Pääkirjoitus: Työ vai harrastus?

Viime päivinä on kiihkoiltu Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa Ossi Nyman julistautui ”ideologiseksi” työttömäksi ja kertoi taktikoineensa koko aikuisikänsä itselleen yhteiskunnan tuet.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Haastattelu oli markkinointitempaus. Nymanilta on juuri julkaistu aihetta romaanin keinoin käsittelevä esikoisteos Röyhkeys (Teos). Julkisuuden ansiosta kirja arvatenkin myy. Se on saanut myös hyviä arvioita.
Nymanin asenne yhteiskunnan tukiin ärsytti monet raivon partaalle. Somemyrskyn keskelle media etsi muitakin ”tahallaan” työttömiä. ”Elämäntapatyötön” Sonja, 30, julisti Iltalehdessä, että normaali työ ei sovi hänelle. Häntä kiinnostavat vain kirjallisuus- ja taidealat. Sonjan sanoissa on jotain oireellista.
Sonja mieltää itsensä taiteilijaksi, mutta jutusta ei käy ilmi, millaista lahjakkuutta hänellä on tai mitä hän on tehnyt unelmansa eteen. Nymanista on tulossa oikea kirjailija, mutta miten mahtaa käydä Sonjan?
Suomessa on valtavasti pöytälaatikkokirjailijoita. Kustantamoihin lähetetyistä tuhansista käsikirjoituksista ani harva päätyy kirjaksi. Kirjailijan työ vaatii paitsi lahjakkuutta, myös valtavan määrän työtä, pitkäjänteisyyttä ja yksinäisyyttä. Valtaosa kirjailijoista tienaa kirjoillaan parituhatta euroa vuodessa. Ei sillä elä.
Kirjoittaminen ja muut taiteenalat ovat hienoja harrastuksia, mutta todella harva saa niistä elantonsa. Siinä ohessa täytyy tehdä muita töitä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *