Jörn Donner: Trump vai Putin?

Minulta on tämän vuoden aikana silloin tällöin kysytty, mitä mieltä olen Donald Trumpista presidenttinä. Vastaus on helppo: Ei tarvitse olla mitään mieltä.
Vastaan sittenkin, kuten luultavasti suuri enemmistö eurooppalaisista, että olen huolissani siitä, että maailman johtavan sotilasvallan ja talousmahdin johtaja kuvittelee voivansa samaistaa virkansa jonkin suuryhtiön toimitusjohtajaan. Kaiken kukkuraksi hän näyttää pitävän mediaa ja oikeuslaitosta vihollisinaan. Ainoa totuus on Trumpin oma.
Tähän voi tietysti lisätä, että hänen arvaamatonta valtaansa voi uhata syyte vallan väärinkäytöksestä. Presidentti Nixon veti omat johtopäätöksensä ja erosi.

Mutta. Tästä seuraa iso mutta. Yhdysvallat on avoin, haavoittuva demokratia. Naapurimme Venäjä ei ole sitä, paitsi muodollisesti, usein tekaistujen vaalitulosten avulla.
Trump on innokkaasti pyrkinyt sättimään vihollisikseen kokemiaan sekä kotona että maailmalla. Samaan aikaan johtava sanomalehti New York Times on kuitenkin saanut satoja tuhansia lisätilaajia nettilehdelleen. Suuri osa maan oikeuslaitoksesta toimii edelleen poliittisista suhdanteista välittämättä, ja monet osavaltiot, kuten 40 miljoonan Kalifornia, pystyvät toteuttamaan tervettä ympäristöpolitiikkaa Trumpista piittaamatta.
Tämä samainen Kalifornia, jossa taannoin asuin, ei toimisi päivääkään ilman niitä miljoonia vierastyöläisiä, jotka laittomasti ja laillisesti pitävät osavaltiota pystyssä.
Trumpin politiikan vastustajia on kaikkialla, heitä ei pystytä vaientamaan. Heitä on yliopistoissa ja yritysmaailmassa. Maailman johtavat uuden teknologian yritykset, kuten Apple, Amazon, Google ja Microsoft, eivät halua käpertyä siihen uusnationalistiseen huumaan, joka on Trumpin tunnusmerkkejä. Ne haluavat toimia rajattomassa maailmassa.

Mitä on tapahtunut Venäjällä presidentti Vladimir Putinin valtakaudella? Krimin niemimaa vallattiin vuonna 2014, ja Itä-Ukrainassa jatketaan hybridisotaa. Poliittiset vastustajat tuomitaan ja teljetään vankilaan, mikäli joku ei sopivalla tavalla löydä palkkamurhaajaa hoitamaan asiaa – toimittaja Anna Politkovskaja ja poliitikko Boris Nemtsov mainitakseni. Parhaassa tapauksessa vastustaja päästetään maasta, kuten Mihail Hodorkovski kymmenen vuoden vankeuden jälkeen.
Venäjä on tietysti kehittynyt uskomattoman paljon Neuvostovaltion romahtamisen jälkeen. Moskova, Pietari ja muutamat muut suuret kaupungit antavat väärän kuvan maan elintasosta. Maaseutu on useimmiten kurjassa tilassa. Elinikäodote miesten ja naisten osalta on hyvin murheellinen.
Niin Putinilla henkilönä kuin hänen puolueellaankin on vankka kannatus. Venäjän uusvanha etninen nationalismi muistuttaa Trumpin propagandaa. Putin ja Trump ovat yhtä arvaamattomia.
Tämä voi koitua uhkaksi maailmanrauhalle, mikäli rauhasta enää voidaan puhua erillissotien ja nälänhädän maailmassa. Trumpin toiminta on kaikesta uhittelusta huolimatta sidottu maan demokratian normeihin. Hän on jo moneen otteeseen joutunut syömään sanansa.

Trumpin hallitsema maa on avoin kansalaisyhteiskunta, jonka perustuksia hän yrittää heikentää, toivottavasti siinä onnistumatta. Hän on elefantti lelukaupassa.
Suomen itärajan takana on yhteiskunta, jossa kaikesta taloudellisesta edistyksestä huolimatta on paljon arvaamattomia piirteitä. Putin ei näytä olevan tilivelvollinen kenellekään.
Meidän on pakko yrittää elää sopuisasti tämän naapurin kanssa. Mutta kuinka? Sanommeko heille, että kaikki on hyvin? Kerrommeko heille, että aiomme pysyä ystävinä? Hieno juttu. Se ei estänyt Venäjän edeltäjävaltiota hyökkäämästä kimppuumme. Mutta Allegrolla pääsee päivittäin Pietariin.
Demokratia on silti lännessä, ei idässä. Hyvässä tai pahassa olemme osa lännen arvomaailmaa.
Mikäli on pakko valita Trumpin ja Putinin yhteiskuntien välillä, valintani on Yhdysvallat – ja ikävä kyllä Trump.