Eve Hietamies: Ikävät lapset

Eve Hietamies
Eve Hietamies

Toukokuussa jyväskyläläisen kerrostalon alaoveen ilmestyi lappu, jossa moitittiin lasten asfalttiin tekemistä liitupiirustuksista. Kirjoittajan mukaan lapset olivat turmelleet pihan ja heitä uhattiin siivouslaskulla.

Asiasta tuli some-ilmiö. Facebookiin perustettiin yhteisö, joka julisti lauantain 30.5. Kansalliseksi katuliitupäiväksi. Yli 20 000 ihmistä ilmoitti liittyvänsä mukaan ja moni julkaisi myöhemmin sivustolla kuvia taiteellisen päivän tuloksista.

Olen itsekin saanut samanlaisen ”heippalapun” – niin näitä nimettömiä kirjeitä kutsutaan (usein kyllä tiedetään, kuka se nimetön naapuri on). Oli tapahtunut niinkin dramaattinen rikos, että kolmevuotias oli löytänyt liidunpalan ja piirrellyt etupihalle muutaman sinisen viivan – seuraavana iltana tuli sade ja huuhteli sen pois.

 

Asuin kerran talossa, jossa asukkaat inhosivat niin paljon toisiaan, että lopulta sisäpihan kauniit puut hakattiin poikki. Syynä oli raha: taloyhtiössä ei pystytty pitämään talkoita ja tuli kalliiksi palkata ulkopuoliset haravoimaan pudonneet lehdet. Samalla hävitettiin lapsilta mielekäs leikkipaikka, joten seuraavaksi näinkin heidän potkivan rikki läheisen marketin ostoskärryjä.

Huhtikuussa helsinkiläinen taloyhtiö kielsi jalkapallon pelaamisen pihalla sen jälkeen, kun seinään oli ilmestynyt märän jalkapallon kuvia. Viime lokakuussa erään esikoulun lapsia kiellettiin leikkimästä taloyhtiön turvallisella sisäpihalla riippumatta siitä, että läheiset puistot ovat päihderiippuvaisten suosiossa.

Pari vuotta sitten joulunviettoon Lappiin saapunut lapsiperhe sai sapiskaa – edellisvuonna lapset olivat muun muassa hyppineet lumipenkoissa, jotka ”menivät rikki”. Vantaalla taloyhtiö kielsi lasten leikit ja pelit piha-alueella, ja toinen taloyhtiö ilmoitti, että pihalla saavat leikkiä vain oman taloyhtiön lapset, koska muuten ”leikkikalustukset kuluvat”.

 

Muistan talon, jonne eräänä heinäkuisena päivänä vein vastasyntyneen poikani. Seuraavalla viikolla miehet alkoivat korjata retuperälle päässyttä leikkipaikkaa. Taloyhtiö hankki taaperokeinun ja vaihtoi hiekkalaatikkoon puhtaan hiekan. Yritin toki sanoa, että vauva on vasta viikon vanha….

Valitettavasti teimme virheen ja muutimme taloon, jossa hallituksen puheenjohtajan suusta kuultiin esimerkiksi ”piha ei ole lasten leikkipaikka” ja ”vanhempien velvollisuus on vahtia, ettei vät lapset mene liukumäkeen” (vanhasta tuli tikkuja, lapsiperheet pyysivät uutta). Kun vanhemmat pyysivät valoja leikkipaikalle, vastattiin, että eihän lasten pidä olla pimeällä ulkona.

Talvisin pimeys alkaa noin kolmelta.

 

Nyt maksan lapselleni takaisin kahdeksan vuoden kiellettyä ilonpitoa. Muutimme omakotitaloon. Tätä kirjoittaessa omenapuuhun rakennetaan puumajaa (siinä on salaluukku) ja puun viereen parkour-rataa.

Nurmikolla saa juosta, pyöriä, pelata jalkapalloa ja syödä vaikka heinää jos haluaa. Usein grillataan ja nautitaan siitä, ettei kukaan paheksu parvekkeelta.

Oivallisessa Puuroa lattialla -blogissa kysyttiin jo vuosi sitten: ”Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa? Onko muita maita, jossa pihalla leikkivä yksivuotias on ensisijaisesti häiriötekijä, josta on päästävä mahdollisimman nopeasti eroon? Missä muualla ihmiset varjelevat hiekkalaatikkoaan mustasukkaisesti vielä 60-vuotiainakin?”

 

Ostin lapselleni katuliituja. Pihalaatat kaipaavat hieman väriä. Etenkin sinistä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *