Vapaa liike ei Euroopassa lopu

Maahanmuutto ei saa muuttua hallitsemattomaksi, ministerit sanovat.
Siinähän sanovat. Koko Euroopan laajuisten yhteismarkkinoiden idea on tavaroiden, palvelujen, rahan ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Berliinin muurin kaatuminen merkitsi vapautta, joka on ollut yhtä lailla kapitalistista ja markkinatalouden vapautta, mutta myös tavallisten ihmisten turismia ja työpaikan etsintää.

Markus Leikola
Markus Leikola

Jos nyt palattaisiin aikakoneella taaksepäin, rajoitukset koskisivat kaikkia, ei vain Euroopan ulkopuolisia kansalaisia, vaan myös suomalaisia. 1980-luvulla Berliiniin tarvittiin viisumi, Virosta ei haettu halpaa viinaa ja oma markkamme oli lastu laineilla, kun valuuttakeinottelijat pelasivat sillä sököä. Asuntolainojen korot huitelivat 20 prosentissa. Koko Eurooppa-viritelmän tarkoitus oli kehittää tarpeeksi vahva kauppablokki Yhdysvaltoja, Kiinaa, Japania ja nousevia talousmahteja vastaan.
Ei tullut päällystakkia, tuliko liiviäkään, mutta kuitenkin tuluskukkaroa enemmän. Koska ei haluttu vetää täyteen liittovaltioon asti, jäätiin puolitiehen. Kullakin maalla on erioikeuksia: Tanska ei osallistu yhteiseen poliisipäätöksentekoon, Ruotsi päätti pitää oman valuuttansa. Moni muistaa suomalaisen maatalouden ”vuoristotuet”.
Suomi pyrki EU:n päätöksenteon ytimeen sillä seurauksella, että koko Eurooppa otti ajaakseen juuri Nokian piirustuksiin sopivat matkapuhelinstandardit. Muu maailma nukkui kännykkäasioissa vielä ruususen unta.
Kun amerikkalainen Motorola joutui luovuttamaan Nokialle ykköspaikan maailman mobiilimahtien kisassa vuonna 1998, se oli eurooppalainen ponnistus yhtä paljon kuin suomalainenkin. Tänä päivänä Motorola on kiinalaisen Lenovon tytäryhtiö, sen markkinaosuus on kolme prosenttia. Kännyköiden ostokäyttäytyminen se vasta hallitsematonta on ollutkin.

Mutta aivan kuten pakolaisvirta Välimeren yli Eurooppaan, vapaus on osa kehitystä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Amerikkalaiset ovat lähteneet Afganistanista ja Irakista, ja katso: terrori ja vaino lähti molemmissa maissa rajuun kasvuun ja loi osaltaan edellytykset Isisin synnylle Syyriaan ja Irakiin. Venäjän edun mukaista on tukea Syyriassa diktaattoripresidentti Bashar Al-Assadia, jolloin Euroopalle jää vähemmän aikaa muistella Ukrainaa.
Mutta samaan aikaan Yhdysvallat, EU ja Venäjä ovat auttaneet Irania – joka suostui ydinmalttiin – vapautumaan pakotteistaan. Nyt länsi odottaa Iranin kääntävän kelkkansa ja vetävän tukensa Al-Assadilta.
EU:n ulkoministeri Federica Mogherini on optimistinen, että neuvottelut Syyrian tulevaisuudesta saadaan nyt liikkeelle hieman todennäköisemmin kuin hetki sitten. Vaikka Eurooppa on käyttänyt kymmenen miljardia pakolaisiin, se on häviävän pieni rahasumma EU:n ympyröissä. Mogherinin mukaan me kyllä kestämme sen.

Näissä EU:n pöydissä Suomi on mukana: kulissien takaisia rauhanponnisteluja sekä lisää apua leireille Turkkiin, Jordaniaan ja Libanoniin. Mutta vasta rauha tai toive rauhasta kääntää virran toiseen suuntaan – näin se on ollut Euroopan vuosisataisten pakolais- ja kansainvaellusten aikana ennenkin.
Vaihtoehto olisi sulkea rajat Euroopassa. Mutta mihin Suomen vienti silloin vetäisi suljetun rajan yli? Sietämätöntä on siedettävä, on tehtävä töitä rauhan eteen kahta kovemmin ja pidettävä sillä välin muidenkin olot siedettävinä. Turha nitistä muille eurooppalaisille, Suomen kohtalo on ja pysyy samassa veneessä Euroopan kanssa.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *