Leena Majander: Joulumuori ja tonttu-ukot pikkujouluaikaan

Tokaluokkalaisena sain koulunäytelmässä esittää joulumuoria, joka heilutti puista puurokauhaa ja patisti tonttuja ruotuun. Se oli minulle passeli luonnerooli, ainakin se ennusti osuvasti tulevaisuutta. Ammattinäyttelijät kertovat joskus, kuinka ”rooli jää päälle”. Niin taisi käydä, koska minusta tuli vuosikymmenten ajaksi pomo ja ikiajoiksi innokas joulumuori-ihminen.

Leena Majander

Leena Majander

Muorin ja ihmisen ominaisuudessa seuraan keskustelua puhemiesten, lakimiesten ja muiden mies-toimien haltijoiden tehtävänimikkeistä. Ylen yleisöasiamiehestäkin leivottiin vuorovaikutuspäällikkö jo muutaman viikon ikäisenä.
Juhlakauden keskellä on nostettava esille ajankohtainen ammattiryhmä tonttu-ukot, jotka hyppivät kotimaassa ja maailmalla, muuallakin kuin joulukuusen ympärillä. Myös valkopartaiset vanhat ukit, pukit, ovat ahkerasti liikkeellä erityisesti pikkujouluaikaan.

Olin kerran vieraana työperäisissä joulujuhlissa korpihotellissa, missä jouduin veikeään kisailujoukkueeseen nimeltä Kuhertavat allit. Tehtävänä oli nyppiä tarroja Thaimaasta lennätetyn stripparin nakulta iholta, hampailla. En nyppinyt. Minua nyppi.
Hei tonttu-ukot, älkää enää hyppikö! Aikuisten miesten tonttuiluleikkien riemun raikkahin aika on ohitse, mennyttä. Muorin ei tarvitse puukauhalla tolkkua annostella, kun julkisuus ja työtilaisuuksien menettäminen opettavat armotta tavoille.

Elämä ei ole synkkää ja ikävää, vaikka käyttäytyisimme toisiamme kohtaan niin kuin haluaisimme toisten käyttäytyvän itseämme kohtaan. Se Korvatunturin valkopartaa alkuperäisempi joulun sankari taisi jotakin sen suuntaista muinoin twiitata.
Tonttujen jouluvalmistelujen varaan ei parane laskea, tietää muori, joka tuntee raskaan vastuunsa kauppojen joulumyynnin kehityksestä ja kansantalouden kasvusta.

Yritän kiltisti tukea eri kauppaketjuja leikkelemällä talteen kanta-asiakkaiden etukuponkeja. Artesaanien ja hyväntekijöiden joulumyyjäiset ovat kalenterissa, samoin wanhan ajan markkinat kirkkojen liepeillä. Siellähän luvataan kaupan päälle aitoa joulutunnelmaa. Lasten joulunodotuksesta pääsee osalliseksi, jos onnistuu luikahtamaan mukaan koulun kuusijuhlaan.

Innokkaana joulunrakentajana vauhditan talouden rattaiden pyöriä hankkimalla kasvavalle nuorelle perheelle tai ensiasuntoa rakentavalle tarvekaluja ja iloa: uunipannuja, yöasuja, kirjoja, herkku- ja elämyslahjoja. Kädentaitoja harjoitan maltillisesti, mutta jouluksi kyllä sekoitan jauheesta sinappia ja pakkaan tököttiä pilttipurkkeihin. Vanhan ajan joulutunnelma on syntymässä.
Näinä päivinä alkaa suolainen/makea -kierteen hallinta, ruokien siirtely jääkaapin ja ruokapöydän välillä sekä sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä koetteleva tuorekelmujen venytteleminen.

Kaiken tohinan jälkeen vetäydyn onnellisena sohvalle potslojoksi, kainalossani Juha Hurmeen Niemi. Arcangelo Corellin Concerto Grosso saa soida, ja tip tap. Osoitan luonteenlujuutta suklaakonvehtien edessä, mutta inhimillistä heikkoutta toista punaviinilasillista kohtaan. Toteutan joulumuorin elämän tarkoitusta.

Tuomas Enbuske: Digitalisaatio on uusi Itä-Pasila

Rakastan Itä-Pasilaa. Tiedän, että suurin osa ei. Itä-Pasila on Merihaan ilkeä kaksosveli. Lähes kaikkien mielestä ruma, symboli 70-luvun purkuvimmalle, grynderien ahneudelle ja ihmisen vieraantumiselle luonnosta.
Itä-Pasila hyökkäsi eteen brutaalisti ja häpeilemättä kuin teinipojan erektio, kun nuorna miesnä tulin junalla Oulusta Helsinkiin. Rakastin sitä jo silloin salaa.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Itä-Pasila on logistisesti nerokas. Saastuttavat ja vaaralliset autot kulkevat alhaalla, eri kerroksessa kuin ylemmällä betonikannella kävelevät ihmiset. Joka paikkaan pääsee helposti ja kaikki on lähellä, työpaikat ja asunnot. Korkeista taloista näkee merelle ja välissä on vihreitä keitaita.
Itä-Pasila on asumiskone. Se on suunnittelijan näkökulmasta täysin looginen. Siitä piti tulla Helsingin uusi keskusta. Laajemmissa suunnitelmissa myös nykyisen Punavuoren ja Ullanlinnan yli kulkisi iso moottoritie ja vanhasta ajasta muistuttavat jugend- sun muut rötisköt purettaisiin uusien, hienojen talojen tieltä pois.
Onneksi olimme köyhempiä kuin ruotsalaiset. Etelä-Helsinki säästyi, koska meillä ei ollut tarpeeksi fyrkkaa. Tukholman historiallinen keskusta taas purettiin pois jo 1950-luvulla uuden ”cityn” tieltä. Jopa Gamla Stan meinattiin repiä alas. Le Corbusier suunnitteli jo aiemmin koko Pariisin keskustan korvaamista täysin uusilla Itä-Pasilan kaltaisilla asumiskoneilla.
Olivatko tuon ajan arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat hulluja? Eivät. He olivat aikansa vankeja. Mielenkiintoisempaa on miettiä, mikä on meidän aikamme Itä-Pasila.

Entä jos se on digitalisaatio? Jos se on se, että vanhat opiskelutavat korvataan yhtäkkiä uusilla ja koulukirjat iPadeilla? Jos se on se, että kaikki, mikä voidaan korvata automatisaatiolla, automatisoidaan? Jos se on se, ettemme enää lue kirjoja, vaan tuijotamme kännykkää aamusta iltaan?
Kännykän antaminen lapselle räplättäväksi on iso ihmiskoe. Vasta muutaman vuosikymmenen päästä näemme, mitä se teki aivoille. Kauhukuvissani olemme 20 vuoden päästä nykyistäkin kärsimättömämpiä. Kun luemme tai katsomme elokuvaa, teemme samaan aikaan kymmentä eri asiaa.
Nykyajan Facebook- tai Instagram-tykkäykset ovat vasta alkua. 20 vuoden päästä arvostelemme koko ajan toisiamme. Se taas johtaa kammottavaan poseerausyhteiskuntaan.
Ei saa ymmärtää väärin. Olen digitalisaation ja somen ystävä. Naureskelen ihmisille, jotka kieltäytyvät käyttämästä automaattikassaa, koska se ”työllistää” vähemmän. Jos työllistäminen olisi järkevää, emme lähettäisi sähköposteja, vaan postikortteja, koska se ”työllistää” postimiehiä.
Ihminen ei ole suunnittelijoiden haluama rationaalinen kone. 50- ja 60-luvulla ajateltiin, että tulevaisuuden ihminen ei enää tuhlaa aikaansa syömiseen, vaan syömme jotain ihmeellisiä energiapillereitä. Miten kävi?
Trendikäs ruokavalio on sitä, mitä mummot söivät 1950-luvulla: rahkaa, tuorepuuroa ja marjoja. Jos syömme lihaa, sen täytyy olla eettistä ja onnellisesti maatalon pihalla tepastellutta ennen murhatuksi tulemistaan. Hetki sitten Pasilan kallein myytävä asunto oli pikkuruinen yksiö puutalossa. Kukaan arkkitehti ei olisi uskonut tätä 70-luvulla.
Digitalisaatio ei ole hyvä tai paha. On iso ero, pelaako lapsi kännykällään älyään kehittävää peliä vai tuijottaako hän passiivisena tissileikkauksistaan kertovaa vloggaria.
Digiänkyrät ovat ärsyttäviä, mutta meidän pitäisi kuunnella heitäkin. Kehitys ei ikinä mene sinne, minne sen ennustetaan menevän. Kun alamme uskoa sokeasti vain automaattisesti eteenpäin menevään kehitykseen, unohdamme, ettei ole mitään predestinaatio-oppia. Historialla ei ole mitään kohtaloa, vaikka Hegel ja Marx niin väittivät. Tulevaisuudesta tulee sellainen, joksi me sen nyt teemme.
Kuten suosikkifilosofini Esko Aho on sanonut: ”Tulevaisuus on tehtävä.”

Pääkirjoitus: Pöyristyminen on uusi musta

Suomalaisetko muka viilipyttymäisen viileitä?
Höpö höpö. Me olemme kiivastujia ja kuohahte­lijoita, varsinaista pöyristyjäkansaa, ainakin jos somekohuihin on luottamista.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Pöyristymme alpakoista ja natseista ja siitä, ettei Pörssiklubiin oteta naisia eikä Naisasialiitto Unioniin miehiä. Twitterissäkin retwiitataan miesten twiittejä useammin kuin naisten!
Hurjistumme Hanna Sumarin kehotuksesta opettaa lapsille ravintolakäytöstä ja siitä, ettei Pirkko Arstila pidä nuorten naisten tiukoista pöksyistä, jotka paljastavat salaiset solat. Pöyristymme Tuomas Enbusken ja Ulla Appelsinin kolumneista. Vielä heitäkin pöyristyttävämpi on Sanna Ukkola intiaanipäähineineen.
Saako päiväkodissa viettää joulujuhlaa tai koulussa laulaa suvivirttä? Kuka saa juontaa Napakympin, Kymppitonnin tai Bumtsibumin? Miksi Stockmannilta ei saa enää muovikassia ilmaiseksi? Mikä oikeus Saara Aallolla on päästä suoraan euroviisuihin?
Pöyristymme, jos joku haukkuu tai kehuu pääministeri Sipilää. Sauli Niinistö on liian suosittu.
On pöyristyttävää, jos sote-uudistus kaatuu tai toteutuu. Länsimetro valmistui pöyristyttävän myöhään, siis bussit takaisin! Kärsivätkö heinäsirkat, kun niitä käytetään leipään? Kiusaavatko keliaakikot kokkeja? Saako nahkasta valmistaa juhla-asuja? Entä kenkiä tai vöitä? Kenen kanssa Touko Aalto saa seurustella? Mitä Finlandia-voittajalla on oikeus sanoa?
Vaikka pöyristyminen on uusi musta, pidetään mielessä, että kiihtymys voi laukaista sydänkohtauksen.