Köyhät ritarit voimalan rakentajina

Uraania pitää rikastaa, jotta siitä on ydinvoimalan polttoaineeksi, mutta 6–7 miljardia maksavaan Fennovoiman ydinvoimalaan mukaan ovat lähteneet vain köyhtyvät omistajat. Voimalan rakentaminen rahoitetaan omistusosuuksien suhteessa, joten sen kustannukset riippuvat siitä, millä hinnalla omistajat saavat rahaa markkinoilta. Vaikka Fennovoiman rahoituksen riittävyyttä on tutkittu elinkeinoministeriössä aina Kroatiaa myöten, niin eipä siitä kovin paljon mitään varmaa tiedetä, koska maailma muuttuu.

Markus Leikola
Markus Leikola

Venäläisen Rosatomin rahat tulevat Venäjän valtion hyvinvointirahastosta, jota käytetään myös sotimiseen. Paitsi Itä-Ukrainan pitämiseen varpaillaan, ruplia tarvitaan valtavat määrät Krimin yhteiskuntarakenteiden ylläpitoon. Fennovoima on varmasti Kremlin tärkeysjärjestyksessä korkealla, mutta ei Krimin ja Itä-Ukrainan tasolla.
Venäjän ydinvoimateollisuuteen ei kohdistu samanlaisia Yhdysvaltain ja EU:n pakotteita kuin Kremliä lähellä oleviin öljy- ja kaasuimperiumeihin, ainakaan vielä. Päinvastoin, USA ja Venäjä ovat tehneet läheistä yhteistyötä ydinteknologian alueella. Sen verran suurvaltasuhteiden viileneminen on kuitenkin vaikuttanut, että nimenomaan ydinturvallisuuden lisäämiseen tähtääviä projekteja on keskeytetty ja Rosatom hakee miljarditolkulla lisää rahaa duumalta ydinturvaprojekteihin. Rosatomin ongelma on myös korruptio, joka nielee oman osansa.
Myös Lähi-itä heiluttelee Rosatomin asemaa sen mukaan, kuinka hyvin Venäjä onnistuu Syyriassa olemaan lännelle tärkeä ja lähteekö Iranin ydinohjelma – mukaan lukien Rosatomin uudet urakat – todella liikkeelle, kun Iranin pakotteet poistetaan.

Fennovoiman kotimainen omistus ja rahoitus koostuvat teollisuudesta ja kunnallisista energiayhtiöistä. Silmiinpistävää on, että Hanhikivi on ensimmäinen ydinvoimala, jossa metsäteollisuus ei katso tarpeen olla mukana. Se onkin vähentänyt kotimaista kapasiteettiaan.
Perinteistä atomin hinkua edustaa vain Outokumpu, joka kasvatti osuuttaan samassa rytäkässä kun Fortum kuljetettiin Fennovoiman paraatiovesta sisään.
Outokumpu on luisunut tappiolliseksi epäonnistuneiden yrityskauppojen seurauksena. Toimitusjohtaja Mika Seitovirta sai jo lähteä, ja velkaantumisaste on miltei sata prosenttia. Lisälainat ovat kalliita Outokummullekin – mikä lisää voimalan ja sen tuottaman sähkön hintaa. Toinen Fennovoimaa omistava metalliyhtiö Rautaruukki joutui myös tappiollisen ruotsalaisen SSAB:n nielaisemaksi, minkä jälkeen Hanhikivi ei enää olisi sille välttämätön.

Kunnallisten energiayhtiöiden kukkarot eivät ole yhtään sen kelvommassa kuosissa. Turun, Lahden ja Vantaan energiayhtiöt – jälkimmäisessä Helsinki mukana omistajana – ovat olleet merkittäviä tulon tuojia kaupungeille. Rahoitus on myös hoidettu yleensä konsernirahoituksena kuntien saamalla halvalla korkotasolla. Talouden kiristyessä kaupungitkaan eivät saa lainojaan yhtä halvalla kuin ennen, ja paineet veroäyrin nostoon kasvavat.
Jos venäläistä rakennusrahaa ei jostakin syystä tulisikaan yhtä paljon kuin on kaavailtu, kuntien kukkarot olisivat ainoa paikka, jonne rakentajat kääntyisivät.
Kaiken huipuksi hankkeen alkuperäinen veturi, saksalainen energiayhtiö E.ON, jonka vetäydyttyä tilalle tulivat venäläiset, on äskettäin muuttanut strategiaansa. Se ei enää olekaan luopumassa ydinvoimatoiminnoistaan.
Ehkä atomilobbarien olisi kannattanut odottaa muutama vuosi saksalaisen kukkaron täyskäännöstä sen sijaan että koolle hankittiin epäpyhä köyhien ritarien allianssi.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *