Katja Ståhl: Onko universumissa muutakin elämää kuin me?
Eräs ystäväni kirjoitti taannoin blogitekstin, jossa varoitti horoskooppien levittävän vaarallista hömppää ympäristöönsä. Hän väitti, että horoskooppeihin uskova nainen ei ole työyhteisössä uskottava ihminen.
Tulistuin, sehän on selvä. Miksi ihmeessä uskoni horoskooppeihin hämärtäisi todellisuudentajuani? Ja miten naiseuteni liittyy kaikkeen tähän? Etenkin kun olen kaksi kertaa elämässäni käynyt astrologilla ja molemmat olivat miehiä.
Toissijaista tässä on se, uskonko horoskooppeihin vai en. Väitän, että suuri osa meistä laittaa kädetkin ristiin, jos eteen tulee tarpeeksi kova paikka, vaikka ei muuten edes muistaisi Jeesuksen tai Jumalan olemassaoloa. (Eikä Jumalan olemassaolosta voida mennä edes takuuseen.)
Väitänkin, että kun ihminen on voimantunnossaan, hän ei edes huomaa horoskooppeja, mindfullnessia tai tien yli juoksevaa mustaa kissaa.
Elämä tuntuu olevan napakasti omassa hanskassa ja hallinnan tunne on vahva. Illuusio siitä, että itse voi vaikuttaa kaikkeen , elää ja voi hyvin.
Sehän ei myöskään ole totta. Olemme ihan totaalisesti elämän armoilla. Katsokaa vaikka Irma- tai Maria-myrskyjä.
Kysyin kerran eräältä tutulta, joka aikanaan suunnitteli satelliitteja Yhdysvalloissa, että mitä luulet, onko universumissa muutakin elämää kuin me.
Kaveria nauratti.
”Olisi melko humoristista ja itsekeskeistäkin ajatella, että jos avaruus on ääretön, olisimme sen ainoat asukkaat.”
Ymmärsin pointin. Maailmassa on paljon asioita, joihon edes tiede ei ole vielä yltänyt. Miksi siis kaiken, mihin uskomme, pitäisikään nojata tieteeseen?
Kaverin blogissa tykitys jatkui. Horoskooppeihin uskominen johtaa hänen mukaansa helposti siihen, että vakavan sairauden uhatessa turvaudutaankin vaihtoehtohoitoihin eikä länsimaiseen lääketieteeseen.
En sano, että se olisi hyvä idea, mutta eikö ajatus länsimaisesta lääketieteestä ole myös hieman kapeakatseinen näkökulma? Voisiko olla mahdollista, että joku muukin kuin länsimainen lääketiede toimisi tässä universumissa?
Ilmeisesti oli tarkoitus varoittaa: älä usko mihinkään, mitä ei ole tutkittu ja väitöskirjassa todeksi havaittu.
Tätä taustaa vasten meidän kaikkien tulisi olla toimittajia, tutkijoita ja mielellään dosentteja. Usean kielen hallitseminen helpottaisi myös.
Tiedon hankinta ei nimittäin ole mikään helppo juttu.
Siellä internetissä on kuulemma paljon huuhaata, ja jos et satu tietämään, mikä on huuhaata ja mikä ei, on suuressa vaarassa altistua väärälle tiedolle.
Ja voi veikkonen, meitä altistuneitahan riittää!
Luen otteen erään naistenlehden sivulta tämän päivän horoskoopistani: ”Johonkin aikaan päivästä voit tunnistaa voimakkaan kutsun tutustua sinua kiinnostavaan uuteen ihmiseen tai asiaan. Tutustuminen kannattaa varmasti, joten heitä nurkkaan kaikki arkuutesi ja seuraa sisältäsi kumpuavaa kutsua.”
Tämähän on hienoa! Uskon mielelläni! Olen myös varma, että vartin päästä olen jo unohtanut koko jutun.
Sylkäisen silti aina, kun näen mustan kissan ylittävän tien, enkä koskaan kulje tikkaiden ali. Miksi ihmeessä ottaisin riskin?
Jos sen sijaan katkaisen jalkani, menen satavarmasti lääkäriin, koska miksi ihmeessä ottaisin riskin.