Pääkirjoitus: Joka kolmas vanhus on toisinaan yksinäinen

Luin Talouselämästä jutun naisesta, jonka muistisairas isoisä kärsi hoivakodissa yksinäisyydestä. Pappa oli liian sairas osallistuakseen yhteiseen toimintaan, hoitajilla ei ollut aikaa seurustella ja omaiset ehtivät seuraksi vain viikonloppuisin.

Tästä nainen keksi liikeidean. Hän perusti vanhusten seurapalvelun, josta voi tilata juttuseuraa tai asiointiapua maksua vastaan. 229 euroa kuukaudessa maksava peruspaketti sisältää kaksi tapaamistuntia sekä puoli tuntia rupattelua puhelimessa joka toinen viikko. Palvelusta saa kotitalousvähennyksen.
Suurituloisemmat vanhukset ovat terveempiä ja toimintakykyisempiä kuin heikommin toimeentulevat. Paremmin toimeentulevilla on pienempi riski joutua laitoshoitoon. Heillä on myös varaa maksaa rupattelusta.
Joka kolmas vanhus on toisinaan yksinäinen, mutta lähes päivittäistä ja syvää yksinäisyyttä tuntee THL:n tutkimuksen mukaan 13 prosenttia 80–84-vuotiaista miehistä ja kymmenen prosenttia saman ikäisistä naisista. He ovat yleensä kaikkein huonokuntoisimpia vanhuksia. He ovat myös niitä pienituloisimpia.
Omaiset pitävät Suomessa melko hyvin huolta vanhuksistaan, vaikka julkisuudessa usein toista väitetään. Yhteiskuntamme haaste onkin huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista vanhuksista. Tähän tarvitaan aktiivista avun tarjoamista, julkisia palveluita, etsivää vanhustyötä, järjestöjä ja vapaaehtoisia.