Kari Väänänen: Jo elokuussa alamme odottaa heinäkuuta

Lapsuuden kesät. Nuo kuumat ja loppumattomat, päättymättömän joutilaisuuden ja riemun ajat. Vapaus tulla ja mennä ilman koulun ankaraa kurinalaisuutta ja aikaisia herätyksiä. Nuo ajat, jolloin pieni ihminen sai ajelehtia seikkailusta toiseen, ilman tietoakaan aikuisten typerästä ja sekavasta maailmasta.

Kari Väänänen

Kari Väänänen

Me aikuiset kammoksumme yhtä ajatusta yli kaiken, köyhyyttä. Meidät on saatu uskomaan rahan tavoitteluun ja omistamiseen ja sen autuaaksi tekevään voimaan.
Joillekin köyhyys on tänäkin päivänä karmivan totta, mutta mikä kamala sana tuo köyhyys onkaan meille, jotka olemme tottuneet kuluttamiseen ja hyvinvointiin, joilla on tarpeeksi ruokaa ja katto pään päällä ja varaa huvitella, mutta jotka silti olemme ahdistuneita ja masentuneita.
Olemme väsyneitä ja työn uuvuttamia ja alamme jo elokuussa odottaa heinäkuuta, jolloin meille on armollisesti suotu kolmen viikon loma. Haaveilemme, että sitten me lepäisimme ja riemuitsisimme ja olisimme kuin lapsia taas. Kirmaisimme vapaudessa ja antaisimme varpaittemme nauttia rannan hiekasta ja järven viileydestä.
Leppeät tuulet puhaltelisivat, ja koko ajan tekisi mieli nauraa. Tekisimme kaiken sen, mikä tänä kesänä jäi tekemättä.

Haistoin eräänä iltana heinäkuun, sen, jonka haistoin lapsena ja tunsin itseni hetken aikaa huumaavan onnelliseksi.
Luonto tuotti ilmoille samat aromit kuin silloin lapsuuden helteisinä kesinä, jolloin me leivon laulaessa ja törmäpääskyjen kirkuessa pinkaisimme paljain jaloin kylän räkänokkaisten poikien kanssa vapauteen. He todellakin olivat räkänokkaisia, sillä heinäntekoaikaan heillä alkoi räkä valua tosissaan, eikä histamiinia tai muuta lääkettä allergiaan ollut, ei ainakaan maalaisköyhillä.
Pappilassa saattoi ollakin, en tiedä. Tai pankinjohtajalla. Kekkosella varmasti oli.
Heinäkuussa järvet olivat jo lämmenneet uitaviksi ja heti aamulla sännättiin rantaan ja uitiin koko päivä, kunnes illansuussa oli palattava kotiin syömään pottua ja ruskeaa kastiketta. Aina oli kuumaa ja lämmintä. Kuumat tulivat silloin Venäjältä. Taiga oli kuumennut koko alkukesän, ja nyt se puhalteli kuumat pohjoisen päälle.
Ilmastonmuutos ei ollut vielä sekoittanut säätiloja, vaan ne pysyivät aikasen vakioina ja säitä pystyi jopa sormituntumalta hieman ennustamaan.
Isä Kyösti oli säiden lukemisessa aika epeli, samoin Konsta Pylkkänen. Ihminen osasi silloin vielä lukea luontoa. Nyt ei oikein pysty, kun tuntuu että kaikki on niin sekaisin, ihmisen päät ja säiden käyttäytyminen.

Tuo yksi iltainen hetki viskasi minut tuoksullaan takaisin lapsuuteen. Helteessä tuoksuaromit suorastaan kiehuvat kasvien sisällä, ja kun ilta viilenee, tuoksut leviävät parfyymin lailla ympäristöön tavoittaen paatuneimmankin nokan.
Jokaisella kuukaudella on oma tuoksunsa, kuten myös jokaisella ihmisellä, vaikka yritämmekin peitellä sitä dödöillä. Liekö kyseessä sama homma kuin eläimillä, jotka pyörivät kalan perkeissä ja sontaläjissä hävittääkseen oman tuoksunsa.
Vielä on kesää jäljellä. Ja tuoksuja. Nautitaan siitä nyt, sillä seuraavaan heinäkuuhun on melkein vuosi.

Taavi Soininvaara: Ilmastonmuutos on tosiasia

Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman mukaan ilmastonmuutos määrittelee kuluvan vuosisadan kulkua dramaattisemmin kuin mikään muu haaste.
Tiedotusvälineissä on puhuttu runsaasti varsinkin merenpinnan nousun vaikutuksista ja yhä useamman eläinlajin sukupuuttoon kuolemisesta, mutta ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan paljon yllättävämpiäkin seurauksia.

Taavi Soininvaara

Taavi Soininvaara

1. Tappavat taudit heräävät eloon sulavan ikiroudan alta. Kesällä 2016 pernaruttoepidemia tappoi Siperiassa yli 2 000 poroa ja sairastutti 13 ihmistä.
Epidemian todennäköinen syy oli 75 vuotta sitten pernaruttoon kuolleiden porojen paljastuminen ikiroudan alta Siperian epätavallisen kuuman kesän ansiosta.
Tutkijat ovat varoittaneet, että myös vuonna 1980 hävitetyksi julistettu isorokko saattaa palata, kun 120 vuotta sitten esiintyneen epidemian kuolonuhrit paljastuvat Siperian sulavan tundran alta.
Vielä tartuntatautejakin vaarallisempaa saattaa olla metaanikaasun vapautuminen ilmakehään.
Ikiroudan alla on valtavia varastoja metaania, joka on monin verroin hiilidioksidia vaarallisempi kasvihuonekaasu.
Useat tutkijat ovat varoittaneet, että tulevien vuosikymmenten aikana ilmakehään tulee purkautumaan ikiroudan alta huomattavasti enemmän metaania kuin hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on arvioinut.

2. Ihmisten allergiat lisääntyvät. Ilmastonmuutoksen aikaistaessa kevään tuloa, siitepöly leviää ilmaan entistä aiemmin.
Myös siitepölyn kokonaismäärä tulee kasvamaan, joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksinkertaistumaan vuoteen 2040 mennessä.

3. Hyttyset levittävät tauteja entistä enemmän.
Lämpötilojen nousu tulee lisäämään hyttysten määrää ja saattaa siten aiheuttaa myös hyttysten levittämien vaarallisten tautien kuten malarian, zikaviruksen ja denguekuumeen yleistymisen.
Naarashyttyset näet levittävät kantamiaan tauteja tehokkaammin korkeammissa lämpötiloissa, joka saa ne ruokailemaan aktiivisemmin.
Myös lämmin ilmasto edesauttaa virusten kehittymistä.

4. Turbulenssi lisääntyy. Ilmastonmuutos vaikuttaa lentoliikenteeseen lisäämällä turbulenssia ja pidentämällä Atlantin ylitysten kestoa.
Tämä johtaa lisääntyviin myöhästymisiin ja ilmansaasteisiin sekä lentohintojen nousuun.
Turbulenssi tekee lentomatkoista epämiellyttävämpiä ja aiheuttaa entistä enemmän vaaratilanteita.
Turbulenssin lentokoneille aiheuttamat rakenteelliset vahingot maksavat lentoyhtiöille jo nyt kymmeniä miljoonia euroja vuosittain.

5. Vulkaaninen toiminta lisääntyy. Vulkaanisen toiminnan odotetaan lisääntyvän keskilämpötilojen noustessa, kun jäätiköt sulavat ja niiden painon tuottama paine siirtyy maalta mereen.

Kiinan ja USA:n hiljattain ratifioima Pariisin ilmastosopimus on askel oikeaan suuntaan ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi, mutta näyttää siltä että luontoäidillä on tarjolla myös monia yllätyksiä, joihin emme pysty kunnolla varautumaan.

Maailma pelastui

Kansainvälinen diplomatia vaikuttaa yleensä niin hitaalta touhulta, että maalin kuivumistakin katselee mieluummin. Aikaa tärvääntyy pilkun paikan siirtelyyn ja sanan korvaamiseen toisella samansukuisella. Ihan piruuttaan pitkittävät ja hankaloittavat kaikkea, jotta pääsevät reissaamaan loistohotelleissa ja nostamaan päivärahoja.
Berliinistä se alkoi 20 vuotta sitten: Kioto, Kööpenhamina… Läpimurtoa on odotettu, pettymyksiä nielty. Ei kuitenkaan turhaan, sillä ilmastonmuutos on käynyt läpi kriittisimmän mahdollisimman tarkastelun. Tieteellisin perustein ei enää voi väittää, ettei se olisi tosiasia. Mutta niin kauan kuin on kyse sekä ympäristöstä että energiasta eli rahasta, kaupasta ja toimeentulosta, maailma ei ole ollut valmis.

Markus Leikola

Markus Leikola

Ja sitten yhtäkkiä 192 maata on keskenään jostakin samaa mieltä: siis niiden kaikkien eri ideologioita edustavat hallitukset, joista vähintään joka viidennen on vaalivuonna varottava, mitä myönnytyksiä menee tekemään, ja joista joka kymmenes on sodassa naapurinsa kanssa tai vähintään sisällissodan kourissa. Voiko tämä olla tottakaan?
Että maapallon maat päättävät yhdessä pelastaa maapallon. Juuri ne samat maat, jotka ovat ainoat, jotka sen voivat tehdä. Koska eläin-, kasvi- ja kivikunnalla ei ole äänioikeutta. Vain ihmisillä. Ei edes niillä sadalla biljoonalla bakteerilla, joita jokainen kannamme sisällämme kymmenen biljoonan solun muodostamassa kehossamme.
Muutama iso asia on vuonna 2015 toisin kuin aikaisemmin. Hiilijalanjäljen jättiläisistä Venäjä ei ole kasvanut ja Eurooppa on supistanut itse päästöjään. USA on liuskeöljyn myötä muuttunut öljyn nettotuojasta nettoviejäksi, ja Kiinassa taas savusumu on ainoa, mikä uhkaa hallitsevan kommunistipuolueen asemaa. Kiinan suurkaupunkien ilmanlaatu on jo poliittinen tekijä, josta kärsii yhtä lailla rahvas kuin johtajatkin. Monet ovat alkaneet muuttaa suurkaupungeista maalle, mutta johtajat eivät voi tehdä niin, jos haluavat pysyä vallassa – ja varmistaa omille lapsilleen terveellisemmän tulevaisuuden.

Onko sopu sitten pitävä, muuttuuko maailma tämän jälkeen sanasta lihaksi – tai ehkä paremminkin, lihattomammaksi? Velvoitteita on vähän, rahoituksesta riidellään myöhemmin. Mitä sanovat ne, joilla on hävittävää? Esimerkiksi Puola on EU:n riveissä, mutta 90-prosenttisesti kivihiilisähköstä riippuvainen. ”Saimme kirjattua metsien merkityksen hiilinieluina sopimukseen, joten olemme voittajia”, sanoi Puolan ympäristöministeri tuoreeltaan.
Siinäpä hyvän sopimuksen salaisuus: jokainen voi sanoa saaneensa jotakin, vaikka kaikkea ei olisikaan viimeistä pilkkua myöten niitattu. Kun suunta on selvillä, se luo paineita. Energiainsinöörit tietävät nyt, minkä tyyppistä säästävää teknologiaa pitää kehittää, kun tiedossa on myös mielipideilmasto. Maailman sivu energiatehokkuutta on aina parannettu silloin, kun tuhlaus on kielletty.

Isoja kysymyksiä on silti jäljellä. Kaikkea hiiltä ja öljyä ei voi heti korvata biopolttoaineilla, koska palmu-, sokeri- ja viljavalmisteita tarvitaan myös ruuaksi. Yksikään hallitus ei halua ruokapulaa tai leipäkapinoita. Lihan syöntikään ei miljoona vuotta jatkuttuaan lopu heti, mutta kun lihan hinta kallistuu, niin se vähenee.
Ennen kaikkea maailmassa, jossa hallituksilla on pääasiassa päälle kaatuvia, heti ratkaistavia ongelmia, tiedetään nyt, että yksi pitkän tähtäimen asia on saatu suuntaansa. Sen mukaisia päätöksiä voidaan tehdä sitten, kun ne tulevat vastaan. Ja se on harvinaista herkkua päätöksenteossa: tähtäin on vuodessa 2100. ●