Anu Koivunen: Yle olemme me

Kun julkisen sektorin leikkaajat, markkinafundamentalistit, kaunaiset poliitikot ja vihasivustot kohtaavat halussaan kurittaa julkisen palvelun mediaa, vaarassa ei ole vain Yleisradio vaan kansakuntaisuus.
Mediapolitiikassa on nimittäin kyse kansakunnasta, vaikka liikenne- ja viestintäministeriön tilaamassa Anssi Vanjoen työryhmän raportissa asiasta ei puhuta sanaakaan.

Anu Koivunen
Anu Koivunen

Kuten  hiljattain  edesmennyt historioitsija Benedict Anderson on esittänyt, kansallisvaltioiden historia rakentuu kuvittelulle. Mediavälitteisen julkisuuden avulla kansakunnat eletään todeksi kuviteltuina yhteisöinä, joiden koostumuksessa, laadussa ja luonteessa ei ole mitään itsestään selvää. Siitä, mitä ja ketkä kuuluvat Suomeen ja suomalaisuuteen, ei ole yksimielisyyttä. Siitä kiistellään, niin on ollut aina.
Niin julkisrahoitteinen kuin kaupallinen mediakin rakentaa näitä kuviteltuja yhteisöjä – tuntua, että monet rinnakkaiset elämät muodostavat kokonaisuuden – mutta vain julkisen palvelun medialle kansanvallan tukeminen kaikille avoimilla sisällöillä on keskeinen tehtävä. Yleisradiotoiminnassa monipuolisuus ja moniarvoisuus ovat itseisarvoja, kuten myös pysyvyys ja jatkuvuus.

Kun  Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa tehdään nyt selvitystä mediapolitiikasta, keskiössä ovat kansalaisten ja demokratian tarpeet. Suomessa koko kysymystä tarkastellaan vain markkinoiden ja kaupallisen median näkökulmasta. Vanjoen raportti toteaa ykskantaan, että ”mediapolitiikan tärkein rooli on reilun kilpailuympäristön takaaminen” ja että ”kuluttajien päätökset ratkaisevat”.
Ero on räikeä. Suomessa mediapolitiikkaa tehdään nyt hallitusvetoisesti, hätäisesti ja ilman julkista keskustelua.
Helsingin Sanomien (4.2.2016) tietojen mukaan kulisseissa vaikuttavat erilaiset poliittiset kostonhalut. Hallitus haluaa päättää Ylen rahoituksesta vuosittain osana budjettia. Yksittäiset kansanedustajat esittävät radikaaleja rahoitusleikkauksia. Viestinnän Keskusliitto ehdottaa, ettei Ylen lakisääteinen tehtävä jatkossa olisi ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää”, vaan ainoastaan ”edistää” kotimaista kulttuuria, taidetta ja viihdettä.
Yhteiskunta ei kuitenkaan voi ulkoistaa kansanvallan ylläpitämistä – kaikille avoimien kansalliskielisten julkisuuksien jokapäiväistä tuottamista – sen enempää sijoittajilleen tuottoa etsiville mediayhtiöille kuin omia, yksilöllisiä mediatarpeitaan analysoiville kuluttajille.
Tämän ymmärsivät 1990-luvun poliittiset päättäjät, jotka Euroopan unionin laajetessa ja yhteismarkkinoiden syventyessä kirjasivat Amsterdamin sopimukseen jäsenvaltioille oikeuden itse määritellä julkisen palvelun laajuus. Silloiset päättäjät tunnistivat julkisen palvelun erityisen merkityksen demokratian ja kulttuurin kannalta.
Yleisradio voisi epäilemättä lisätä ostoja riippumattomilta tuottajilta, harkita painotuksiaan ja lisätä yhteistyömuotoja, mutta olennaista on taata sille poliittisesta ohjauksesta riippumaton asema ja kirjata lakiin tiukka velvoite ruokkia kansanvaltaa ja ylläpitää laajasti kulttuuria.

Kansalliskirjaston johtaja Kaj Ekholm on kuvannut Juha Sipilän johtaman hallituksen kulttuuri- ja sivistysvihamielisyyttä toteamalla, että ”Itsenäisyyttään juhliva Suomi valmistautuu merkkivuoteen katsomalla oman sivistyksensä tyhjeneviä hyllyjä”. Protestina hän aikoo kirjoittaa pamfletin ”Kansakunta joka unohti itsensä”.
Toivottavasti siihen ei tarvitse kirjoittaa lukua syksyllä 90 vuotta täyttävästä Yleisradiosta. ●

Kommentit (3)
  1. Naulan kantaan!

  2. Ove Stenmark
    2.3.2016, 12:34

    Anu Koivusen kirjoituksissa on se piirre, että yksittäisiä käsitteittä käytetään ilman ymmärrystä. Joko niin, että kirjoittaja olettaa lukijan ilman muuta luottavan hänen käsitykseensä, tai että kirjoittaja ilman muuta ymmärtää demokratiaa tai sananvapautta käsitteinä. Kansanvallasta hän ei tiedä mitään, jos on sitä mieltä, että sitä ei voi ulkoistaa. Kansanvallan yhtiöttäminen julkiselle vallalle on se todellinen vaara.

    Anu Koivusen artikkeli nimittäin ei perustele miksi yhden yhtiön erityisasema on demokraattista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *