Kari Väänänen: Punainen kuutio

Kari Väänänen
Kari Väänänen

Kukaan ei oikein huomannut, milloin kuutio ensimmäisen kerran ilmestyi. Se lienee ollut pohjois-Norjassa Varanginvuonon suulla, jolloin kuutio näytti olevan matkalla avomerelle.

Sinä päivänä mereltä palasi hymyileviä kalastajia. Kun heiltä kysyttiin syytä hymyyn, he eivät oikein osanneet vastata. Heitä vain hymyilytti.

 Sittemmin kuutio ilmestyi ympäri maailmaa ja sai joka paikassa hymyn leviämään naamalle ja lyöntiin valmiin käden pysähtymään. Lähi-idässä vieraillessaan se sai ikuisuuden jatkuneen sotimisen taukoamaan.

Ihmisistä tuntui, että vihanpito oli naurettavaa ja moukkamaista, he häpesivät itseään ja halasivat entisiä vihollisiaan.

Valitettavasti kun kuutio poistui paikalta, alkoi entinen pesmellys uudelleen, ja ruumiita syntyi läjäpäin. Lyhyt on ihmisen muisti. Mutta muutos oli alkanut.

Mölinä ja huuto Wall Streetin pörssissä vaimeni kokonaan, ja koko maailman talous eli ahneudesta vapaan kolmituntisen, kun kuutio kurkisti pörssisaliin. Ahneet nolostuivat tekosiaan ja maailma sai huokaista hetken, vapaana talouden kuristusotteesta.

Tosin ahneus palasi kohta, entistä julmempana saaden kansakunnat kärsimään totaalitäärisen pörssitalouden armottomasta kourasta kurkullaan. Mutta hetken kaikki näytti kirkkaalta ja yksinkertaiselta, ja maailmassa vallitsi tasapaino.

Kuutio vieraili myös Suomessa. Kuopion torilla sen nähtiin leijuvan Hanna Partasen kalakukkokioskin päällä parikin tuntia, ja toriukkojen jutut sen kuin paranivat. Yksikin ukko nauroi niin, että lokki ruikkasi läjän ukolle suuhun ja tämä meinasi tukehtua. Siitäkös piisasi naurua ja jutunjuurta pitkäksi aikaa. Kalakukkoa meni kaupaksi ennätysmäärä, ja hillomunkkeja kans. Väittipä joku nähneensä kuution laskettelemassa Pyhätunturilla, mutta sittemmin paljastui, että se olikin Tepsan Heikki punaisessa anorakissaan.

Mikä, kuka tai mitä kuutio oli, sitä ei vieläkään tiedetä.

Sen olemuksesta käytiin kiivasta väittelyä. Sen sanottiin olevan TOINEN TULEMINEN. Tämä väite huudettiin alas, sillä eihän maailman vapahtaja voinut olla tutiseva, hyytelömäinen möykky, kuten ei Elviskään. No, Elvis ehkä.

Hitler-teoriaa ei uskottu, sillä tämä ilmiö levitti ympärilleen hyvää oloa ja hymyä, päinvastoin kuin esikuvansa.

Valtauskonnot menettivät merkityksensä, ja paavi murjotti Vatikaanissa ehtoollisviiniä ryypiskellen. Hollywood teki kuutiosta ylimakean elokuvan, jossa Amerikka pelasti kuution pahiksilta, pääasiassa venäläisiltä ja arabeilta. Väärät profeetat rahastivat kuutiolla sen kuin kerkesivät.

Mutta vähitellen kiihko laantui, ja ihmiset alkoivat katsella toisiaan hyväksyvämmin silmin. Maailma alkoi muuttua. Kuutio oli säntäillyt reissullaan ympäri planeettaa viipymättä missään muutamaa tuntia pitempään. Yhteensä sen vierailu kesti yli vuoden, ja matkat kattoivat kaikki mantereet.

Se säteili hymyä ja ymmärrystä jotakuinkin viisisataa kilometriä joka suuntaan, ja lopulta jokainen maapallon kolkka oli joutunut kuution vaikutukselle alttiiksi.

Sitten se katosi. Sitä ei nähty enää koskaan uudestaan. Kukaan ei tiedä, minne ja tarkalleen milloin se katosi, mutta siitä alkoi Maa-planeetan rauhan ja hyvinvoinnin aika, joka kesti aina olemisen loppuun saakka.

Voi miten kaunis, naiivi satu. Olisipa se totta.

Hyvää kesää. Unelmoikaa ja hymyilkää.

Kommentit (2)
  1. Kaunis uni! Näitä kuitenkin nähtävä, että tietäisimme kuinka voisi olla, jos hyvin…

  2. sami suvisilta
    2.12.2016, 01:00

    Kari Väänänen on selvästi lukenut Erno Paasilinnan tarinan punainen tuuli onneton kopio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *