Eve Hietamies: Nettivempaimista löytyy apu joka pulmaan – tai sitten ei

Ostin netistiä koiraimurin, jolla on siis tarkoitus imuroida koiria. Ideana on kuljettaa härpäkettä pitkin koiraa, jolloin se kerää irtokarvat läpinäkyvään säiliöön. Imuroin tunnin kahta labradorinnoutaajani. Tytöillä oli kivaa eikä säiliöön eksynyt kuin muutama hajakarva.

Mutta tällä ei oikeastaan ollut enää väliä, sillä odotin postista jo jotain muuta: aivan uutta, erinomaista koiranhihnaa, joka lopettaisi koiran vetämisen.
Postia odotellessani katsoin kymmeneen kertaan mainosvideon. Siinä täti näkee kadulla omistajaansa kiskovan koiran, kiirehtii apuun, sujauttaa koiralle uuden, erinomaisen hihnan ja salamannopeasti koira lopettaa vetämisen. Se tepsuttelee vieressä kuin pyhäkoululainen.
Ostin niitä kaksi.
Hihnat tulivat. Eivät ne toimineet. Toinen koirista halusi mieluummin kuristua hengiltä kuin totella hihnaa. Toisella ei hihna mennyt edes vatsan ympäri.

Toisaalta ajatukseni olivat jo muualla. Olin tilannut systeemin, jossa maalipurkin sisältö kaadetaan maalitelan sisään, jotta maalatessa maali virtaa koko ajan eikä sitä tarvitse välillä kastaa maalipurkkiin. Mainoksessa mieshenkilö maalasi seinän minuutissa ja heilutteli myös telaa päänsä päällä: katsokaa, ei roisku, ei tipan tippaa. Ostin niitä kaksi, koska elän jo kolmatta vuotta remontin keskellä.
Eivät ne oikein toimineet. Vaikka kuinka maalasin, tela jätti tyhjiä läikkiä. Valumattomaksi kehuttu maalitela valui koko ajan saumoista ja sotki samalla lattian. Mies haukkui seinän maalausjäljen lyttyyn ja pärpätti pitkään myös lattiasta, vaikka pesin maalin pois.

Minua vähän lohdutti, että kahden kuukauden odotusajan jälkeen postilaatikossa odotti silmäpussinesteitä.
Videossa nainen taputtelee pari tippaa nestettä silmäpussilleen, ja minuutin päästä se on kadonnut.
”Haluatko nuortua kymmenen vuotta minuutissa?” mainoksessa kysyttiin. En todellakaan halua nuortua kymmentä vuotta, koska silloin lapseni olisi taas kaksivuotias ja sitä pitäisi viihdyttää koko ajan. Mutta halusin kokeilla.
Neste ei toiminut. Vaikka kuinka peilailin, naama oli tasan samanlainen kuin minuutti sitten.
Vähän lohdutti, että postissa tuli kännykkäpidike. Sen avulla kännykkä roikkuu ratista niin, että kun katsoo kännykästä navigaattoria, ei tarvitse siirtää katsetta ratista.
Kännykkä ei mahtunut pitimeen.

Mutta sain vihdoin pallokoneen koirilleni. En sitä, jonka alun perin halusin, koska se on myyty loppuun, mutta saman tyyppisen. Koira pudottaa pallon koneeseen, kone raksuttaa hetken ja pam! – ampuu tennispallon. Koira hakee pallon ja pudottaa sen innoissaan takaisin laitteeseen.
Ongelmia ilmeni kaksi. ”Laita pallo koneeseen” ei onnistu, koska koira ei oikeastaan halua luopua pallostaan.
Toinen ongelma on se, etten tiennyt, miten heikot hermot koirallani on. Se ei yksinkertaisesti kykene odottamaan kahtakymmentä sekuntia. Koska laite ei ammu palloa välittömästi, koira alkaa purra laitetta, kaataa sen, kunnes saa rakkaan tennispallonsa takaisin. Laitan nyt toivoni alkuperäiseen, selkeämpään pallokoneeseen.

Olen alkanut googlailla kakka-imureita, joilla saa koirankakat imuroitua pihalta suoraan muovipussiin. Suosikkini on laite, jonka mainosvideossa on äänitehosteet.
”Slurps”, laite sanoo.
Tuskin maltan odottaa.