Tukevaa arjen hallintaa

Minulla on jänisten kanssa sopimus, että jätän heidän ruokansa rauhaan ja he jättävät minun. Tunnustan. Kova ja hauska jätkä lihoo helpommin. Yhtäkkiä muutamasta tilanteesta ja lounasjonon vitsistä tulee jokapäiväinen valinta, jota kroppa alkaa jo vaatia. Nyt tänne sitä lihaa, leipää tai karkkia, muuten tulee migreeni. Eipä aikaakaan, ja olin kasvanut yli uranaikaisen vaategarderobini.

Aki Riihilahti

Aki Riihilahti

En oikeasti välitä, että olen lihonut. En kaipaa urheilijan fysiikkaa nyt uran jälkeen. Ulkonäkö ei tunnu kovinkaan tärkeältä omassa elämässäni.
Mutta se kyllä syö miestä, että oma energia- ja jaksamistaso heittelehtii nykyään enemmän kuin Suomen politiikka.
En edes muista kuinka monena aamuna putkeen mikään kahvikuppikoko ei ole enää tuntunut tarpeeksi isolta huonojen yöunien jälkeen. Palaverissa dallaspulla. Vielä yksi kahvi.
Nappi auki työpisteelle istuessa. Asioita unohtuu. Vatsaan sattuu. Seurauksena iltapäivästä oman ajattelun taso on sameaa kuin pimeä syysaamu.
Eikä jaksakaan mennä salille töiden jälkeen.
Lopulta ilta sohvalla venyy myöhään ja työasiat tulevat uniin. Hektisen työelämän spiraali iskee salakavalasti.

En ole yksin siinä, että päärynä on kääntynyt väärinpäin vartalomallina, ja arki väsyttää.
Raderan tutkimuksen mukaan 80 prosenttia suomalaisista kokee elävänsä elämäänsä korkeintaan keskinkertaisella energia- ja jaksamistasolla.
Urheiluopistolla tehtyjen mittausten mukaan suomalaiset eivät fyysisesti ole kuin keskimäärin 6–7 tunnin työkunnossa. Armeijat ja koulut ovat jo esittäneet hätähuutonsa, kuinka myös nuorten hyvinvointi on rapistumassa.
Jos sinulla ei ole aikaa nukkua, syödä ja liikkua hyvin, on sinulla oltava aikaa sairastaa myöhemmin. Näin lukee luentokalvossani.
En ole viime aikoina elänyt kuten opetan. Koska on kiire. Ja tuoreen isän arki nyt vaan on sellaista. Seliseli.
Ei se oikeasti paljoa vaatisi. Päivittäisiä valintoja perusasioissa. Kun karkkipussi tuntuu huutavan nimeäsi illalla kotisohvalla, on se todennäköisesti vain osoitus, että yöuni, aamiainen ja lounas ovat epäonnistuneet.
Kroppa yksinkertaisesti alkaa käydä hitaammalla, jos nukut tai juot liian vähän, tai istut liikaa.

Aloittaminen tuntuu aina epämiellyttävältä. Sitä on helppo siirtää, ja pahimmassa tapauksessa sen yrittää ulkoistaa.
Itsepetoksen ansa alkaa tekosyillä sitten kun on aikaa, loman jälkeen, työnantajan pitäisi kannustaa tähän ja ehkäpä tuo viidakontähtösen ihmedieetti iltapäivälehdessä muuttaisi viikossa kaiken.
Tiedän toki, että lopulta vastuu omista valinnoistani on yksin minun, ja en aio enää sitä siirtää.

Väitän, että laihdun viisi kiloa seuraavan viiden kuukauden aikana hikoilematta yhtään sen enempää kuin nytkään.
En siksi, että haluaisin laihduttaa, vaan koska haluan saada enemmän energiaa päiviini. Aion päästä tavoitteeseeni valitsemalla seuraavat perusasiat arjessa: en tee töitä juuri ennen nukkumaanmenoa, vaihdan joka toisen kahvin vesilasiin, nostan hanurin ylös tuolista puolen tunnin välein, pidän neljä kävelypalaveria viikossa ja irtisanon vanhan sopimukseni jänisten kanssa.
Tukeva usko onnistumiseen.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *