Markus Leikola: Pölyn lyhyt matka lumeksi

Leikola Markus4

Pöly ei vielä ole laskeutunut hallituksen nimittämisen jäljiltä ja tuskinpa pian laskeutuukaan. Se ehti näet muuttua jo lumeksi, joka tulee tupaan.

Hallitus haluaa digitalisoida Suomen, mutta hallituksessa istuvat puoluejohtajat toivovat, että joku olisi pyyhkinyt kansakunnan lyhytmuistista pois kaiken, mitä ennen vaaleja tuli sanottua – edes senkin vähän, mitä saatiin sanotuksi. Mutta verkossa se kaikki on ja pysyy.
Aikaa myöten kuitenkin unohtuu, että kaikki puolueet vakuuttivat, ettei koulutuksesta leikata. Turha närkästyä muistutuksista, Juha Sipilä, tätä tämä nyt on.
Sekä Sipilä että Timo Soini ovat turvautuneet teatterinärkästymiseen puolustuskeinona useita kertoja jo ennen kuin hallitusta oli edes kärrätty ulos synnytyslaitokselta. Alexander Stubbilla sen sijaan on kovin tuoreessa muistissa, että uusi hallitus saa tietää huutia jo ennen kuin päivä on yötä lyhyempi. Ei siinä aivopäästöt auta.

Närkästyminen on silläkin tavoin huono viesti, että tarpeeksi toistuessaan se kuluu pyöreäksi ja sileäksi. Pyrkiessään säästäen sankariksi Sipilän hallitus tekee täsmälleen saman virheen kuin kaikki edeltäjänsä: selittää kaiken kauniiksi, perustelematta valintojaan. Voi olla, että kolme ässää lisää näin luottamusta toisiinsa, mutta ei haittaisi, vaikka hallituksella olisi kansanedustajien luottamuksen lisäksi hieman kannatusta kansankin parissa, alun jälkeenkin.
Hallituksen säästölistaongelma on nimittäin hyvin yksinkertainen: säästääkö lyhyellä vai pitkällä tähtäimellä. Nyt valittiin sellaisten keskisuurten menoerien leikkaaminen, joiden vaikutukset eivät tunnu hetkessä. Ongelmansa toki siinäkin, mutta ne näkyvät vasta seuraavalla vuosikymmenellä, aivan kuten 1990-luvun alun laman hoidon karmeimmat kustannukset.

Leikkauslistat peittävät näkyvistä myös sen, mistä ei leikata – eli mitkä ovat painopisteitä. Puolustus, lukiot, poliisi. Näissä näkyy paitsi kokoomuksen kädenjälki, myös kahdeksan vuoden hallituskokemus.
Eikä Sipilän keskustastakaan kuoriutunut aivan uudenlaista kepua tuhkasta nousevan feeniks-linnun tapaan. Jos raaputetaan pintakuoresta pois avokonttorit ja prosessikaaviot, jotka liittyvät menetelmiin, ei politiikan sisältöön, niin miltäs tämä kuulostaa: ylisuuri edustus hallituksessa, puolitoista miljardia siltarumpuihin, turpeen käyttö kunniaan? On kuin  haamu olisi palannut aikakoneella takaisin, kun toinen kainuulaistaustainen kepulainen asettuu ruorimiehen paikalle. Tosin ilman Kekkosen viljelemiä ”köyhän asialla” –puheenparsia.

Isoin totuttelu ministerin raitahousuihin on tietysti perussuomalaisilla. Säästöjen tultua julki puolueen peruskannattajat nostivat hirveän älämölön. Totta onkin, että hallitusohjelmassa puolueen puumerkki näkyy sen painoarvoa pienempänä. Lähes kaikki kävi, että Soini sai Soinin ulkoministeriksi.
Mutta jos on närkästyminen huonosti ministerille sopiva suhtautumistapa, on sitä myös ylikorjaaminen omien lepyttelemiseksi. Uusi työministeri Jari Lindström ehti jo uhkailla työnantajia Kela-maksun palautuksella, kun hän oli huolestunut mielikuvasta, että vain duunareilta vaaditaan uhrauksia yhteiskuntasopimukseen.
Jari hyvä, pitempää pinnaa ja hipiästä pois herkkyyttä! Mielikuvia tulee ja mielikuvia menee. Niin myös ministereitä. On ministereistä itsestään kiinni, kaatavatko mielikuvat ministereitä vai ministerit mielikuvia. Ja sen me kyllä näemme joka päivä seuraavat neljä vuotta. ●

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *