Pääkirjoitus: Viha tuhoaa meidät

Luolamiehelle viha oli välttämätön tunne. Hänen oli kyettävä puolustautumaan ympäristön uhkia vastaan jäädäkseen henkiin. Viha nostatti luolamiehen elimistöön kiihtymys- ja puolustautumishormonia, joka auttoi häntä taistelemaan. Meillä ei ole samoja uhkia, mutta silti osaamme edelleen vihata.

Viha saa usein alkunsa loukatuksi tulemisesta tai turhautumisesta. Mielenterveyden keskusliiton mukaan taustalla voi olla myös hätää, epäonnistumisia tai kykenemättömyyden ja umpikujan tunteita. Viha nousee myös ahdistuksesta.
Vihastuminen saa lihaksemme jännittymään ja verenpaineemme nousemaan. Pitkään kestäessään vihamielisyys on meille vaarallista; se kuluttaa elimistöä ja voimavarojamme. Onnettomuuksien riski kasvaa. Vihan vallassa saatamme myös loukata, alistaa tai kiusata muita ihmisiä.
Vihaisuudesta kannattaa pyrkiä pois, sillä jatkuva viha ei suinkaan pura paineitamme ja puhdista. Vihan ilmaiseminen vain lisää vihamielisyyttä. Itseään kannattaa tyynnytellä ja opetella rauhoittumaan. Vihaa ei kannata purkaa hallitsemattomasti tai lietsoa sitä lisää. Vihaan ei pidä juuttua.
Netin vihapuhe ja kiristynyt ilmapiiri vaikuttavat myös toimintaan kadulla. Viharikosten määrä kasvaa. Vihapuheella ja viharikoksilla on suora yhteys väkivaltaiseen radikalisoitumiseen, ääriajatteluun ja -toimintaan. Niitähän me kaikki kai vastustamme?
Viha tekee meille pahaa. Se tuhoaa meidät yksilöinä ja yhteiskuntana.