Kari Väänänen: Lähtisivätkö veroparasiitit talkoisiin?

Olen tietoisesti välttänyt tällä palstalla liian voimakkaita yhteiskunnallisia kannanottoja, mutta nyt alkavat pänniä nämä veroparasiitit.
Panama-papereita jaksetaan selitellä mitä naurettavimmilla tavoilla, vaikka kysymyksessä on yksiselitteisesti verojen kiertäminen. Hoetaan, että mitään laitonta ei ole tehty. On menty rimaa hipoen ja harmaalla alueella, mutta lain puitteissa.

Kari Väänänen

Kari Väänänen0404

Jos laki sallii tällaisen menon, laki on huono ja se on muutettava ja porsaanreiät tukittava. Poliitikot ovat koko ajan selittäneet, että Suomi ei yksinään voi tehdä lainmuutoksilla mitään.
Nyt tuolta selittelyltä on pohja pois, sillä yli 80 maata on aloittamassa toimet, joilla veronkierto tehdään vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Nyt siis Suomi mukaan yhteisiin talkoisiin, kun meillä muutenkin niin kovasti tuota talkoilua kaupataan!
Parasiitit vähättelevät, että Suomen kohdalla kysymys on kovin pienistä summista, kuten vaivaisesta 400 miljoonasta eurosta (vertailukohtana koulutuksesta leikattu 600 miljoonaa). Tämä siis yhden paljastuneen veroparatiisipankin puitteissa ja pankkejahan lienee kymmeniä, ellei satoja.
Arvellaan, että veroparatiiseissa makaa jopa 27 000 miljardia euroa. Jos tästä summasta lasketaan kolmannes veroja, jää yhteiseen pottiin saamatta noin 9 000 miljardia euroa.

Samaan aikaan nämä verojenkiertäjät pitävät suurta meteliä siitä, kuinka työaikoja pitäisi pidentää, palkkoja laskea ja julkisia menoja pienentää, jotta lamasta ja valtionvelasta selvittäisiin.
Joku neropatti selitti, että juuri näiden veroparatiisirahojen avulla yhtiöt ja firmat yleensä pysyvät pystyssä ja niiden tuotteet ovat meidän kaikkien saatavilla.
Väärin! Näitä piilotettuja rahoja ei investoida uuteen tuotantoon. Ne sijoitetaan monimutkaisten järjestelyjen kautta uudelleen hämärille rahoitusmarkkinoille.
Se on rahanpesua.

Panama-papereiden jälkeen odotin, että debatti kävisi kiivaana, mutta pankkiirit vain naureskelevat ja toistelevat, että mitään väärää ei ole tehty eivätkä johtavat poliitikot tunnu olevan kovinkaan kiinnostuneita koko keskustelusta.
Se on kummallista, kun samaan aikaan kailotetaan suureen ääneen julkisen rahoituksen vajeesta ja kestävyysvajeesta ja kilpailukykyvajeesta ja velanmaksuvajeesta ja kaikkia vaaditaan velanmaksutalkoisiin.
Huomautus: veroparatiiseihin piilotetuilla verorahoilla maksettaisiin jättimäinen osa valtiomme velasta. Ei pitäisi olla vaikea laskea.

Lähtisivätkö veroparasiitit talkoisiin? Enpä usko. He ilmeisesti katsovat, että heidän ei tarvitse osallistua yhteisiin kustannuksiin. He ajelevat kyllä verorahoilla rakennetuilla maanteillä ja rautateillä, käyvät ilmaista peruskoulua, käyttävät lentokenttiä, metroa, vesi- ja viemärilaitosta, kansallispuistoja, päiväkotisysteemiä ja sairaaloita, siis kaikkia yhteiskunnan palveluita siinä missä me muutkin, mutta eivät ole halukkaita maksamaan siitä osuuttaan.
Me, jotka maksamme veromme tunnollisesti, olemme kuulemma syyllisiä tähän velkakurjuuteen ja kaiken päälle olemme laiskoja ja saamattomia kuhnureita, joita pitää rangaista, pakkolailla! Voi pyhä yksinkertaisuus!

Loppuun selvennys. Parasiitti on loinen, joka imee ravintonsa isäntäeläimestä. Joskus ahneudessaan se menee niin pitkälle, että isäntäeläin lopulta kuolee ravinnon puutteeseen.

Markus Leikola: Veroparatiisia etsimässä

Tiedättekö muuten, mikä yhtiö on Suomen paras veronmaksaja? Nordea.
Se on keikkunut vuosia suurimpien yritysveron maksajien listan kärkikolmikossa Suomessa 150–200 miljoonan euron vuotuisilla yhteisöveroilla. Siis sama pankki, joka on kaikkien hampaissa näinä päivinä, koska se on yhdessä panamalaisen asianajotoimiston kanssa auttanut asiakkaitaan siirtämään rahojaan veroparatiiseihin. Mikä ei sinänsä ole laitonta.

Markus Leikola

Markus Leikola

Kaikki eivät kuitenkaan ole kuten Nordea, sillä yritykset maksavat vähemmän yritysveroa kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Vuonna 2000 yhteisöveroa kertyi yli seitsemän miljardia ja yhteisöveron osuus oli lähes kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta: hyvinvointia rahoitettiin yritysten voitoilla. Nyt kun on taantuma, yhteisöveroja kertyy enää neljä miljardia eli kaksi prosenttia BKT:sta. Poliittiset päätökset ovat pitäneet huolen, että yhteisövero on ollut yritysystävällinen ja järjestelmä joustava.
Yritysveroprosentti on Suomessa ennätysalhaalla: vielä 80-luvulla yritysten tulovero oli 50–60 prosenttia, mutta viimeisten 12 vuoden aikana sen korvannut yhteisövero on laskettu 29 prosentista 20 prosenttiin, isoimpina laskijoina valtiovarainministerit Antti Kalliomäki (sd) ja Jutta Urpilainen (sd). Tällaisen puoliparatiisin aikaansaaneet demarit noudattivat omien oppiensa mukaista suhdannepolitiikkaa, jossa yritysten asemaa helpotetaan matalasuhdanteessa, aivan kuten yhteisöveron 25 prosentista 29 prosenttiin Nokian kulta-aikoina nostanut valtionvarainministeri Sauli Niinistö (kok).

Ketkä sitten ovat livenneet yhteiskunnan rahoittamisesta, jollei Nordea? Vastaus löytyy aakkosista läheltä: Nokia. Vielä 2007 Nokia maksoi 1,7 miljardia veroja eli lähes saman verran kuin koko yhteisöverokertymä nyt. Kännykkäjätin tuloskin oli ennätykselliset kahdeksan miljardia. Nokia maksoi 2010 vain 0,25 prosenttia tuloksestaan Suomeen eli 150 miljoonaa ja 2011 alkaen ei enää euron euroa.
Tämä johtuu osittain vuosikymmenen alun tappioista, jotka voi vähentää viime vuosien voittomiljardeista, mutta syytä on myös Nokian bisneksen muutoksissa. Nokialla on yli 30 000 patenttia, ja sen patenteista vastaavan osaston on tarkoitus tienata yli miljardi euroa vuodessa.
Tänä päivänä patentteja ei vain lisensoida muille yrityksille, vaan niistä käräjöidään ja alalla puhutaankin älypuhelinten patenttisodista. Näihin Nokiakin osallistuu.
Ei ole väliä, tulevatko tuotot patenttioikeuksien myynnistä muiden puhelinvalmistajien käyttöön vai oikeudenkäynneissä tuomittavista korvauksista – tai oikeudenkäyntien välttämiseksi maksettavista sovittelurahoista. Toiminta on kaiken järjen mukaan äärettömän kannattavaa, koska patentit kehittäneille insinööreille on jo annettu kenkää ja tuotekehityskustannukset kuitattu takavuosien menestysmyynnillä – mutta verotuottoina se ei siis näy lainkaan.
Lisäksi Nokia on muiden alan jättien mukana ulkoistanut patenttibisnestään yhä enemmän niin sanotuille patenttitrolleille eli yhtiöille, joiden ainoa toiminta on vuokrata patentteja sekä riitauttaa muiden firmojen käyttämän teknologian patenttioikeudet. Yhä useammin suuryritykset siirtävät patenttinsa veroparatiiseihin ja erityisesti patenttitrolleilla on yhteyksiä veroparatiisimaihin.
Näiden yhteyksien osoittaminen on kuitenkin hankalaa ja sitä vaikeampaa, mitä useammasta yrityksestä patenttien hyödyntämisketju rakentuu.
Toivottavasti jossain vaiheessa selvitetään, maksaako Nokia – kun ei Suomeen – edes jonnekin patenttisodan voitoistaan veroa.

Pääkirjoitus: Kun mikään ei riitä

Journalismi ei ole kuollut, vaan se toteuttaa tehtäväänsä vallan vahtikoirana vahvempana kuin koskaan. Toimittajat ympäri maailmaa tutkivat nyt niin sanottuja Panaman papereita eli valtaisaa veroparatiisiaineistoa. Veroja välttelevistä päättäjistä, yrityksistä ja varakkaista julkkiksista on luvassa paljastuksia vielä pitkäksi aikaa.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Tiedon levittäminen on nykyisin salamannopeaa ja helppoa. Elämme aikaa, jolloin jokaisen tulisi ymmärtää, että lopulta kaikki paljastuu. Myös se, että joillekuille mikään ei riitä.
Verojen välttelyä edesauttava poliitikko on missä tahansa maassa yhteiskunnan painajainen. Jokainen veroparatiisiin livautettu euro on kansan yhteisestä kassasta pois ja rokottaa kaikkia niitä, jotka veroja yhteiseksi hyväksi maksavat.
Moni on jo ehättänyt huomauttamaan, ettei verosuunnittelu ole laitonta. Totta on, että laki ei velvoita suomalaisyrityksiä julkaisemaan listausta tytäryhtiöistään, ja suomalaisilla yhtiöillä on veroparatiiseissa tiettävästi satoja tytäryrityksiä. Onko se moraalista? Onko veroparatiisitileillä mitään muuta perustetta kuin omaisuuden piilottaminen ja verojen välttely? Onko bisneksessä sallittua kaikki, mikä ei ole kiellettyä?
Onko moraalilla väliä, kun tehdään tulosta? Minusta on. Asiakkaat äänestävät lompakollaan. Kun toimii oikein, voi käydä niin kuin eräälle ketsuppivalmistajalle, joka teki rasisminvastaisen mainoskampanjan. Moni ilmoitti julkisesti ostavansa jatkossa tuota tiettyä ketsuppia. Niin minäkin.