertoo aggressiivisuudesta, siis juuri siitä, minkä avulla Trump sai huijattua itselleen maailman korkeimman viran.
Useat tutkimukset osoittavat, että sekä miesten että naisten mielestä parta antaa kuvan miehestä vanhempana, vahvempana ja rohkeampana. Kun ensimmäisen kerran kasvatin parran, eräs kuuluisa naiskansanedustaja pilkkasi sitä eräissä bileissä päin naamaa. ”Leikkaa nyt toi kamala eläin pois kasvoiltasi”, hän sanoi. Se oikeastaan innotti pitämään partaa siitä lähtien. Kuvitelkaa miespoliitikko sanomassa samaa naisten ulkonäöstä.
Ennen diktaattoreilla oli viikset, viime vuosina pitkä parta. Vuosi 2016 oli suuri tappion vuosi kokoparralle. Yksi kuuluisimmista vallankumousjohtajista, parrastaan tuttu Fidel Castro menehtyi. Toinen menehtyjä oli muusikko Leonard Cohen. Cohen saapui Kuubaan isoin odotuksin vuonna 1961. Kuten sen ajan älyköillä oli tapana, hänkin ihaili kommunismia.
Cohen joutui Kuubassa ongelmiin, eikä suostunut sopeutumaan diktatuuriin. Cohen myös kyllästyi kuuntelemaan paikalla olleiden länsimaisten vasemmistolaisten propagandaa, joten mitä hän teki kostoksi? Hän meni hotelihuoneeseensa ja leikkasi pois vallankumouspartansa.

En pidä ihmisten ulkonäköpilkasta, mutta yksi musta piste Trumpilla on. Jos parran ja viiksien hyväksyminen on hänelle niin hankalaa, miksi ihmeessä sitten avoimen ulkonäkökeskeinen multimiljardööri, jolla olisi varaa maailman parhaisiin partureihin tai vaikka hiussiirtoihin, pitää päässään kummallista linnunpönttöä?
Trumpin kaljunpeittely nimittäin paljastaa sen, että hän yrittää huijata meitä. Ja epäonnistuu. Ihminen, joka peittää kaljunsa noin törkeästi, salailee jotain muutakin, ja sitä paitsi pitää meitä muita tyhminä. Hänhän ajattelee, että meidän pitäisi ajatella, että ”hei, tuossa tulee mies, jolla on tukka”. Mutta emme me sokeita ole.
Hyvää uutta vuotta kaikille. Viiksekkäille, parrakkaille ja ennen kaikkea niille miesoletetuille, joille parta ei kasva. ●

Pääkirjoitus: Nyt juhlitaan!

Suomi täyttää sata vuotta. Tämä ihana maa, jossa kaikesta marmatuksesta huolimatta asiat ovat paljon paremmalla tolalla kuin monessa muussa maailmankolkassa.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Suomi on turvallinen ja puhdas. Meillä on ihanan erilaiset vuodenajat. Kaikki saavat käydä koulua ja jokaisen terveyttä hoidetaan. Turvaverkko pelastaa kyydistä pudonneet. Tästä kaikesta kuuluu kiitos itsenäisyytemme puolustajille ja joka ikiselle isänmaamme ahkeralle rakentajalle.
Satavuotista Suomea on syytä juhlia myös Avun sivuilla. Teemme sen tietysti yhdessä teidän kanssanne, armaat lukijamme.
Vuonna 2017 jokaisen kuukauden ensimmäinen numero on Suur-Apu, joka on kaikin puolin isompi. Suurlehdessä on 24 sivua enemmän hyvää luettavaa. Se on myös sivukooltaan suurempi!
Kaikkien Avun numeroiden luettavuus paranee entisestään, sillä suurennamme juttujemme kirjasinkokoa ensi numerosta alkaen.
Suur-Avun helmi on Pintaa syvemmälle -kokonaisuus. Tammikuussa teemanamme on päihteet, ajankohtainen aihe paitsi tipattoman tammikuun vuoksi, myös huumetilanteen kärjistymisen takia.
Suomen 100-vuotisvuonna juhlimme Avussa myös suomalaista koulua ja sen opettajia yhdessä HundrEDin kanssa. Hanke auttaa kouluja muuttumaan etsimällä ja levittämällä innostavia innovaatioita Suomessa ja ympäri maailmaa. Avun 4/2017 teema on ”Kehu opettajaa”. Siinä lukuisat tunnetut suomalaiset pääsevät muistelemaan kouluaikojaan.
Avun uutta vuotta kannattaa siis odottaa!