Tuomas Enbuske: Soini muutti Suomea

Sunnuntaina HIM-yhtye ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pudottivat uutispommin. Molemmat aikovat lopettaa nykyhommassa.
Tai ei se mikään yllätys ollut. Isompi yllätys oli, että HIM edelleen edes on kasassa. Kyllähän Soinista on jo pitkään nähnyt väsymyksen ja sen, ettei mitään jytkyä enää tule ja on helpompi vaihtaa politiikan Costa Concordian kapteeni toiseen.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Suurin syy Soinin luopumiseen on se, että hän häviäisi kesän puoluekokouksessa Jussi Halla-aholle. Soinin on komeampaa tehdä välttämättömyydestä hyve ja lähteä juhlittuna sankarina.
Halla-aho voittaa, koska persut ovat Suomen anarkistisin puolue. Siellä äänestetään muutosta. Jo puolueen äänestäminen on tarkoittanut sosiaalista riskiä, koska persuja pidettiin pitkään marginaalissa olevina kylähulluina. Aivan kuin Trumpia tai Marine Le Peniä.
Juuri älymystön naureskelu näille kaikille kolmelle oli avain menestykseen.

Media tekee Yhdysvalloissa samaa puuttumalla esimerkiksi Trumpin hassuihin hiuksiin ja vihaisiin twiitteihin.
Laatumedian pitäisi keskittyä ainoastaan Trumpin virkavirheisiin ja laillisiin ongelmiin. Niitä tulee varmasti. Kun keskitytään ulkoisiin seikkoihin, Trumpin oikeat virheet hukkuvat. Ihmiset eivät enää erota, mikä on oleellinen moka ja mikä pieni moka.
Nixon ei olisi aikoinaan joutunut eroamaan, jos hän olisi saanut jo aluksi luotua itsestään yhtä sekopäisen kuvan kuin Trump itsestään.
Samalla tavalla perussuomalaisten rasismi on Soinin myötävaikutuksella normalisoitunut. Kun persujen Teuvo Hakkarainen ensimmäisen kerran puhui ”neekeriukoista” rasistiseen sävyyn, ihmiset järkyttyivät. Pikku hiljaa Hakkaraisesta tuli vitsi. Ja nyt hän esiintyy jo television kivoissa ja kritiikittömissä viihdeohjelmissa, kuten juuri Ville Haapasalon kanssa Pariisissa. Rasismi on siis normalisoitu.
Miten HIM ja Soini sitten liittyvät toisiinsa? Molemmat aloittivat aktiiviuran 1990-luvun alussa, molempien läpimurto tapahtui samoihin aikoihin. Mutta ennen kaikkea molemmat muuttivat sitä, mikä on normaalia. Metallimusiikki oli joskus vaihtoehtomusiikkia, mutta HIM teki ”love metalista” valtavirtaa. Se pääsi isojen kanavien soittolistalle.
Samalla tavalla Soini oli aluksi pienpuolueen kylähullu, josta loppujen lopuksi tuli ministeri.

Soinin perinnön hyvä puoli on, että hän uskalsi kritisoida EU:ta. Moni Soinin 20 vuoden takainen kommentti EU:sta tuntui populismilta. Nyt samaan sävyyn EU:sta puhuvat jopa Sixten Korkman ja Nalle Wahlroos.
EU-vastaisuuden kääntöpuoli on Suomen ilmapiirin muuttuminen todella sisäänpäinkääntyneeksi. Soinin perinnön huono puoli on rasismin normalisointi. Soini itse ei juuri rasistisia ilmaisuja käyttänyt mutta piti viimeiseen saakka puolueensa rasisteista ja heidän äänistään kiinni.
Saman virheen teki Vasemmistoliitto, kun se perustaessaan otti myös omat ”halla-aholaisensa” eli entiset taistolaiset mukaan puolueeseen.
Soini haluaa pysyä ulkoministerinä. Se onnistunee vain, jos kisaan ilmoittautunut Sampo Terho voittaa. Jussi Niinistö taas ei lähde kisaan. Sen sijaan Halla-ahon perussuomalaisten pysyminen hallituksessa tuntuu mahdottomalta. Siinä tapauksessa veikkaan, että uusiksi puolueiksi otettaisiin Rkp ja kristilliset.
Rkp:lle annetaan palkkioksi Vaasan ruotsinkielinen päivystys ja kristityille jokin homofobinen sivulause. ●

Tuomas Enbuske: Trumpin äänestäjä on ovia paiskova murkkuikäinen

Jos joku olisi 2003 väittänyt, että joku päivä harmiton tosi-tv-julkkis on Yhdysvaltain presidentti, Timo Soini Suomen ulkoministeri, Britannia eronnut EU:sta ja Venäjä sellainen turvallisuusuhka, että jopa monet vihreät ovat kääntyneet Naton kannalle ja eniten ”isänmaalliseksi” itseään kutsuvat suomalaiset veljeilevät Putinin fasistisen hallinnon kanssa, olisin vienyt puhujan välittömästi Auroran päivystykseen.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Työkaverini tuli vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeisenä aamuna masentuneena töihin. Tony Halme oli valittu sellaisella äänimäärällä eduskuntaan, että moni jo vuosia A-studiossa latteuksia ladellut ammattipoliitikko näki siitä vain unia. Kaverini vaimo oli ollut Halmeen valinnasta niin vihainen, että oli kieltäytynyt vaali-iltana seksistä.
Vasemmistolaiset tutkijat raahattiin analysoimaan, miksi ihmeessä köyhät olivat äänestäneet väärin. Syy oli tietysti jonkun muun kuin äänestäjän. Kyse oli jonkinsorttisesta väärästä tietoisuudesta ja porvarien tekemästä huijauksesta. Samoin kuin Itä-Eurooppaa ihannoivat kommunistit haukkuivat 70-luvulla länsieurooppalaisia sosiaalidemokraatteja ”väärässä, porvarillisessa tietoisuudessa” elämisestä, kun nämä eivät halunneetkaan vallankumousta, vaan olivat tyytyväisiä väritelevisioihinsa, Opeleihinsa ja Mallorcan-matkoihinsa.
Nyt oli kyse samasta. Persujen äänestämiseen oli löydyttävä joku keittiöpsykologinen syy. Eihän jalo köyhä muuten sellaista tekisi.

Eräs toinen parhaista ystävistäni kertoi äänestäneensä Tony Halmetta. Eikä hän ollut mikään keskiolutbaareissa tupakoiva raukka, jollaiseksi persujen äänestäjiä alentuvasti kuvataan puoli yhdeksän uutisten kuvituskuvassa.
Hän opiskeli kauppakorkeassa, oli vaalien aikaan vaihdossa Etelä-Koreassa, oli myöhemmin tohtorikoulutusohjelmassa, tulee ylemmän keskiluokan perheestä, ei ole rasisti ja on nykyään menestyvä yrittäjä.
Ei nyt mainita nimiä. Tai noh, mainitaan. Kyseessä oli ystäväni Erik Pöntiskoski. Sori Erik!
Kysyin Ersalta, miksi ihmeessä hän oli äänestänyt Halmetta. Vastaus oli selvä: ”Haluan nähdä mitä tapahtuu.” Hänestä ajatus siitä, että Halme meni eduskuntaan, oli kuin mielenkiintoista tosi-tv:tä. Ei Erik erityisemmin ”poliittista eliittiä” vihannut, mutta hänelle poliittisten puolueiden erot olivat ärsyttävän pieniä.
Suomessa kokoomuksen ja Vasemmistoliiton näkökulmat yhteiskunnasta eivät eroa kuin muutaman prosenttiyksikön painotuseroilla. Kumpikaan poliittisesta ”ääripäästä” ei loppujen lopuksi aja erilaista yhteiskuntajärjestelmää. Kaikki puolueet haluavat Suomessa säilyttää markkinatalouden ja hyvinvointivaltion hieman erilaisin sosiaaliliberaalein painotuksin. Mutta menepä sanomaan se kokoomuslaisille tai vasemmistolaisille. Ne suuttuvat.
Mutta niin suuttuvat myös HIFK:n ja Jokereiden fanit, jos sekoitat joukkueet.

Erik kertoi äänestäneensä Halmetta pottuillakseen. Tästä oli osaltaan kyse myös Donald Trumpin voitossa. Moni äänesti Trumpia samasta syystä kuin murkkuikäinen paiskoo ovia. Tarkoitus oli saada aikaan edes joku reaktio. Kun äänestää järkevästi, ei saa olla mukana muutoksessa.
Trumpin poliittinen linja on jos nyt ei suoraan fasismia, niin vahvasti sen kanssa flirttailevaa. Se ei silti tarkoita, että USA:ssa asuisi 60 miljoonaa fasistia.
Nykyihminen ei saa jännitystä, väkivaltaa ja vaaran tunnetta enää nahkasohvallaan. Teemme mitä vain, jotta saisimme sitä muualta. Vaaraton paikka tällaisen kokemiseen ovat väkivaltaviihde ja urheilu. Vaarallisempaa taas politiikka.

Timo Soinin gradu oli perussuomalaisuuden käsikirja

Lueskelin aikani kuluksi Timo Soinin pro gradu -työn Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki: SMP:n roolinmuutos (Helsingin yliopisto, valtio-oppi, 1988) On hämmentävää, miten perusteellisesti 25-vuotias Soini analysoi populismia ja miten tarkasti hän jo vuonna 1988 vähintäänkin alitajuisesti suunnitteli perussuomalaista kansanliikettä.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Gradu on kiinnostavaa luettavaa myös sen vuoksi, miten Soini käsittelee siinä ”mukautuvan populismin” käsitettä Suomen Maaseudun Puolueen vaiheiden kautta. Nyt Perussuomalaiset on hallituksessa, kuten Smp aikoinaan. Valta ja vastuu kesyttivät Smp:n populismia ja puolueen kannatus laski. Gradussaan Soini pohtii, miten puolueen suosio saataisiin käännettyä uuteen nousuun. Samaa pohdinta hänellä on varmasti meneillään nyt, kun hallitusvastuu on sulattanut jytkyä.

Gradua tehdessään Timo Soini johti Suomen Maaseudun Puolueen nuorisojärjestöä. Hän oli liittynyt puolueen jäseneksi 16-vuotiaana ja sai seurata läheltä Veikko Vennamon värikästä populistipolitiikkaa. Vennamolla on suuri rooli myös Soinin gradussa. Opinnäytteensä sisältöä Soini pääsi hyödyntämään Smp:n viimeisessä puolueohjelmassa 1992. Hän määritteli tuolloin puolueensa linjan ”suomalaiskansalliseksi populismiksi”.

Timo Soinin gradun mukaan populismi syntyy niiden ihmisten keskuudessa, jotka tuntevat olevansa vallankäytön ulkopuolella ja jotka pelkäävät joutuvansa kehityksen jalkoihin. ”Populismi on tämänpuoleista gospelia, ilosanomaa köyhille ja vaikeuksissa oleville”, Soini määrittelee.

Populismi on tyytymättömyyden purkautumiskanava. Se on kansan aate, joka vetoaa perinteisiin arvoihin. Sille on tyypillistä nationalismi, menneisyyden ihannointi sekä vihamielisyys intellektuelleja kohtaan. ”Populistisen ideologian on oltava hyvin konkreettista, sillä tavallisen kansan on vaikea ymmärtää sivistyssanoja vilisevää metafyysistä tieteenfilosofiaa yhteiskunnan rakenteista”, gradussa sanotaan.

Soinin mukaan populismi on uskonnollista ja ”jonkin verran taipuvaista lievään rasismiin”. Luokkasotaa se ei lietso, eikä sitä voi leimata sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan. Populismi sympatisoi pienyrityksiä ja suhtautuu vihamielisesti ”rahamiehiä” kohtaan.

Populismilla ei ole tarkkaa ideologiaa, se on enemmän liike kuin puolue. Se painottaa moraalia enemmän kuin tarkkaa ohjelmaa. ”Populistinen puolue puhuu mieluummin asioista kuin aatteista”, gradussa sanotaan.

Populistinen demokratia on radikaalia demokratiaa, jonka tavoitteena on luoda kansalaisten mahdollisimman laaja itsehallinto ilman poliittisen eliitin väliintuloa. Tähän demokratiaan sopivat kansalaisaloitteet ja kansanäänestykset. Tässä kohtaa mieleen nousee väistämättä Iso-Britannian Brexit-äänestys jälkimaininkeineen.

Mystinen kontakti kansaan

Timo Soini erittelee gradussaan perusteellisesti sitä, millaisen johtajan populistinen liike vaatii. On kuin lukisi määritelmää Soinista itsestään: ”Populismi vaatii lähes aina karismaattisen johtajan tai intellektuelliryhmän johtajakseen.” Soinin mukaan populistijohtajan täytyy olla etevä poliittisessa retoriikassa ja kielenkäytössä, sillä hänen tehtävänsä on saavuttaa ”mystinen kontakti kansaan”. Veikko Vennamoa Soini kuvailee gradussaan sanoilla ”unohdetun kansan Batman”.

Populistijohtajalla täytyy olla tavallisen kansan elämäntapa. ”Hän on kansanomainen ihminen, johon on helppo samastua.” Raveja ja penkkiurheilua harrastava maisterisjätkä Espoosta istuu hyvin tähän määritelmään.

Soinin visio

Gradussaan Timo Soini sanoo, että perinteisen oikeisto/vasemmisto-”kvarkin” lisäksi poliittiseen käyttäytymiseen on tullut establishmentti/antiestablishmentti-”kvarkki”. Hänen mielestään tämä uusi tilanne avasi mahdollisuuden populismin nousulle. Soini enteili jo vuonna 1988, että nopea kansainvälistyminen ja pakolaispolitiikka antavat mahdollisuuden aatteellisen populismin nousulle.

Opinnäytetyö on kuin käsikirja perussuomalainen kansanliikkeen synnyttämiseen. Nuori Soini kirjoittaa ”Kelkasta pudonneita riittää. Populismi on itsensä syrjäytyneiksi tuntevien aate. Vähäväkiset ovat muuttaneet maalta kaupunkilähiöiden pubikansaksi. Siellä ovat nyky-Suomen passiiviset itseensä sulkeutuneet jurnuttajat. Passiivisten ryhmä on altis kaikenlaiselle populismille. Pubikansakin puhuu politiikkaa. Vieläkö vanha suusta suuhun -menetelmä pienin muutoksin sittenkin toimisi?” Toimihan se.

Mukautuva populismi

Timo Soinin pro gradu -työssä kuvaillaan Suomen Maaseudun Puolueen vaiheita kansansuosion noususta hallitusvastuun aikaan. ”SMP:n populismi kului käytössä. Valta ja vastuu olivat kesyttäneet sitä”, Soini kirjoittaa. Puolue sai hallituksessa ollessaan läpi omia tavoitteitaan, mutta sen kannatus romahti. Puolue siirtyi mukautuneen populismin aikaan.

Soini siteeraa gradussaan Pekka Vennamoa, joka sanoi, että ”ministerin pallilta voi parhaiten vaikuttaa”. Nyt Soini on itse ministerin pallilla ja pystyy varmasti vaikuttamaan maan asioihin. Suosiota hallitusvastuu sultattaa.

Gradussa on myös Soinin kiinnostava huomio siitä, että vastuun aiheuttaman kesyyntymisen jälkeen ”puolueen sisälle jää häiriköitä, jotka eivät kuitenkaan tule pääsemään hallitsevaan asemaan. Tällainen puolueen sisäinen keskustelufoorumi on jopa hyödyllinen, jollei sitä puolueen johdon taholta tukahduteta. Sen kautta voidaan kokeilla ideoita.”

Soinin opinnäytetyön mukaan populismi on ”joustava aate, joka pystyy uudentamaan itseään”. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, miten Soini lähtee uudentamaan perussuomalaista aatemaailmaa nostaakseen sen kannatusta. Aloite 60 vuotta täyttäneiden pitkäaikaistyöttömien päästämisestä eläkkeelle lienee yksi askel askel tähän suuntaan.