Aki Riihilahti: Seitsemän kuolemansyntiä

Aki Riihilahti
Aki Riihilahti

Sinä olet syntinen. Vihan ja kateuden ympäröimä, himon ja ylensyönnin laiskistama… ja mitä näitä oli, kun mikään ei tunnu enää miltään.

Normaali iltapäivälehtien viikkokatsaus on kuin suoraan varhaisesta kristillisessä opetuksessa käytetystä paheiden luokittelusta.

1. Ylpeys. Venäläisten kasetti ei kestänyt, kun valokeila ei osunutkaan itseensä. Kanada voitti näytöstyyliin jääkiekon maailmanmestaruuden, mutta hyvien tapojen vastaisesti venäläiset eivät jääneet kunnioittamaan seremonioita. Omasta egosta oli tullut isompi kuin oman urheilulajin arvostamisesta

2. Laiskuus. Sohvaannumme. Suomalaisten elopaino nousee samaa vauhtia kuin ihmisten jaksamistaso laskee. Se on kuulemma valtion, työhyvinvoinnin tai aikakapeikkojen syy, ettei suomalainen enää liiku, syö ja nuku terveellisesti. Mutta ehtii kuitenkin katsoa televisiosta Temptation Islandia.

3. Ahneus. Kun mikään ei riitä. Kenellekään. Missään uutisessa

4. Kateus. Poliisi on kuulemma kutsumusammatti. Mutta kävikö niin, että jossain vaiheessa yhdestä pomosta tuntui, että rosvona voisi vielä saada huumeita, prostituoituja ja paljon rahaa? Ruohohan se nimenomaan oli vihreämpää aidan toisella puolella

5. Viha. Euroviisuja on alettu myös vihata, koska esitykset ovat niin erilaisia ja tabuja rikkovia. Toinen puoli taas vihaa, etteivät kaikki ihmiset ymmärrä ja hyväksy erilaisuutta. Oli mitä mieltä tahansa euroviisuista, kukaan ei varmasti vihaa sankarimaista Pertti Kurikan Nimipäivät -bändiämme

6. Himo. Arkiset asiat, kuten Toimi Kankaanniemi ja puhelinliittymä, riittävät

7. Ylensyönti. Antti Rinteen pekonipastaresepti ei ole ylensyönnin pohjanoteeraus, vaan jäävuorisalaatin huippu. Sen sijaan Suomi maana on ylensyönyt jo vuosia haluamatta hyväksyä, että ollaan hyvinvointivaltion kuilunpartaalla.

On syytä kysyä, sisältävätkö julkisen talouden alijäämä, kestävyysvaje sekä työelämän ja hallinnon rakenteelliset ongelmat kaikki nämä kuolemansynnit?

Onhan takana kolmen A:n luottoluokitusylpeyttä; lisää ahkeruutta ja työtä Suomi kaipaisi kipeästi; meidän kaikkien pitäisi miettiä mistä voi luopua ennemmin kuin mitä vaatia; yhden onnistuminen valuu lopulta kaikkien hyödyksi; viha kaventaa toimintakapasiteettia ja yhteisöllisyyttä; himo pyrkiä parempaan ja kasvattaa yhteistä kakkua on tärkeämpää kuin tapella, miten se jaetaan.

Aika  kreisiä menoa mahtuu otsikoihin. Onko Suomen ja maailman sielunmaisema muuttunut todella näin syntiseksi? Vai liittyykö tämä osittain moderniin median tapaan uutisoida asioita? Todennäköisesti molemmissa on osa totuutta. Individualismin valtakautena ihmiset venyttävät asioita laidoiltaan enemmän itsensä näköisiksi. Ja media kyllä kertoo sen mahdollisimman myyvällä tavalla.

Totuus on otsikoita kauniimpi. Vähemmän huomiota saivat vaikkapa se, kuinka Viron edustajat huomioivat kauniisti Suomen viisuedustajan lehdistötilaisuudessa tai ohikulkija pelasti lapsen veden armoilta.

Olen varma, että jokaista seitsemää kuolemansyntiä kohti tehtiin 93 hyveellistä työtä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *