Anna-Leena Härkönen kävi aivopesukoneessa

Sain ilahduttavan puhelinsoiton ennen joulua. Haluaisinko tulla ilmaiseen kasvohoitoon juuri avattuun kauneushoitolaan? Käynti ei velvoita mihinkään. Minulle vain halutaan esitellä hoitola ja sen tuotteet, joita ei muualta saa.
Puhelinnumeroni he olivat saaneet joltain ystävältäni, joka oli arvellut minun kuuluvan kohderyhmään. Varasimme ajan.

Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen

Paikka oli tyylikäs ja tuotteet lasikaapeissa houkuttelevan näköisiä.
Hoitohuoneessa kosmetologi teki minulle ihoanalyysin. Posket näyttivät kuulemma pehmeiltä, mutta otsassa on ryppyjä ja nenän ympärillä couperosaa, josta voi hoitamattomana kehittyä ruusufinni. Siihen eivät sitten auta kuin antibiootit.
Mutta jos ostan heidän hoitopakettinsa, ongelmaa ei tule. Viesti oli selkeä: jos et osta pakettia, sinulle käy huonosti.
Alkoi tuntua epämukavalta, sitten ahdistavalta. Olin kuin aivopesukoneessa suljetun oven takana. Kosmetologi käyttäytyi kuin lahkosaarnaaja.

Nainen otti kasvoistani kuvia, joista näki erityisen tarkkaan ihoni kunnon. Hän näytti kuvat minulle ja pani viereen kuvia normaalista, hyvästä ihosta. Naamassani oli pielessä kaikki. Tunsin olevani maailman vanhin ja rumin ihminen. Kysyin, kuinka paljon hoitopaketti maksaa.
– Siihen kuuluvat kaikki ihonhoitotuotteet puhdistuksesta seerumeihin, ja mukaan tulee ultraäänilaite, jolla tuotteet imeytetään. Hinta on 1 700 euroa, nainen vastasi.
Olin purskahtaa epäuskoiseen nauruun.
– Entä jos haluaisin ostaa vain kosteuttavan naamion, paljonko se maksaa?
– Yksittäisiä tuotteita ei saa. Me hoidamme ihmiset kokonaisvaltaisesti.
Hoidatte ihmiset kokonaisvaltaisesti köyhiksi, ajattelin.
Nainen ojensi minulle ultraäänilaitteen. Se näytti hieromasauvalta.
– Miltä se tuntuu kädessä?
– Ihan hyvältä. Mutta en voi sitoutua ostamaan mitään. Kokeilen kyllä mielelläni kasvohoidon, jos haluat sen antaa.
– Meillä on mahdollisuus myös osamaksuun! Haenko sopimuskaavakkeen?
– Älä hae. Mä en lähde tähän.

Nainen katsoi minua kylmästi metrin pituisten irtoripsiensä alta. Hän käski minut makuulle.
– Hoidan ensin kasvojen toisen puolen niin, että voit nähdä eron, hän ilmoitti.
Hoito olisi voinut olla rentouttava, ellei kosmetologi olisi hokenut myyntimantraansa kuin mekaaninen lelu. Jos ostaisin myös vartalo- ja hiustenhoitopaketin, hinta olisi 5 700 euroa. Jeesus.
Hoidon jälkeen hän asetti peilin eteeni.
– Huomaatko nyt?
– On tuo toinen puoli vähän napakampi, sanoin. Oikeasti en nähnyt eroa.
Nainen poistui hetkeksi. Suunnittelin paniikissa karkaavani paikalta.
Mutta enhän minä uskaltaisi lähteä ihmisten ilmoille toinen puoli naamaa vanhempana kuin toinen. Samassa nainen jo palasi. Hän hoiti loputkin kasvoista ja käännytys jatkui, vaikka sanoin uudelleen, että en osta. Viereisestä huoneesta kuului samanlainen paapatus. Olin nähnyt laihan mummon menevän sinne. Murtuisiko hän paineen alla?
– Onko sinulla joku ystävä, jonka numeron haluaisit meille antaa? nainen kysyi.
– Ei tule mieleen, vastasin.
En antaisi näille edes pahimman vihamieheni numeroa.

Kun viimein pääsin kotiin, rasvasin kireät kasvoni perusvoiteella ja otin drinkin. Mitä opin taas kerran? Mikään ei ole ilmaista.
Ja sinä ”ystävä”, kuka ikinä oletkaan, älä enää jakele puhelinnumeroani.