Leena Majander: Millainen on miniän mieleinen anoppi?

Nuorinta tytärtä odottaessani minua kokeneemmat kasvattajat lupailivat tyttöjen tuovan tullessaan poikia, sitten aikanaan. Ennustus näyttää käyvän toteen. Urani anoppina on nyt vahvassa nousukiidossa: taidan saada neljä vävyä.

Leena Majander
Leena Majander

Minulla on ollut kaksi ja puoli anoppia ja se puolikas on minulle heistä läheisin. Hänen poikansa kanssa en koskaan perustanut perhettä, mutta anopinpuolikas on merkinnyt elämässäni enemmän kuin kumpikaan vihkikaavan kautta anopikseni tullut nainen.
Tällä kouluaikaisen poikaystäväni äidillä oli kolme poikaa. Minä tulin teinityttönä taloon. Pirkko oli ensimmäinen aikuinen nainen, jonka kanssa minusta tuli ystävä.
Hän oli minulle rohkaisija ja roolimalli, jonka jättämän jäljen tunnistan itsessäni päivittäin.
Pojan kanssa seurustelin kymmenkunta vuotta, äidin kanssa seurustelen edelleenkin.

Pirkko työskenteli talouselämässä vaativissa tehtävissä, matkusti maailmalla kokouksissa ja kehitteli tutkijana menetelmiä, jotka ovat yhä käytössä.
Hän sisuunnutti minut opiskelemaan pitkää matematiikkaa ja auttoi valitsemaan opiskelujeni suunnan. Hän näytti käytännössä, miten työ ja perhe sovitetaan yhteen.
Perheen neljä miestä pysyi eväissä, kun lähikauppa toimitti listan mukaan muonavarat kotiovelle – nettikauppaa ei ollut vielä keksitty.
Pyykit hoiti aviomies, kaikki pojat oppivat aloitekykyisiksi ja omatoimisiksi.
Hän luki kirjoja monilla kielillä, tilasi ulkomaisia lehtiä ja piti yllä kansainvälisiä ystävyyssuhteita. Hän esitteli minulle hienoista muistelmakirjoistaankin sittemmin tunnetun Patti Smithin esikoislevyn Horses sekä ruotsalaisen rockin ja kirjallisuuden kapinallisen Ulf Lundellin esikoisromaanin Jack.
Hän näytti, miten kauniit vaatteet ja huoliteltu ulkoasu tuottavat iloa ja itsevarmuutta, kun työelämässä tarvitaan munaa.

Kaunis ja tyylikäs melkein-anoppini sai työillallisilla kuulla suomalaisilta 70-luvun donaldtrumpeilta häkellyttäviä kommentteja sirosta olemuksestaan ja syvänruskeista silmistään.
”Ja sinulla on niin söpöt korvat”, hän heitti takaisin saaden miehet punastumaan.
Hän neuvoi minua ottamaan illallispöydässä ryhdikkäämmän asennon ja syöttämään turhille flirttailijoille annoksen heidän omaa lääkettään.
Pirkko näytti asenteellaan ja toiminnallaan, että naisen ei tarvitse tyytyä avustajan tehtäviin, vaikka suhtautuu avuliaasti työtovereihinsa. Naisen tulee vaatia tunnustus aikaansaannoksistaan, vaikka esimies mieluusti omisi alaisensa työn tulokset ja veisi niistä kunnian. Oma kipakkakin ääni pitää nostaa kuulluksi, vähättelyä ei tarvitse sietää.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän kirjoittaa sähköpostissaan: ”Minä olen edelleen terve, mutta en varsin nuori, ensi kuussa täytän 85 vuotta.”
Hän sanoo katuvansa vain yhtä asiaa elämässään.
”Miksi en ottanut kissaa, kun jäin eläkkeelle.”
Pirkko, ota nyt se kissa! Sinullakin on ne yhdeksän henkeä!

Kannattaa siis olla tarkkana valitessaan ensimmäistä poikaystäväänsä jo senkin tähden, että anoppikandidaatti voi tulla sieluun jäädäkseen.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *