Katja Ståhl: Kännykkä ei ole ihmisoikeus

Opettajasta tehtiin tunnilta hänen tietämättään suoraa lähetystä.
Oppilas katsoi pornoa kännykästään kesken tunnin.

Katja Ståhl
Katja Ståhl

Nämä ovat vain pari esimerkkiä siitä, mitä kännyköiden pitäminen oppitunnilla voi aiheuttaa. Mielikuvitus tuskin riittää siihen, mitä kaikkea muuta niillä voi saada aikaiseksi.
Aikuisen mielikuvitus ei myöskään riitä hoksaamaan, kuinka monessa oppilas voi olla kännykkänsä avulla mukana samaan aikaan kun ainakin näyttää opiskelevan luokkahuoneessa. Ja tämä, hyvät ystävät, on oppilaan perusoikeus.
Se on minun niin kovin vaikea ymmärtää.

Kuuntelin radiosta neuvokasta keskustelua aiheesta. Toimittaja kyseli opettajien ammattijärjestön (OAJ) edustajalta, miksi oppilaat eivät voi jättää kännyköitään niin sanottuun kännykkäparkkiin tunnin ajaksi. ”Kyllä voivat”, ilmoitti OAJ:n edustaja, ”mutta siihen ei voida oppilasta velvoittaa”. Miten niin ei voida velvoittaa? tivasi toimittaja, johon OAJ:n ressukka vastasi, että kännykälle voi vaikka sattua jotakin, jos se jätetään johonkin muualle kuin omaan reppuun. Että kuka senkin sitten korvaa
SATTUA JOTAKIN? Eikö tässä ole jo SATTUNUT JOTAKIN ihan tarpeeksi? Loogisesti päättelemällä kännykät voisi ihan pakon sanelemana jättää tunniksi (noin 45 minuuttia) omaan arvoonsa. Ilmeisesti logiikka ei nyt ole se, millä asia halutaan ratkaista.

Kännykkä on niin tärkeä asia, että alakoululaiset tottelevat vielä herranpelkoisina opettajiaan eivätkä räpläile kännykkää kesken tunnin. Yläkoululaiset sen sijaan ovat jo kuulemma niin tietoisia oikeuksistaan, että panevat reilusti hanttiin. Kännyköiden ottaminen pois oppilaalta on oppilaan oikeuden rajaamista.
Tunnustaudun nyt ja tässä reippaasti ihmisoikeuden räikeäksi ja innokkaaksi rikkojaksi.
Laitan nimeni ihan mihin tahansa adressiin, jossa vaaditaan, että kännykät työnnetään ihan mihin vain muualle kuin käden ulottuville oppituntien ajaksi. Haluan, että oma lapseni joutuu osallistumaan tuntiin ilman kännykkäoikeuksia.
Oppilaat ja jotkut vanhemmatkin kuitenkin vetoavat siihen, että lapsi pitää saada kiinni koska tahansa. Mistä lähtien? Saako vanhemmankin kiinni koska tahansa? Mikä estää etsimästä oppilasta suoraan luokkahuoneesta? Lastahan voi kuulemma jututtaa myös naamakkain.

Esitän, että oppilaan itsemääräämisoikeus kännykkäasioissa peruutetaan saman tien. Minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia suututtaa lapsiani sanomalla heille, että nyt se luuri pois ja vähän hitaasti, tai kohta ei äitiä enää naurata.
Mikäli joku vanhempi haluaa, että hänen lapsensa on koko ajan kosketuksessa, hän voi jäädä lapsensa kanssa kotiopetuslinjalle. Me muut (kehtaan väittää) haluamme, että koulussa opitaan niitä aineita, joita opettaja siellä opettaa. Kännykän näpeltämisen oppii näköjään opettamattakin.

Sosiaalisen median ja kännykän käyttö ei ole ihmisoikeus. Kenenkään elämä ei lähde vinoon, jos joutuu olemaan tunnin kerrallaan irti virtuaalisesta todellisuudesta.
Itse asiassa, jos oppitunnit kiellettäisiin, saattaisi sinnekin tulla vastaavaa tunkua. Kukaan ei enää jaksaisi somea, vaan kaikki haluaisivat Oikean Opettajan pitämälle Oikealle Tunnille. Kokeillaanko?
Ei minustakaan.

 

Kommentit (18)
  1. No hitto, just eikä melkein on asiat näin.

  2. Minulla ei ole edes lapsia, mutta kirjoituksesi on täyttä terästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *