Jörn Donner: Pitäisikö naida enemmän?
Antti Rinne syyllistyi monen naisen mielestä mauttomuuteen, kun hän taannoin puhui ”synnytystalkoista”. Ehkä olin itse yhtä mauton, kun uudessa Perkele-elokuvassani sanoin haastateltavalleni Kyyjärvellä, että ”pitäisi naida enemmän”.
Kaiken tämän takana on vakava asia.
Se koskee lähinnä vain kehittyneen maailman väestöä. Muistattehan Kiinan yhden lapsen politiikan, josta sittemmin luovuttiin.
Suurimmat päinvastaiset ongelmat löytyvät eteläisen Afrikan maista. Joissakin syntyvyys on luokkaa 7+ kaikkine ikävine seuraamuksineen. Aikoinaan Palestiinassa oli tilanne, jossa syntyvyys oli samoin 7+, koska naiivisti oltiin sitä mieltä, että Israel voitaisiin nujertaa synnyttämällä paljon lapsia, joista useimpien piti olla poikia. Marttyyreiksi, tappajiksi.
Euroopassa syntyvyys on jatkuvasti alentunut toisen maailmansodan jälkeen. Tilastollisesti sen pitäisi olla luokkaa 2,1, jolloin väestö ei lisäänny eikä hupene. Euroopassa on kuitenkin maita, joissa syntyvyys on luokkaa 1,2, mikä teoriassa voi merkitä sitä, että 60 vuoden kuluessa väestö on huvennut ratkaisevasti siitä huolimatta, että nykyään eletään tuntuvasti kauemmin.
Sekä Rinteen heitto että minun kehotukseni lisänaimisesta ovat harhaanjohtavia, monestakin syystä.
Suomalainen nainen on tietysti vapaa päättämään, haluaako hän jälkikasvua vai ei. Kaikille se ei onnistu, monestakin syystä.
Ollakseni inhorealistinen miesten suhteen, on todettu, että tavattoman ahkera seksuaalinen toiminta (tai itsetyydytys) voi johtaa siihen, että sperman koostumus muuttuu eräänlaiseksi vaseliiniksi ja toivottu tulos (mikäli tämä oli tarkoitus) ei johda hedelmöitykseen.
Seksiä voi nykyään tietysti harrastaa vapaammin ja ilman pelkoa hedelmöityksestä, edellyttäen että osapuolet tuntevat pelin säännöt.
Sitten on se toinen este. Meillä naiset kouluttavat itsensä yhä paremmin. Monen kohdalla tuloksena on päätös olla tekemättä lapsia ennen kuin ollaan edetty töissä tai uralla. Ehkäisyvalistus on parantunut viimeisten vuosikymmenten aikana, aborttien määrä on jatkuvasti laskussa.
Naiselle voi syntyä tilanne, että ikää on huomaamatta tullut lisää eikä sopivaa miestä ole ilmaantunut. Tuloksena hakeutuminen hedelmöitysklinikalle.
Olen kuullut, että tarvittavaa spermaa ei noin vain ole saatavilla, monestakin syystä.
En puutu tässä hyvin erilaisiin käytäntöihin ja lakeihin, joiden perusteella tulevan lapsen on aikustuessaan saatava tietää, kuka hänen isänsä on. Näin Suomessa mutta ei kaikkialla maailmassa.
Ennen eturauhassädetystä minulle tarjottiin spermapakastamista tulevan oman tarpeen varalta. Katsoin kuitenkin kuuden lapsen isänä, että olin suorittanut kansalaispalveluni tyydyttävästi. Kieltäydyin.
Mutta koska hyvästä spermasta on Suomessa pulaa, minun olisi ehkä pitänyt toivoa, että isyyteni olisi kelvannut. Nykyään spermaa tuodaan Tanskasta. Siellä sijaitsee mailman suurin spermapankki, ilmeisesti luotettava sellainen.
Keinohedelmöitys ei ole ilmaista eikä varmaan sellaiseksi tule, koska julkisella sairaanhoidolla on muutenkin aivan liiaksi tehtäviä. Sote-uudistus on luultavasti toteutuessaan sekamelska ilman näitä fertiliteettiongelmia.
Erillisen ongelman tässä seksivyyhdissä tuovat lesbot ja homot, joista kumpikin osapuoli hankkii jälkeläisiä eri tavoin, ehkä ei perinteisin keinoin.
Suomen alhaisen syntyvyyden ongelma olisi helposti ratkaistavissa, kuten näyttää tapahtuvan Ruotsissa. Maahanmuuttajaperheet synnyttävät nimittäin runsaasti enemmän jälkikasvua kuin perusruotsalaiset. Ruotsin väkiluku on noussut yli kymmeneen miljoonaan, kiitos maahaanmuuton ja lisääntyvän syntyvyyden.
Ja mitä tekee Suomi? Lähettää pikkulapsen vanhempineen takaisin Kabuliin, nauttimaan sikäläisestä vapaudesta.
Hävetkää, vallanpitäjät. Teidät pitäisi vaihtaa toisiin.