Pääkirjoitus: Kun suomalainen matkaopas katosi
Vietimme ihanan aurinkoloman Kanarialla. Ostimme pakettimatkan suurelta kansainväliseltä matkanjärjestäjältä. Rantaloma sujui rutiinilla, sillä käymme samassa kohteessa lähes joka vuosi.
Jokin oli kuitenkin muuttunut. Opaspalvelut olivat lähes kadonneet, tai ainakin digitalisoituneet. Lentokentällä piti etsiä kylttien perusteella oman matkatoimiston opas. Piti muistaa oman hotellin nimi saadakseen kirjekuoren, johon opas merkitsi bussin numeron ja lähtölaiturin. Se piti tietenkin itse löytää. Opas (ei suomea puhuva) käväisi bussissa laskemassa matkustajat, mutta ei tullut mukaamme. Lomainfo löytyi kirjekuoresta.
Köröttelimme kuljettajan kanssa kohti Gran Canarian eteläosan lomakohteita. Jokaisen piti itse huolehtia, että jäi oman hotellinsa kohdalla pois. Kuljettaja puhui luonnollisesti vain espanjaa.
Tervetulotilaisuutta ei ollut, eikä opas tullut koko viikon aikana hotellille. Suomenkielistä hotellikirjaa ei löytynyt. Oppaiden puhelinnumero, tiedotteet ja retkimainokset tulivat tekstiviestinä kännykkään. Myös mobiilisovellus oli käytössä. Kun kotiinlähdön aika läheni, bussin aikataulu ilmoitettiin tekstiviestinä.
Meitä tämä palveluiden karsiminen ei häirinnyt, mutta mietin niitä, jotka matkustavat harvoin eivätkä puhu englantia. Uskaltavatko he enää lähteä edes pakettimatkalle? On syntynyt iso markkinarako niille, jotka huolehtivat matkalaisistaan kädestä pitäen.
Saman ikävän asian olemme todenneet muuallakin. Tänä syksynä Mallorcalla sama juttu, toissa syksynä Kreetalla Apollomatkoilla vielä toimi niin, että nähtiin oppaita ja olivat jopa suomenkielisiä, mutta muilta “firmoilta” ovat käyneet vähiin.. Onneksi olemme jo toistakymmentä reissua ehtineet tehdä niin selvisimme omatoimisesti. Mallorcalla kentällä lähtiessä tapasimme pari suomea korostuksella puhuvaa opasta jotka aitasivat meidät köysien väliin ja hoputtivat koko ajan. Me asiakkaat kyllä yritettiin olla valmiina mutta kenttähenkilökunta oli hiukan unessa. Ja kun kysyin oppaalta missä on turvatarkastus niin huitoi, että tuolla ja tuolla. Sen verran osaan kieliä, että löysimme melko pian oikean paikan. Mutta lipussa luki vain D, sen tiesimme vanhastaan mitä tarkoittaa, mutta se porttinumero. Etsimme hikihatussa ja viimein menin kysymään eräälltä virkailijalta apua. Meidän kummankaan englanti ei ollut loistavaa mutta avun saimme.
Tehostaminen on viety vähän turhan pitkälle. Sen voin luvata, että Apu-kerhon matkoilla lukijoistamme huolehditaan alusta loppuun. Sinne uskaltaa lähteä kuka tahansa. Hyviä reissuja teille! Yst. Marja Aarnipuro