Vexi Salmi: Tapaamisia Tapin kanssa

Tauno ”Tappi” Suojanen on mies, jota ei voi unohtaa. Minulla on ollut onni saada nauttia hänen vauhdikkaasta seurastaan. Niinä hetkinä ei tullut suru puseroon, tapahtumia riitti ja karavaani kulki.

Tapista on kiertänyt satoja juttuja. Osa niistä on totta, osa silkkaa pahantahtoisuutta. Suojanen oli kovaääninen, joskus karski jutuissaan, mutta ei epärehellinen. Sen minkä hän lupasi hän myöskin piti.

Ensimmäisen kerran jouduin Tapin kanssa puheisiin, kun järjestin tansseja Parolan Piilopirtillä vuonna 1964. Hän oli tuonut Suomeen tanskalaisen rautalankayhtyeen The Lionsin ja yritti kaupata sitä minulle.

Yritin selittää, että ohjelma oli jo täysi, ei ollut rahaa. Mutta Tappi jatkoi. Juttua tuli kuin tykin suusta: ”Et ole ikinä nähnyt näin paskaista bändiä, pitkät rasvaiset tukat. Sinähän saat rahat jo makkaranmyynnistä.”

Kauppoja ei syntynyt, mutta seuraavana talvena otin Tauno Suojasen Show-yhtyeen Hämeenlinnan Spede-Clubille. Se oli pitkään jatkuneen yhteistyömme alku.

Tapin puhutuin älynväläys oli Kari Purhonen. Eräänä aamuna Tappi heräsi ajatukseen, että Suomesta puuttuu sokea laulaja. Hän päätti lanseerata Suomen Ray Charlesin.

Siltä istumalta hän soitti Sokeain Liittoon ja kysyi onko teillä hyvää sokeaa laulajaa. Näin löytyi Kari Purhonen.

Erik Lindström sävelsi Karille pari laulua ja levy julkaistiin. Ensimmäinen keikka oli Aitoon VPK:n talolla. Tappi laittoi lehteen sokeeraavan mainoksen:

”Tänään Aitoon VPK:n talolla sokea laulaja Kari Purhonen. Jos näkee, rahat takaisin.”

 

Keikka meni hyvin, mutta Tappi tahtoi nähdä, kuinka Purhonen vetoaa savolaisiin ja lähti seuraavana viikonloppuna Karin mukaan Siilinjärvelle.

Savolaisetkin pitivät. Kuopion lähellä yöhuoltoasemalla Kari sanoi Tapille, että hae pari kinkkuvoileipää, on nälkä. Tappi porhalsi tiskille ja tilasi kaksi kinkkuleipää.

”Tuleeko tummalle vai vaalealle”, tarjoilija kysyi. ”Ei sillä ole väliä, ne tulee sokealle”, Tappi vastasi.

Muutama vuosi myöhemmin sain Tapilta kirjeen, jonka mukana oli koenauha. Kirje alkoi: ”Niin kuin tiedät, en ole koskaan tyytynyt tavanomaiseen. Olen manageroinut sokeita ja rampoja. Nyt löysin ärrävikaisen laulajan.”

Kasetti oli täynnä hitaita rakkauslauluja voimakkaasti r-kirjainta sortaen laulettuna. Se jäi julkaisematta.

1980-luvun alussa Tappi joutui oikeuteen bingopalkintojen liikevaihtoveronkierrosta ja sai lyhyen tuomion. Hän kärsi sen Kakolassa.

Muutaman päivän kuluttua sieltä tuli kirje. ”Vexi tee äkkiä levy. Kreivin selli on yläpuolellani. Laita nimeksi Kahden kerroksen väkeä.” Televisiosta tuli silloin samanniminen suosittu sarja. Laulu jäi kirjoittamatta.

Irwin joutui 1980-luvun loppupuolella Tampereen keskussairaalaan ja halusi huoneeseensa television. Soitin Tapille ja pyysin häntä järjestämään asian. Tappi hoiti jutun ja lähetti laskun käytetystä televisiosta.

Unohdin maksaa laskun ja kuukauden kuluttua Tappi lähetti kirjeen: ”Maksa lasku heti tai täältä lähtee Helsinkiin kyröskoskelainen sahtiporukka perimään sitä.”

Maksoin laskun, enkä nähnyt sahtiporukkaa.

 

Viimeisen kerran tapasin Tapin Irwinin hautajaisissa. Irwin ja Tappi olivat olleet hyviä ystäviä. Heidän välillään ei ollut koskaan minkäänlaisia ristiriitoja. Tappi istui edessäni. Hän oli surun murtama.

Ilmeisesti sitä lieventääkseen hän kääntyi puoleeni ja tokaisi kantavalla äänellä:

”Vexi, toltakin vainajalta me vietiin rahat.”

 

Kommentit (1)
  1. VEXI SALMI MUISTELEE TAPPI SUOJASEN TOIMINTAA | The news about the Finnish recordings
    17.6.2015, 17:20

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *