Aki Riihilahti: Nukkumatti, pelasta Suomi

Töissä ollaan nykyään lähes huomaamatta kuin promillen humalassa.
Kun kahvikupin koon ainainen riittämättömyys melkein pakottaa pitämään silmät auki tikkuratkaisulla, ei voi myöskään olettaa, että keskittymistä vaativa työ tai palvelujen tuottaminen on ihan selvin päin toimimista.
Unenpuute alkaa olla yksi Suomen kansansairauksista.
Kelan tutkijoiden mukaan univaje aiheuttaa vuosittain noin miljardin euron menetykset Suomessa tuottavuuden, tapaturmien, poissaolojen ja sairastavuuden kautta.

Aki Riihilahti
Aki Riihilahti

Nukuthan 7–8 tuntia öisin?
En.
Ethän tee töitä tai räplää somea ennen nukkumaanmenoa?
Valitettavasti kyllä.
Juotko liikaa kahvia tai syöt liian raskasta yöpalaa?
Taas käsi pystyyn virheen merkiksi.
Vaikka tiedän, mitä pitäisi tehdä, on syntilista lähes täydellinen. Siihen kun kasaa päälle, että illan oma aika menee sohvalla, toivoisi aamulla töihin tullessa voivansa panna silmäpussit takin kanssa samaan narikkaan.
Joka kolmas suomalainen kokee univaikeuksia vähintään yhtenä yönä viikossa. Joskus syy univajeeseen on paluu lomalta tai viikonlopusta työarkeen, tai työmatkan jäänteet.

Tällaiset siirtymät tai muutama huonosti nukuttu yö ei sinällään ole vaarallista. Sen sijaan jo viiden huonosti nukutun vuorokauden jälkeen alkaa tulla merkittäviä aineenvaihdunnallisia muutoksia, esimerkiksi stressihormonitaso nousee ja sokeriaineenvaihdunta heikkenee.
Tällainen krooninen univaje vaikuttaa muun muassa energiatason heittelemiseen, oppimis- ja omaksumiskykyyn ja työtehoon.
Liian vähäinen uni, kuten liika istuminenkin, johtavat heikentyneen aineenvaihdunnan kautta myös siihen, että ihminen alkaa kerätä rasvaa, vaikka liikkuminen ja ravinto olisivat kohdillaan.
Usein vielä kaupan päälle tulee ajoittainen kontrolloimaton napostelun himo.

Osasyy univajeeseen on, että suomalaiset ottavat työt tosissaan. Tunnollinen ahkeruus ja asioiden loppuun saattaminen seuraavat kotiin ja yöuniin.
Työtaakat ja työn nopeus ovat kiihtyneet. Kun aamuneljältä havahtuu miettimään tuliko joku työasia hoidettua, on jo nukkumaan mennessä ollut liian iso lataustaso.
Tunnistan omat iltasyntini. Kun työpäivän jälkeen on saanut lapsen nukkumaan ja kotisohvalla saa hetken olla ilman aikataulua, silti alan nopeasti selata älypuhelimesta sosiaalista mediaa tai sähköpostia.
Yhtäkkiä onkin jo puoliyö ja alkaa jännittää, herääkö lapsi yöllä tai ennen kukon laulua aamulla.
Usein heräilen pökkyrässä miettimään edellistä tai seuraavaa työpäivää ruusuisten unien sijasta.
En tiedä, millaista koiran uni on, mutta jos se on katkonaista ja pakottaa aamulla pannulliseen kahvia, niin vufvuf vaan arjestani.

Olen tullut tulokseen, jota myös unitutkimukset puoltavat: viikonlopun tai loman aikainen lepo eivät riitä palautumiseen, jos arki ja univaje ovat ryöstäytyneet käsistä.
Kun menee liian kovilla kierroksilla nukkumaan ja uni on rauhatonta, ei siitä rytmistä edes pääse helposti pois, vaikka mahdollisuus aukeaisi.
Varastoon ei voi nukkua, joten ratkaisut ovat omissa elämäntavoissa.
Voimme odottaa, että Nukkumatti tulee ja pelastaa. Tai voimme ottaa itse omasta työn- ja ajanhallinnasta kopin ja tehdä unihiekanomaisia valintoja, joilla pääsemme rauhallisin mielin ja ajoissa nukkumaan.
Hyvää yötä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *