Aki Riihilahti: Boratmaista

Aki Riihilahti

Kazakstanissa sanotaan, että jos antaa naisten äänestää on kuin antaisi apinan lentää lentokonetta.” Komediahahmo Borat tylytti Kazakstania julmasti. Pinta-alaltaan maailman yhdeksänneksi suurimmasta maasta annettiin vuosikymmen sitten komedian ehdoilla alkukantainen, seksistinen ja ikävä kuva.

Kun vastikään astuin tsetsenialaiseen lentokoneeseen pelimatkalla Kazakstaniin, mieleen tuli useita Borat-vitsejä. Mukana matkustanut toimittajakin päivitti sosiaaliseen mediaan kuvan Borat-uikkareista. Pitipä yliampuvasta komediahahmosta tai ei, helpon elokuvaviihteen aikakaudella monen ihmisen Kazakstan-tietous loppuu siihen.

Kun viiksekäs mies ottaa meidät vastaan Kazakstanin pääkaupunki Astanassa, vaihdan automaattisesti rallienglantiin olettaen tulevani ymmärretyksi paremmin.

Nolostun moukkamaisuuttani, kun paikallisen jalkapallojoukkueen yhteyshenkilö toivottaa täydellisesti äännetyllä englannilla tervetulleeksi. Hän on opiskellut Englannissa huippuyliopistossa ja työskennellyt kansainvälisessä investointipankissa, mutta muutti Astanaan saatuaan unelmatyöpaikan kotimaan isoimmasta jalkapalloseurasta.

Raipe Helminen bermudasortseissa. Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen, että kazakstanilaisen hotellin vastaanottokomitea on suomalainen urheiluikoni.

Raipe tekee hienoa jälkeä vastustajaseuramme kiekkojoukkueen valmentajana ja viihtyy Astanassa. Urheiluihmisenä tämä on helppo ymmärtää.

Kaupungin luonnonvarayhtiö sijoittaa vuosittain noin 100 miljoonaa euroa Astanan neljään urheiluseuraan. Tavoite ei ole ensisijaisesti tehdä taloudellisesti hyvää tulosta, vaan urheilullisesti hyvää jälkeä ja lisätä kaupungin tunnettuutta. Kaikkien seurojen pelipaidoissa on ainoana mainoksena Astana Expo 2017.

Ihmettelen, miksi hotellin parkkihallissa on yhtä paljon ympärivuorokautisia poliiseja ja vartijoita kuin autoja. Kaikkialla koko ajan näkyvien koppalakkien seurauksena Astanaa on vaikeaa kuvitella missään tilanteessa turvattomammaksi kuin Korso keskipäivällä.

Minulle selviää, että luonnonrikkauksiltaan vauraassa maassa julkista sektoria paisutetaan sitä mukaa, kun kaikille tarvitaan töitä.

Lopputuloksena maassa onkin eniten poliiseja ja vartijoita väkilukuun suhteutettuna, ja virastojen verkosto tekee hyvinvointivaltiosta kovaa vauhtia passivoivan ja tehottoman epäyhtälön.

Jätän kuitenkin Apu-kolumnisti Tuomas Enbusken pohdittavaksi, onko suomalainen yhteiskunta Astana ilman luonnonvaroja.

Epäilen suunnattoman kaunista ja hienosti valaistua rakennusta palatsiksi. Se osoittautuu lähikirjastoksi. Jos matkailu avartaa, mielikuvat rajoittavat. Pienistä impulsseista vedämme usein päässämme mutkat suoriksi, jotta asiat on helpompi käsitellä ja lokeroida.

Kazakstanista mieli siirtyy yhtä nopeasti Venäjään kuin Venäjästä kolhoosin likaisiin ojiin, Ladoihin ja omatekoisiin satelliittiantenneihin ahtaan kerrostalolähiön ikkunassa.

Todellisuus Astanassa tuntuu Dubain ja Los Angelesin risteytykseltä. Lyhyessä ajassa tyhjästä nousseessa Astanassa kaikki on uutta, mahtipontista, puhdasta ja jopa pinnallisen muovista.

 

Häviämme pelin. Yhteyshenkilömme toivoo ystävällisesti, että pidimme vierailusta ja huomasimme, ettei Kazakstanissa enää matkusteta kamelilla.

Hän kiittää erityisesti, ettemme esittäneet vierailulla yhtään kiusallista Borat-vitsiä, joiden aiheuttamasta mielikuvasta maa on kärsinyt.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *