Katja Ståhl: Kännykkä ei ole ihmisoikeus

Opettajasta tehtiin tunnilta hänen tietämättään suoraa lähetystä.
Oppilas katsoi pornoa kännykästään kesken tunnin.

Katja Ståhl

Katja Ståhl

Nämä ovat vain pari esimerkkiä siitä, mitä kännyköiden pitäminen oppitunnilla voi aiheuttaa. Mielikuvitus tuskin riittää siihen, mitä kaikkea muuta niillä voi saada aikaiseksi.
Aikuisen mielikuvitus ei myöskään riitä hoksaamaan, kuinka monessa oppilas voi olla kännykkänsä avulla mukana samaan aikaan kun ainakin näyttää opiskelevan luokkahuoneessa. Ja tämä, hyvät ystävät, on oppilaan perusoikeus.
Se on minun niin kovin vaikea ymmärtää.

Kuuntelin radiosta neuvokasta keskustelua aiheesta. Toimittaja kyseli opettajien ammattijärjestön (OAJ) edustajalta, miksi oppilaat eivät voi jättää kännyköitään niin sanottuun kännykkäparkkiin tunnin ajaksi. ”Kyllä voivat”, ilmoitti OAJ:n edustaja, ”mutta siihen ei voida oppilasta velvoittaa”. Miten niin ei voida velvoittaa? tivasi toimittaja, johon OAJ:n ressukka vastasi, että kännykälle voi vaikka sattua jotakin, jos se jätetään johonkin muualle kuin omaan reppuun. Että kuka senkin sitten korvaa
SATTUA JOTAKIN? Eikö tässä ole jo SATTUNUT JOTAKIN ihan tarpeeksi? Loogisesti päättelemällä kännykät voisi ihan pakon sanelemana jättää tunniksi (noin 45 minuuttia) omaan arvoonsa. Ilmeisesti logiikka ei nyt ole se, millä asia halutaan ratkaista.

Kännykkä on niin tärkeä asia, että alakoululaiset tottelevat vielä herranpelkoisina opettajiaan eivätkä räpläile kännykkää kesken tunnin. Yläkoululaiset sen sijaan ovat jo kuulemma niin tietoisia oikeuksistaan, että panevat reilusti hanttiin. Kännyköiden ottaminen pois oppilaalta on oppilaan oikeuden rajaamista.
Tunnustaudun nyt ja tässä reippaasti ihmisoikeuden räikeäksi ja innokkaaksi rikkojaksi.
Laitan nimeni ihan mihin tahansa adressiin, jossa vaaditaan, että kännykät työnnetään ihan mihin vain muualle kuin käden ulottuville oppituntien ajaksi. Haluan, että oma lapseni joutuu osallistumaan tuntiin ilman kännykkäoikeuksia.
Oppilaat ja jotkut vanhemmatkin kuitenkin vetoavat siihen, että lapsi pitää saada kiinni koska tahansa. Mistä lähtien? Saako vanhemmankin kiinni koska tahansa? Mikä estää etsimästä oppilasta suoraan luokkahuoneesta? Lastahan voi kuulemma jututtaa myös naamakkain.

Esitän, että oppilaan itsemääräämisoikeus kännykkäasioissa peruutetaan saman tien. Minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia suututtaa lapsiani sanomalla heille, että nyt se luuri pois ja vähän hitaasti, tai kohta ei äitiä enää naurata.
Mikäli joku vanhempi haluaa, että hänen lapsensa on koko ajan kosketuksessa, hän voi jäädä lapsensa kanssa kotiopetuslinjalle. Me muut (kehtaan väittää) haluamme, että koulussa opitaan niitä aineita, joita opettaja siellä opettaa. Kännykän näpeltämisen oppii näköjään opettamattakin.

Sosiaalisen median ja kännykän käyttö ei ole ihmisoikeus. Kenenkään elämä ei lähde vinoon, jos joutuu olemaan tunnin kerrallaan irti virtuaalisesta todellisuudesta.
Itse asiassa, jos oppitunnit kiellettäisiin, saattaisi sinnekin tulla vastaavaa tunkua. Kukaan ei enää jaksaisi somea, vaan kaikki haluaisivat Oikean Opettajan pitämälle Oikealle Tunnille. Kokeillaanko?
Ei minustakaan.

 

Kommentit
  1. 3

    hessuli sanoo

    Olipa reipas kannanotto! Ståhl puhuu asiaa. Myös tuo on selväjärkisesti todettu, että penskoja saa myös ”suututtaa” ts.olla jymäkästi eri mieltä.
    Lisäksi tästä ”mä saan pitää kännykkää auki tunnilla”-asenteesta on jo selkeitä seurauksia:
    Kirjoitin Vauva-lehden-nettipalstalle k.o. kolumnista vinkin ja kuinka ollakaan, monien vastaajien kommentti oli tätä luokkaa: ”Saan minä käyttää kännykkää koska tahdon/ kännyköitä saa halvalla kirpparilta/ minulla on kännykkä aina äänetömällä…jne”
    Eli kommenteista päätellen myös vastaajilla on ollut kännykät päällä luokkahuoneessa
    koska luetun ymmärtäminen näytti olevan ylivoimaisen ankara tehtävä.
    Pari vastaajaa taisi vaivautua lukemaan Katja Ståhlin kolumnin ja kommentoivatkin asiallisesti.
    Todella, siinä se nähdään. Jopa äidinkielen tunneilla pitäisi kännykät pistää parkkiin.

  2. 4

    Snöö sanoo

    Ajankohtainen aihe ja todella jämäkkää tekstiä. Olen samoilla linjoilla. Kapulat piiloon koulupäivän ajaksi. Ja mitä tulee tuohon kysymykseen: ovatko vanhemmat tavoitettavissa joka hetki, niin olen huomannut, että omalla kohdalla; kyllä.

    En aio lapselleni kännykkää antaa kouluun vielä ala-asteella. Vapaa-aikanaan saa toki käyttää ja harjoitellaan kännykän käyttöä. Välitunnit lapseni mukaan menevät katsellessa youtube-videoita kavereiden kännyköistä. On vain ajan kysymys, kun lapsoseni näkevät kavereidensa kännyköistä jotain lapsille sopimatonta, mitä he eivät ymmärrä ja mistä voi tulla jopa traumoja.

    Kaikillahan traumoja on, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta miksi ehdoin tahdoin aiheuttaa niitä omalla varomattomuudella ja piittaamattomuudella. Ja jos joku haluaa taas vetää uskomattoman kontrastin ongelmiin kehitysmaan nälkäisten lasten ja täkäläisten viihderiippuvaisten huonosti käyttäytyvien lellipentujen välillä, niin siitä vain. Ongelma ei katoa vertailemalla tai trollaamalla.

    Johtopäätös: älypuhelin ei sovi lapsille ja nykyistä koulujärjestelmää pitää päivittää. Lapsille pitäisi kehittää jokin vaihtoehtoinen kommunikaatiomuoto, esim. pelkistetty malli, jossa ei ole data-palvelua. Pelkät puhelut ja mahdollisuus hallita kuka liittymään soittaa ja minne siitä soitetaan. Sallittujen numeroiden lista tms. Lapsilla on jo riittävästi vapauksia ja viihdettä, mutta liian vähän valmiuksia. Siinä vaiheessa, jos viihde ylittää vastuun ja oppimisen mielekyyden, on viihdettä liikaa ja opetus on vääränlaista. En aio tässä opetusta enempää käsitellä, sillä kysehän oli kännyköistä, jääköön se kommentointi omalla aihealueelleen eri palstalle.

    Kiitos Katja Ståhl hienosta kirjoituksesta. Aion sitä jakaa ja viitata siihen tulevissa keskusteluissa opettajien, rehtorien ja muiden vanhempien kanssa.

  3. 5

    Mmä mutku sanoo

    Tästä on jo pidempi tovi, kun teini tuli itkuherkkänä yläkoulusta kotiin. Tarvitsi kuulemma nettiliittymän kännykkäänsä.

    Opettaja oli tunnilla KÄSKENYT käyttämään mobiilinettiä oppiaineeseen liittyvien ideoiden yms. etsimiseen. ”Kaikki muut” olivat surffanneet netissä, paitsi oma raasuni, jolla ei sellaista huvitusta ollut käytössä. Eikä ollut opettajalla wlania oppilaille jaettavaksi (voisi sen verran olla teknologiasta perillä aineopettaja, että omasta älypuhelimestaan jakaisi tilapäisnetin niille, joilla sellaista liittymää ei puhelimessaan ole).
    Eipä siinä sitten muuta, kun mobiilinetti teinin kännykkään ja sillä tiellä ollaan.

    Ei tehdä enää välitunneilla läksyjä, eikä lueta kokeisiin. Kaikki ryömivät pikavauhtia iPhonensa näytön läpi omiin virtuaalipesiinsä vartin päikkäreille. Välituntiulkoilupakkohan on poistunut jo vuosia sitten, joka sekin tuntuu kaltaisestani 70-luvun fossiilista aivan älyttömältä uudistukselta.

  4. 6

    Maria sanoo

    Ikuinen asia josta keskustellaan varmasti tulevaisuudessa vielä paljon. Mutta mielestäni kännyköiden kieltämistä tärkeämpää on opettaa kännykän käyttöä. Kännykän käytön kohtuutta ja somen käytöstapoja. Nyt ollaan teknologian maailmassa ja siitä on enää mahdoton peruuttaa.

    Jos kännykät viedään tunnin ajaksi pois, kuinka esim sairastelevaika, itsestään huolehtiva teini voi vastata puhelimeen, kun lääkäri soittaa ”soittoajalla” joka on määritelty aamupäiväksi. Meillä on myös yhteisvastuullisesti teinien kanssa hoidettu nuorimpien lasten iltapäivähoito. Jos tulee kesken päivän muutoksia tähän asiaan, on mahtavaa, kun voi teineille ilmoittaa kesken päivän asiasta. Saavat myös itse suunniteltua oman iltapäivänsä joka on kiireinen. Kiireinen, koska läksyjä tulee niin paljon, että kouluun menee helposti kymmenen, jopa 12 tuntia vuorokaudessa. Jos siis kännykällä voi ilmoittaa vapaasta iltapäivästä, sitä mielellään suo teineille koulun päälle parin tunnin ajan kavereiden kanssa. Kaikki teinit eivät ole vastuuttomia, jotka käyttävät väärin kännykkää. Ja nykyään koulutyössä kännykkä on myös oiva apuväline tietojen haussa, kalenterina, muistikirjana, laskimena, läksyjen merkkaamisessa (kuvaamalla, koska opettajat venyttävät tunnit ylipitkiksi eivätkä merkkaa läksyjä wilmaan), jne. Se on nykypäivää, väistämätöntä.

    Mutta, opettajilla pitäisi olla lupa takavarikoida kännykkä tunniksi, jos oppilas ei laita puhelinta äänettömälle tai käyttää luvatta puhelinta tunnin aikana. Silloin kännykän käyttöä voitaisiin opettaa ja rajata häiriökäytökset pois. Lisäksi tunneilla pitäisi opettaa Googlaamisen saloja, tiedonhaun kriittisyyttä jne. Älypuhelimen omistamisen ei myöskään pitäisi olla itsestäänselvyys, vaan koulussa pitäisi olla tapletteja niille, joilla omaa puhelinta ei ole. Eli kynnyskysymykseksi ei puhelimen omistaminen saisi nousta. Lasteni koulussa kännykkään suhtaudutaan pääosin positiivisena asiana. Opo jopa oli sanonut, että pitäisi pitää kännyköillä tiedonhakutestit jne. Eli ihan loistava asenne. Siellä kännykkä ei ole vihollinen vaan työväline. Ikävä kyllä kaikkea voidaan käyttää väärin ja aina löytyy se pari prosenttia oppilaita, jotka käyttävät kännyköitään väärin. Esim. kiusaamiseen. Se ei ole hyväksyttyä. Ei myöskään sen suun tai nyrkkien käyttö samassa tarkoituksessa. Kännykkä ei ole se vihollinen vaan asenne.

    Meillä on asiasta puhuttu paljon ja jo ekaluokkalaisellakin on älypuhelin. Uskallan väittää, että lapseni eivät käytä sitä väärin. Vanhimmat neuvovat kavereitaan vastuullisessa käytössä ja nuorimmat tekevät elokuvia iltapäivisin. Harjoittelevat myös vastuullisesti somen maailmaa momion kautta. Heillä kaikilla on järki kohdallaan ja teinejä loukkaa ennakkoluulot heidän kännykän käyttöönsä liittyen. Monesti kun saavat ansaitsematonta kritiikkiä ihmisiltä. Väittäisin kokemusteni perusteella, että pääasiassa nykynuorisolla on kännykän käyttö hallinnassa. Siitäkin huolimatta, että lapseni ovat joutuneet myös kännykkäkiusaamisen uhreiksi.

    • 6.1

      Veli Männistö sanoo

      Kylläpä Marialla on ruusuinen kuva nuorisosta, sinun nuoriasi en epäile, kirjoitan yleisellä tasolla. Onhan hyviä nuoria paljon, mutta haluan esittää muutaman kommentin vuosikymmenien open kokomukseni perusteella: Lapset ja nuoret käyttäytyvät yllättävän eri tavoin koulussa ja kotona, sitä vanhempien on joskus vaikea uskoa.
      Kännykkää ei koulussa tarvita, tunnilla ainakaan, poikkeuksena kännykkäkäyttöinen opetustilanne. Oppilaiden pitää antaa keskittyä oppitunnin ajan opettajan johtamaan opetustilanteeseen. Lääkärin soittoaika oppitunnin aikana on pelkkää teoriaa. Lääkärit pitävät vastaanottoa aamusta iltapäivään, soittoajat myöhemmin. Lääkärillekin voi sanoa, että soittoaika sitten oppilaan tuntien jälkeen.
      Lastenhoito kotona on lähinnä vanhempien asia, ei lasten. Hankitaan lapsia sen verran, että ehditään ne hoitaa. Lapsille kuuluu oma lapsuus ja nuoruus. Jos tarvitaan hoitoapua lapsilta, tekstiviesti riittää, ei kännykkää siksi tarvi auki pitää.
      Kännykkä on nykyaikaa ja siitä on paljon hyötyä. Kaikki vaan eivät osaa käyttää sitä vastuulliseksi, siksi tarvitaan sääntöjä, jotka suojaavat kaikkia. Tunnollisia harmittaa, sen ymmärrän. Liikenteessäkin on säännöt, jotka tehdään ”heikomman lenkin” mukaan. Moni voisi ajaa turvallisesti nopeusrajoitusta nopeamminkin, mutta rajoitus on laitettava sen mukaan, että kaikki selviäisivät turvallisesti. Tämä itseäni joskus harmittaa, mutta siihen on tyydyttävä.
      Veli

  5. 7

    Esa sanoo

    Jos opettaja ei voi ottaa kännyköitä pois, niin voinee kuitenkin päättää ketä opettaa, eli kännykkä parkkiin tai käytävälle.

    • 7.1

      Opettajaksi opiskeleva sanoo

      Ikävä kyllä opettaja ei voi päättää ketä opettaa. Oppilailla on velvollisuus opiskella ja opettajalla on velvollisuus opettaa. Jos laitat oppilaan ulos luokasta, täytyy siellä olla aikuinen valvomassa.

  6. 9

    Tiina sanoo

    Vihdoinkin realismia, Veli! ” Ei minun pikku kulta-mussukat, vaan ne muut…”

  7. 10

    Järki käteen sanoo

    Miksei voi jättää kännykkää kännykkäparkkiin? Kyllä meidän opiskelijan opinahjossa ja kaiken lisäksi ammattikoulussa ainakin kännykät laitetaan kännykkäparkkiin. Miksei siis peruskouluissakin?

  8. 11

    Jussi Airaksinen sanoo

    Joko teidän työpaikalla pomo kerää työntekijöiden puhelimet palaverien ja kahvitaukojen ajaksi työntekijöiltä? Monella työntekijällä on nykyään vaikeuksia keskittyä palaveriin tai reippailuun puhelimensa räpläilyltä, jolloin olisi ihan vaan tervettä, että työpäivän ajaksi kännykät kerätään parkkiin. Ei niitä koko aikaa tarvitse räpeltää.

  9. 12

    Nuori oppii vanhempien esimerkistä, ei käskyistä. sanoo

    Toimin opettajana helsinkiläisellä yläasteella. Uskallan väittää että valtaosalla peruskouluikäisistä nuorista on kännyköiden ja muiden laitteiden käyttö aivan täysin hallinnassa.
    Joka opetusryhmään kuitenkin mahtuu 1-5 oppilasta, jotka eivät pääse irti kännykästään. He ovat ne oppilaat, jotka eivät osaa mitään, koska eivät opi mitään, koska eivät kuule/näe mitään muuta kuin kännykän, eivät koulussa eivätkä kotona. Nämä samat oppilaat ovat myös ne, jotka esittelevät suureen ääneen kännyköistä erilaisia pelejä, videoita ja some-kommentteja, niin että myös muiden huomio kiinnittyy heidän puhelimensa ruutuun. Kun opettaja tietenkin puuttuu tähän, alkaa usein n. 10-15 minuuttia kestävä maanittelu, väittely, riitely ja lopulta karjumiskilpailu. Nämä nuoret luettelevat surutta opettajalle television ja Netflixin sarjoista ja elokuvista oppimiaan amerikkalaisen lainsäädännön mukaisia ”oikeuksiaan”, joiden opettaja tietää olevan humpuukia, mutta luokan muut oppilaat ryhtyvät kovaäänisesti puolustamaan luokkatoverinsa amerikkalaisia oikeuksia. Tilanne selviää kyllä, opettaja osaa sen yleensä saattaa loppuun, mutta uskokaa pois, se ei ole opettajan työ. Opettajan työ ei ole järjestyksenpito ja oppilaiden kuritus, vaan opettaminen. Tätä työtä opettaja ei enää voi mitenkään tehdä, jos tällainen tilanne on päällä. Lisäksi, opettajan työ on raskasta kaikkine paperisotineen ja erilaisten oppijoiden mukaan suunnittelemisineen, ja edellämainitun kaltainen tilanne on HYVIN kuluttava. Muistelkaa itse edellistä kertaa, kun teidän työssänne 10 henkilöä on kiukutellut teille väärän tiedon perusteella ja ilman pelkoa seurauksista (monet oppilaat eivät välitä koulun rangaistuksista, kuten puhutteluista, jälki-istunnosta tms. Opettaja saa takavarikoida kännykän, mutta jos oppilas ei anna sitä, sitä ei saa väkisin ottaa) esim. kokouksessa muiden istuessa ja odottaessa että kokous jatkuu, ja teidän on ollut tarpeellista hiljentää kiukuttelijat, ja saada heidät vielä myötämielisiksi kokouksen etenemistä kohtaan. Vai käykö niin jossain muualla kuin koulussa? Ei taida käydä. Tästä syystä opettaja kuitenkin välttää yksittäisen puhelimen väärinkäyttäjän käräyttämistä viimeiseen asti, myönnän. Puhelimen käytön sääntöjen ja koulussa käyttäytymisen opettaminen ON huoltajan tehtävä.
    Opettaja ei myöskään kirjaa wilmaan läheskään jokaista kännykän vilahdusta, vaan vasta sen, että oppilas valitsi tunnilla kännykän kuuntelemisen sijaan. Tämän opettaja kirjaa siitä syystä, että huoltaja näkee, miksi oppiminen on ehkä vaikeaa lapselle, ja numerot heikompia kuin toivoisi, ja saa tiedon, mikäli lapsi rikkoo kotona sovittuja sääntöjä koulussa. Omilta lapsiltani lähtee wilmassa olleesta puhelin- huomautuksesta puhelin karanteeniin ensin päiväksi, sitten kahdeksi jne. Vanhin kokeili rajojaan, ja hänen puhelimensa oli karanteenissa viikon. Se riitti.
    Lopuksi, puhelinta voidaan käyttää joskus opetuksessa. Sitä ei kuitenkaan saa edellyttää. Niinkuin peruskoulun oppilailta ei saa edellyttää yhtään mitään materiaa, ei luistimia, ei verkkareita ei edes kumia tai kynää. Jokainen saa sellaisetkin yhdet veronmaksajien kustannuksella. Jos ne hukkaa, sitten ne pitää korvata uusilla, omaan käyttöön. Tämän hetkisen digiloikka-intoilun aikana opettajat usein yrittävät keksiä jotain hölönpölöä, mihin kännykkää voisi käyttää, ihan vain siksi, että opetusviraston suunnittelija kuvittelee että nuori opiskelisi paremmin puhelimella. Tarjolla tulee kuitenkin aina olla tietokone tai koulun tabletti, mikäli nettiä edellytetään. Nuori voi sanoa että puhelin ei ole mukana, jos häntä nolottaa oma älypuhelimettomuutensa. Nettipuhelinta EI OLE PAKKO OLLA. Lisäksi mobiililaitteiden yleistymistä edeltynyt tietokoneistaminen, ja tietokoneen käyttö opetuksessa ei motivoinut oppilaita yhtään enempää, he halusivat myös tietokoneilla vain pelata tai katsoa musiikkivideoita. Ei opiskelu ole laitteista kiinni, vaan esimerkistä, joka tulee kotoa. Niin se vaan on.

  10. 13

    Opettaja sanoo

    Olen opettaja ammatiltani, ja nykyään opettajalla on täysi oikeus takavarikoida oppilaalta kännykkä oppitunnin ajaksi, jos se häiritsee opetusta tai oppimista. Tieto löytyy ihan OAJ:nkin sivuilta. Mielenkiintoista, että joku OAJ:n edustaja on väittänyt toisin! Koulussamme käytämme tätä oikeutta päivittäin hyväksemme. Joillakin oppitunneilla (ja olemme siis yläkoulu) kännykät laitetaan ihan ”kännykkäparkkiin” oppitunnin ajaksi. Toisilla ei, koska opettaja saattaa myös käyttää kännykkää hyväkseen opetuksessa. Tosin sitä ei saa vaatia oppilaalta!

  11. 14

    susanna sanoo

    Koulussa ei tarvitsisi olla nettiä, tuskin ilman nettiä koululaiset olisivat puhelimilla.

  12. 15

    NextEstonianGeneration sanoo

    kännykät eivät häiritse tunnilla opiskelua mitenkään, vaan siihen puuttuminen tuo häirintää oppimisympäristöön kun huutaminen alkaa puhelimien takia. Tietenkin kun oppilas käyttää puhelinta niin hän ei keskity oppiaineeseen silloin 100%, mutta se on sitten oppilaan oma päätös tulevaisuutta varten jonka ei pitäisi vaikuttaa toisia ollenkaan. Tehokkain tapa parantaa opiskelua on takavarikoida puhelimet heti tunnin alussa , but good luck for that!

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *