Katja Ståhl: Miten se Robin on niin härski?

Joskus tuntuu, että elän jossain rinnakkaistodellisuudessa. Tai että olen jopa koira tai hevonen. Niin vähän ymmärrän ihmisten ajatuksenjuoksua. Sehän on tietysti vain omaa kapeakatseisuuttani. Pyrin olemaan sen kummemmin julistamatta omaa umpimielisyyttäni.
Ehkä juuri siksi suuni avautui ja jäi kiusallisen pitkäksi aikaa avoimeksi, kun luin kesäkuun alussa seuraavan uutisen: ”Raivo repesi Joensuussa – Robin laulaa koululaisille seksuaalisesti vihjailevan hitin”.
”Sun tukassa on pari villii kukkaa
Kun teet sun vartalolla silmukkaa
Oot jumalatar sun revityissä farkkushortseis
Myötäilen sun jokaista liikettä
Enkä enää tiedä mitään muut ku että
Oot ulalala
Sun edes maailma on seis.”

Ei mitenkään voi olla totta, oli ensimmäinen ajatukseni. Saa olla varsin perverssi mielikuvitus, että löytää Robinin Hula hula -laulusta seksuaalisuutta. Mielestäni nyt painitaan samassa sarjassa kuin alakoulussa, jolloin sanat ”pano”, ”tukka” ja ”viimeiSEKSI” kirvoittivat valtavan hihitysaallon ja jokusen härskin liikesarjan.
Jos seksi tulee mieleen joka jumalan asiasta, on mielestäni tehtävä asialle jotain. Joko kasvaa aikuiseksi tai kysyä reippaasti joltain lähimmäiseltä, että menenköhän minä nyt vähän pitkälle.

Voiko olla niin, että varhainen käsitys siitä, että aikuisten maailmassa ihmiset saattavat päätyä harrastamaan seksiä, on turmiollinen? Millä tavalla tieto pilaa lapsuuden?
On täysin eri asia selailla lapsen kanssa pornolehtiä kuin kertoa hänelle täysin arkikielellä ja mukisematta, että aikuiset harrastavat seksiä jopa huvikseen. Useimmiten kysymykset tyrehtyvät siihen. Ai, tämä onkin ihan tavallinen asia.

Mietin myös omaa lapsuuttani ja sen ”traumatisoivimpia” hetkiä. Robin-vyyhdin antamaa taustaa vasten olen totaalisen piloilla. Selailin nimittäin kavereiden kanssa metsästä löytyneitä pornolehtiä alle kymmenvuotiaana. Parhaita juttuja olivat lukijoiden lähettämät tarinat. Toisinaan lauloimme porukalla pornolauluja ja kikatimme hysteerisesti.
Äitini yritti selittää minulle, että seksi on kaunista kahden ihmisen välistä hommaa. Vastasin siihen, että yök, ihan sama. Ja sitten riensinkin ulos pelaamaan pesäpalloa/rakentamaan majaa/tekemään lumilinnaa/leikkimään barbeilla. Varhainen havainto seksin olemassaolosta ei määrittänytkään yllättäen arkeani lainkaan.

Suojellaanko lasta todella, kun häneltä kielletään ympäröivä maailma? Mikä on se ikä, jolloin lapselle voi kertoa, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa? Miksi lasten suojelu menee överimmäksi kuin lastensuojelu?
Senhän tietävät kaikki, että lapsista tulee ongelmaisia, jos vanhemmat sekoilevat mielin määrin. Lapsen pään voi sekoittaa yhtä lailla neuroottisella hallinnalla kuin täydellisellä laiminlyönnillä. Eikä lapsi silti välttämättä pimahda.
Jos lapsi on altis ottamaan kaikki maailman murheet niskaansa, hän tekee sen, vaikka Robin ei laulaisi. Ja todellako seksi on meille murhe?