Taavi Soininvaara: Itämeren kylmä sota

Lokakuussa Venäjä teki päätöksen sijoittaa ydinaseiden käyttöön soveltuvia Iskander-M-ohjuksia Itämeren suun tukikohtaansa Kaliningradiin. Päätös lisää entisestään viime aikoina kasvaneita sotilaallisia jännitteitä Baltiassa ja todennäköisesti kiihdyttää alueen kilpavarustelua.

Taavi Soininvaara

Taavi Soininvaara

Venäjän sotilaallinen ylivoima Baltiassa on edelleen selvä. Sen joukkojen vahvuudeksi yksinomaan Kaliningradissa arvioitiin
225 000 sotilasta jo vuonna 2014, kun Baltian valtioiden yhteenlaskettu vahvuus oli viime vuonna vain 33 000 aktiivisotilasta.
Nato kasvattaa vähitellen sotilaallista läsnäoloaan Baltian alueella. Kesällä 2016 alueelle päätettiin sijoittaa pysyvästi 4 000 sotilaan kansainväliset joukot. USA puolestaan aikoo sijoittaa 1 000 sotilastaan pysyvästi Puolaan.
Britannia taas päätti alkuvuodesta lähettää Itämerelle hävittäjälaivan, fregatin ja kolme miinanraivaajaa. Eniten Venäjän sappea silti kiehuttaa se, että Nato avasi kesällä kiistellyn ohjuskilpensä tukikohdan Romaniassa ja valmistelee toisen ohjuskilpitukikohdan avaamista Puolaan vuonna 2018.

Molemmat osapuolet paukuttelevat henkseleitään myös erilaisissa harjoituksissa. Nato järjesti viime kesänä suurimman sotaharjoituksensa Itä-Euroopassa sitten kylmän sodan päättymisen: Anakonda 2016 -sotaharjoitukseen otti Puolassa osaa yli 30 000 sotilasta kahdestakymmenestäneljästä eri maasta, myös Suomesta.
Venäjä puolestaan järjesti lokakuussa kolmipäiväisen väestönsuojeluharjoituksen, johon väitettiin osallistuneen jopa 40 miljoonaa siviiliä ja 200 000 pelastustyöntekijää.
Itämeren alueella Suomi on strategisesti tärkeän sijaintinsa takia poikkeuksellisesti kansainvälisten tapahtumien ytimessä. Lokakuussa Yhdysvaltojen kanssa solmitun kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen – jonka sisältö on pääosin salainen – ja Ison-Britannian kanssa valmisteilla olevan vastaavanlaisen sopimuksen myötä olemme siirtymässä entistä selvemmin Naton sateenvarjon alle.
Meillä keskustellaan paitsi Nato-jäsenyydestä myös Ahvenanmaan miehityksen todennäköisyydestä. Sen jälkeen, kun Ruotsi päätti syyskuussa pysyvän taisteluosaston sijoittamisesta Gotlantiin ensi kertaa vuoden 2005 jälkeen, Suomessa on keskusteltu myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Gotlantia ja Ahvenanmaata pidetään monissa kansainvälisissä arvioissa Venäjän miehitysjoukkojen mahdollisina kohteina kriisitilanteessa.

Seuraava jännitysmomentti Itämeren kiristyvässä tilanteessa lienee se, miten USA:n marraskuussa valittava uusi presidentti tulee reagoimaan ydinaseiskuihin soveltuvien venäläisten Iskander-ohjusten sijoittamiseen aivan Naton rajalle Kaliningradiin, mistä niiden toimintasäde yltää sekä Berliiniin että Naton Puolaan perustettavaan ohjuskilpitukikohtaan.
Donald Trumpilta sopii odottaa miltei mitä tahansa. Arvellaan, että Hillary Clinton tulee harjoittamaan kovaotteisempaa Venäjän politiikkaa kuin presidentti Obama.

Yksi on kuitenkin varmaa. Itämeren alueen jännitteet ja Suomen hankala asema keskellä Venäjän ja Naton uutta ”taistelukenttää” eivät ainakaan lyhyellä tähtäimellä tule helpottumaan.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *