Tuomas Enbuske: Someraivo on loistoasia!

Jooooooo! Näiiinhän se on! Ollaan kotonani Oulussa 1980-luvulla. Kylässä oleva sukulaismies on aina kaikesta isäni kanssa samaa mieltä. Ja isäni hänen kanssaan. Sitä oli suomalainen keskustelukulttuuri, neuroottista konsensuksen hakemista.

Tuomas Enbuske

Tuomas Enbuske

Kasvoin Suomessa, jossa herneet eivät koskaan olleet nenässä, vaan aivojen paikalla. Kaikkia edes vähän mielenkiintoisia keskustelunaiheita vältettiin; ei puhuttu politiikasta, uskonnosta tai seksistä, vaan korkeintaan säästä. Vain jurrissa uskallettiin olla jotain mieltä.
Kymmenisen vuotta sitten suomalaisen keskustelukulttuurin pelastus saapui Kaliforniasta. Siirryimme sosialistisesta mediasta sosiaaliseen mediaan. Jokaisesta tuli tiedotusväline. Olemme viimein alkaneet keskustella ja olla eri mieltä. Sosiaalinen media on nykyään paikka, jossa yhteisö hakee moraaliaan. Jos joku loukkaa moraalin ilmatilaa, reagoimme. Tämä on loistavaa!
Tietysti on raskasta, kun joku yhtäkkiä kritisoikin omia nerokkaita ajatuksia. Siksi eri mieltä oleville on kehitetty alentuva pilkkasana ”mielensäpahoittaja”.

Viime viikolla urheilujulkkis Aleksi Valavuori julkaisi twiitit, jotka liittyivät siihen, että Lidl veti pois maitomainoksensa. Niissä oli vitsailtu homojen ulostulosta kaapista. Vaikka ne oli selkeästi tarkoitettu vitseiksi, ne vaikuttivat homofobisilta, vaikka olivat ehkä enemmän loukkaus huumoria kuin homoja kohtaan. Huumori ei koskaan toimi ylhäältä alaspäin.
Valavuori pyysi poikkeuksellisen suoraan anteeksi. Toisin kuin poliitikot, jotka yleensä pyytävät anteeksi ”niiltä, jotka ovat mahdollisesti loukkaantuneet”, Valavuori pyysi anteeksi sanojaan. Hän myönsi, ettei tajunnut asiasta tarpeeksi. Silti moni leimasi Valavuoren kommenteista loukkaantuneet mielensäpahoittajiksi. Tämä on paradoksaalista. Valavuorihan oli itse pahoittanut mielensä niistä, jotka olivat pahoittaneet mielensä Lidlin mainoksesta.
Ihminen on vaelteleva heimoeläin. Siksi on ihmeellistä, että olemme edes pystyneet muodostamaan kyliä, kaupunkeja ja valtioita, joissa elämme käsittämättömän rauhallisesti. Edellytyksenä on, että jaamme edes suunnilleen samanlaiset moraaliarvot. Yhteisö hakee aina normejaan neuvottelemalla. Normit myös muuttuvat. Monet asiat, jotka nyt ovat Suomessa itsestäänselviä, eivät olleet sitä vielä muutama vuosikymmen sitten. Silloin homous oli rangaistavaa, elokuvissa pilkattiin mustaihoisia ja nainen yksin ravintolassa oli todennäköisesti prostituoitu.

Gynekologi Pirkko Brunila kommentoi Hesarissa silvottujen maahanmuuttajanaisten sukupuolielinten korjaamista väheksyen. Hänen mukaansa seksuaalista nautintoa ei välttämättä pitäisi palauttaa julkisilla rahoilla.
Minusta tämä oli pöyristyttävää. Naisten silpomisessa on kyse muustakin, ja sitä paitsi seksuaalinen nautinto on tärkeää. Närkästyin ja kommentoin asiaa sosiaalisessa mediassa. Brunila ei selkeästi ollut siirtänyt kelloaan tunnilla, vaan vuosisadoilla taaksepäin.
En silti ajattele, että Brunila on lähtökohtaisesti paha ihminen, joka pitäisi eristää yhteisöstä ja ajaa soihtujen kanssa ulos kylästämme. Hän on varmasti hyväntahtoinen ihminen, mutta olen vain asiasta eri mieltä. Ja niin oli moni muukin. Syntyi someraivo. Olen joskus kohdannut sen itsekin, mikä on loistavaa.
Juuri muiden loukkaantumisten takia olen oppinut itsekin paljon. Olen ollut monessa asiassa väärässä. Koska olen etuoikeutettu, olen oppinut ymmärtämään, että asia, joka itselle on melko yhdentekevä, voi jollekin olla elämän ja kuoleman kysymys. Olen bernsteinilainen sosiaalisen median käyttäjä. Tärkeintä on liike. ●

Kommentit
  1. 1

    Blum sanoo

    Näinhän se on. Keskustelu jossa molemmat ovat samaa mieltä, ei koskaan johda mihinkään.

  2. 3

    tuoppi kellari sanoo

    Sä oot silti saviaivo, se että puhuu paljon ei oo vielä mitään keskustelua ja sin kohdalla se on jo narsismia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *