Tuomas Enbuske: Koulu pilasi yleiskuntoni vuosiksi

Liikkuminen on masturboinnin tavoin hauskaa, koska se vapauttaa kehoon endorfiinia. Sen sijaan se ei ole hauskaa silloin, kun kaatuilee liian pienissä luistimissa rakot jaloissa osana urheilu-uraansa pettyneen liikunnanopettajan sadistista ihmiskoetta.
Inhosin peruskoulussa liikuntaa enemmän kuin natseja tai Macarena-biisiä. Vielä silloin en ollut anarkisti, joten osallistuin joka tunnille. Nykytiedolla olisin käyttänyt liikuntatunnit venäläisten klassikkojen lukemiseen. Amerikanjuutalaisen kirjallisuuden otin haltuuni jo kouluaikoina, mutta venäläistä kirjallisuutta en vieläkään tajua.

Tuomas Enbuske
Tuomas Enbuske

Fitness-buumi on loistava asia. Oma sukupolveni kasvoi kaljoittelulla ja Onnenpyörällä. Nykyinen nuoriso muokkaa lihaksiaan siinä iässä, kun siitä on eniten hyötyä koko elämän kannalta ja terveellinen elämäntapa on muotia.
Koululiikuntakammoni ei johtunut asenteestani, vaan siitä, että koulu tappoi intoni. Sitä ennen olin uinut Oulun kilpauimareissa ja hiihtänyt jo pikkulapsena satoja kilometrejä talvessa. Suurin innoittajani oli isäni, joka ei koskaan pilkannut kömpelöyttäni, vaan otti minut jo pienenä mukaan juoksu- ja hiihtolenkeilleen.
Vasta peruskoulu tappoi urheiluharrastukseni. Opettaja viljeli puheessaan sotatermejä, koko liikuntatunti oli valmistautumista sotaan. Meiltä, 13-vuotiailta, tivattiin tulevaa suhdettamme sotakoulutukseen ja minut valittiin aina viimeiseksi, kun pesäpallo- ja muita joukkueita jaettiin.
Itse opettaja istui liikuntatunnin ajan autossaan lukemassa Kalevaa.

Rakastan yksilölajeja, kuten hiihtoa ja uintia, jotka aloitin jo lapsena, ja painonnostoa, jonka aloitin vuosi sitten. Peruskoulu kuitenkin katkaisi lapsena alkaneen urheiluharrastukseni yli kymmeneksi vuodeksi. Vasta 32-vuotiaana, eli kahdeksan vuotta sitten, aloitin sen uudelleen.
Kokemus oli mahtava. Ikävuodet 20–30 olin lähinnä juhlinut ja ryypännyt. Tämä sinänsä on järkevää, koska fiksu ihminen aloittaakin liikunnan vasta vanhempana. Nuorena kun jaksaa riekkua, naida ja ryypätä ilman liikuntaakin. Mutta ei enää yli kolmekymppisenä.
Suurimpana yllätyksenä liikunnan aloituksessa tuli se, mitä kukaan ei koskaan ollut peruskoulussa tai lukiossa kertonut. Liikunnasta todellakin tulee hyvä olo. Aivonsa voi koukuttaa liikuntaan, kuten mihin tahansa päihteeseen. Sen antama tunne on siis sama kuin kokaiinin tai viinan.
Miksi tätä ei kerrottu koulussa, vaan peloteltiin vain huumeilla?
Tiedän, että pedagogia on kehittynyt sitten kouluaikojeni. Mutta ei tarpeeksi. Suomi saisi aikaan miljardien säästöt, jos koulun liikuntatunneilla teineille kerrottaisiin siitä urheilun aiheuttamasta hyvänolontunteesta, joka tuntuu paremmalta kuin nousuhumala.
Lapset pitäisi panna kilpailemaan itseään vastaan, ei toisiaan. Varsinkin murrosiässä tasoerot ovat todella isoja. Alkuvuodesta syntynyt luokkakaveri on jo täysi mies häpykarvoineen ja lihaksineen ja loppuvuodesta syntynyt vielä pikkupoika. Itse olen syntynyt loppuvuodesta.

Vuoden painonnostoharrastukseni on ollut myös hyvä testi omille ennakkoluuloilleni. Aiemmin pidin painonnostopiirejä homofobisina äijäilypiireinä, joissa tärkein tarkoitus on esittää kovista. Olen yllättynyt siitä, miten lämpimästi minut on otettu vastaan painonnostosalilla.
Kukaan ei ole salilla naureskellut tai vähätellyt, kuten peruskoulunopettajani teki aina virheen tehdessäni.
Tärkein syy harrastaa liikuntaa yli kolmekymppisenä on kuitenkin se, että urheilun ansioista jaksaa naida. Se on nimittäin raskasta hommaa yllättävän monelle keski-ikäiselle miehelle. Liikuntaa pitäisi mainostaa panemisargumentilla eikä millään pekkapuskamaisella moralismilla.

Kommentit (9)
  1. LiianPaksuKerubiksi
    6.2.2018, 10:31

    Liikuntaa pitäisi saada kouluihin ja työpaikoille vähintään 2h per päivä. Liikunta lisää terveyttä ja älykkyyttä kaikissa tutkimuksissa.

    Se, että joidenkin suomalaisten mielestä pisavoittajien pitää päntätä itsensä sairaaksi, ja valmistua nopeasti tempputyöelämään, on sairasta. Sitten nämä likinäköiset diabeetikot ex-pisavoittajat someniskoillaan voivat niin pahoin, että äänestävät natseja ja talousrikollisia, koska he luulevat, että heidän pahoinvointia helpottaa se, kun sentään voidaan potkia köyhiä vielä syvempään suohon.

    Suomi tarvitsee liikuntaa ihan jo kansakunnan selviytymisen takia. Olisko mahdollisella tulevalla pääministeri Paavo Väyrysellä urheilumies Kekkosen perillisenä munaa määrätä liikuntaa lisää kouluihin vaikka 1h per päivä??

  2. Joni Pelkonen
    6.2.2018, 15:51

    Koululiikunta epäonnistui ainakin kahdesta syystä:

    1) siinä pakotettiin kilpailemaan. Eivät kaikki halua kilpailla. Eivät varsinkaan ne, jotka tietävät kuitenkin häviävänsä koska eivät harrasta kilpailulajeja. Joten minkä perkeleen takia koulussa pakotettiin jääkiekkoa harrastamattomat samaan kaukaloon aktiivisten junnukiekkoilijoiden kanssa? Tai 150-senttiset varhaisnuoret pelaamaan koripalloa 170-senttisiä varhaiskehittyneitä vastaan? Tai kilpailemaan korkeushypyssä samaisen tyypin kanssa? Ei mitään järkeä.

    2) siinä ängettiin kuution muotoista palikkaa pyöreään koloon “opettajan” toimesta joka ei tajua ettei se onnistu. Palikkana oppilaat ja kolona laji, johon he eivät sovellu ja josta he eivät pidä.

    Polkupyöräily taitaa olla yleisin lasten harrastama hikiliikuntalaji. Silti juuri siihen ei kiinnitetty koulussa mitään huomiota. Olisi jostain ihmeen syystä pitänyt opetella juoksemaan kovaa monen kilometrin matkoja – sillä sitähän sillä kammottavalla cooperintestillä mitattiin. Ei mitään järkeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *