Kompromissit vieneet Leijonat tukalaan tilanteeseen

Leijonien heikko esitys avausottelussa Pohjois-Amerikan –yhdistelmäjoukkuetta vastaan jääkiekon World Cup –turnauksessa jätti Leijonien ympärille monta kysymystä. Miksi Leijonat olivat niin vaisuja kuin Leijonat olivat?

Samuel Savolainen

Samuel Savolainen

On pohdittu vastustajan mukamas ylivertaista yksilötaitoa, mutta suomalaiset pelaajat ovat tuskin yhdessä kesässä muuttuneet niin paljon heikommiksi, että kaikki odotukset on pelaajamateriaalin kautta perusteltua kuopata ja muut ovatkin yhtäkkiä niin paljon parempia. Se ei ole syy.

Suurin kysymys löytyy pelistä. Päävalmentajadebyyttinsä arvoturnauksessa tehnyt Lauri Marjamäki tunnetaan ammattipiireissä yhtenä suomalaisen jääkiekon valveutuneimmista pelitaktiikan ajattelijoista ja valmentajista. Mutta nyt hämmästystä on herännyt siitä, miksi Marjamäen Leijona-jääkiekko ei lopputuloksena vastaa kaikilta osin niitä pelin periaatteita, joiden vuoksi Marjamäki Leijoniin valmentamaan palkattiin.

Leijonat ei ole hyökännyt keskustan kautta, vaikka juuri se on ollut yleensä Marjamäen hyökkäyspelin rakenteluvaiheessa keskeistä. 2-1 -ylivoimatilanteet ympäri kenttää eivät toteudu vain laitojen kautta hyökkäämällä. Ja juuri tähän pohjautuu suurin kysymys: Miksi näin?

Tähän turnaukseen on esitelty myös Suomen maajoukkueen johtoryhmä, josta löytyy paljon miehiä, jolla on uransa varrelta kertynyt oma kiekkonäkemyksensä. Jarmo Kekäläistä, Kimmo Timosta, Jere Lehtistä, Teemu Selännettä ja Saku Koivua tuskin tarvitsee suomalaiselle kiekkoyleisölle esitellä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kun joukko valmentajan ympärillä kasvaa, on myös entistä todennäköisempää, että näkemykset eivät ole yhteneväisiä. Silloin tarvitaan johtajaa, joka tekee välillä päätöksiä silläkin uhalla, että jonkun näkemykset sivuutetaan. Valmentaminen ei ole demokratiaa.

Tänä syksynä katsoja on päässyt entistä lähemmäksi Leijonien arkea Leijonat Inside -ohjelman kautta. Selväksi on käynyt se, että Marjamäki on kuunnellut miltei joka asiassa entisiä NHL-tähtiä tehdessään valintoja esimerkiksi joukkueen rakennuksessa ja pelin valmentamisessa.

Kuuluisa teesi sanoo, että peli kertoo kaiken. Nyt nähty peli kertoo sen, että kaukalon peli on demokraattista kompromissijääkiekkoa. Kun peliin vaikuttavia näkemyksiä on useita, se on aina askel sivuun johdonmukaisuudesta. Avauspelissä se oli jo askel sivuun voittamisesta.

– Pelit on purettu yhdessä. Kaikki kertovat mielipiteensä, mutta se on minun tehtäväni viedä se yksi viesti joukkueelle, Marjamäki itse kertoi työnjaosta Ylelle.

Toinen asia on, onko kaikkien mielipiteiden kuuleminen viime kädessä viisasta. Ei riitä, että Marjamäki ymmärtää mistä voittava jääkiekko koostuu, mikäli hänen joukkueensa pelaa jotain muuta jääkiekkoa kuin jonka hän parhaiten osaa. Marjamäen tehtävä on myös johtamalla saada tahtonsa läpi ja vastata päävalmentajana viimeisistä ratkaisuista.

Sekin mietityttää, miksi esimerkiksi Kimmo Timonen on kokenut tärkeäksi kommentoida Marjamäen valmennusosaamista seuraavalla tavalla.

– Lauri on voittanut Suomessa kyllä paljon, mutta kun tullaan näihin ympyröihin, niin vielä aika keltanokasta on kyse. Pienen kaukalon peli on pikkuisen erilaista kuin isossa kaukalossa.

Onko tällainen puheenvuoro johtoryhmältä tuen antamista, vai itse asiassa sen viemistä? Ei Marjamäkeä palkattu Leijonien päävalmentajaksi World Cupiin opiskelemaan enää pienen kaukalon pelejä, vaan voittamaan niitä.  Nyt Marjamäen on näytettävä, miksi hän on Leijonien päävalmentaja. Valtaa ja kunnioitusta ei anneta, se otetaan.

On ymmärrettävää, että Marjamäki kunnioittaa ympäröivää entisiä NHL-tähtiä, mutta se, että on annettu päätäntävaltaa eräänlaiselle Leijonien alumni-ryhmälle, on osa myös Marjamäen johtajuusongelmaa. Kun kovia päätöksiä tehdään, silloin ei pitäisi mennä miellyttämisen ehdoilla vaan voittamisen. Joskus voittaminen vaatii myös muiden mielipiteiden kylmää sivuuttamista.

– Latella on omat vahvat mielipiteet. Ei hän kaikkea ota meiltä vastaan, mutta se on mielestäni raikasta uuden sukupolven valmentamista, että jaetaan mielipiteitä ja keskustellaan. Tässä on vuosien varrella ollut valmentajia, joilla on ollut vain se oma tie ja sillä mennään loppuun asti, Kimmo Timonen naurahti Ylen haastattelussa.

Niille tavoille voi naurahtaa, mutta niiden valmentajien saavuttamille tuloksille harvemmin voi. Sille on syy, miksi vuosikymmeniä valmentaneet huippuvalmentajat ovat pitäneet päänsä kovimmissa paikoissa.

Aika, sekunnit, minuutit ja tunnit ovat jääneet vähiin edellisen pelin jälkeen valmistautuessa seuraavaan. Kello 22 Suomen aikaa saadaan vastauksia, mitkä ovat olleet Leijonien korjausliikkeet, kun Suomi hyökkää kohtalonottelussa kaukaloon Ruotsia vastaan.

Marjamäki joutuu päivän päätteeksi vastaamaan turnauksen tuloksesta – myös itselleen. Johtoryhmä sitä tuskin tekee. Jos lähtökohta on ollut kunnioittaminen sen sijaan, että tehdään asiat viimeisen päälle kuin jo vuosikaudet peliä opiskellut Marjamäki haluaa. Jos silloinkin epäonnistuu ja häviää, sen kanssa voi vielä elää.

Mutta voiko siinä tapauksessa, jos käyttää valmentajauran suuren unelman toteutumisen ja sen suurimman mahdollisuuden – Leijonien päävalmentajuuden – tekemällä asiat muiden ehdoilla?

Lopulta ainakin yksi asia on varmaa. Leijonat on jo ajautunut tilanteeseen, jossa se ei voi tehdä enää voittamisen kustannuksella yhtään kompromissia.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *