Tehokkuus vai perustuslaki?

Itella aloittaa kokeilun, jossa tavallinen kirjeposti postikonttorissa avataan, skannataan ja toimitetaan saajalle sähköisessä muodossa. Tätä toimintaa ei pidetä mitenkään ihmeellisenä, koska se on tehokasta ja tuottavaa ja siksi kerrassaan erinomainen asia. Lailliseksi menettelyn tekee kuulemma kirjeiden saajien suostumus postin avaamiseen.

Eikö Itellassa kukaan osaa avata lakikirjaa perustuslain kohdalta? Jos paperiversion avaaminen on liian monimutkaista, niin ajantasainen lainsäädäntö löytyy kokonaisuudessaan myös sähköisenä versiona Finlexistä.

Kirjesalaisuus on yksi keskeinen perustuslain suojaama oikeus. Muita ovat mm. hengen ja omaisuuden suoja. On niitä paljon muitakin, mutta lukekaa itse, jos omat perusoikeudet sattuvat kiinnostamaan. Oikeusjärjestelmämme mukaan perustuslaki on niin vahva, ettei siitä poikkeavaa menettelyä sallita muuten kuin perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyllä lailla. Tässä tapauksessa mitään lakimuutosta ei ole ajateltukaan tehtäväksi, vaan pelkän kansalaisen suostumuksen katsotaan oikeuttavan hänen perustuslaillisten oikeuksiensa loukkaamisen.

Jos tämä hyväksytään, niin sitten on hyväksyttävä myös sellainen menettely, että itsemurhahakuisen ihmisen saa hänen suostumuksellaan surmata rangaistuksetta. Suostumus poistaisi perustuslain ja siihen pohjautuvan rikoslain mukaisen hengen suojan. Tämä on äärimmäinen esimerkki, mutta periaate on täsmälleen samanlainen perusoikeuden loukkaaminen. Tämä tulkinta ei kuitenkaan menisi oikeudessa läpi, vaan tekijä tuomittaisiin ilman muuta henkirikoksesta.

Kokonaan toinen asia on kriisitilanteessa toteutettava kirjesensuuri.  Se, kuten muutkin puolustustilalaissa säädetyt kajoamiset perusoikeuksiin ovat jo oikeassa järjestyksessä säädettynä siinä laissa, joka tulee tarvittaessa voimaan presidentin asetuksella.

Yksi julkisen sektorin johtava periaate on hallinnon lainalaisuus. Se tarkoittaa sitä, että kaikissa virkatoimissa on ehdottomasti noudatettava lakia. Itella ilmeisesti katsoo, että julkista tehtävää toteuttavaa yhtiötä ei tämä periaate mitenkään liikuta, varsinkin kun tehokkuus, tuottavuus ja sokea teknologiausko vaativat lakien sivuuttamista.

Kerran vielä: perustuslain suojaamaa kirjesalaisuutta rikotaan siinä vaiheessa, kun joku muu kuin kirjeen vastaanottajaksi merkitty kirjeen avaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, lukeeko hän sen vai ei.

Kuinka lypsävä lehmä myytiin

Lypsävän lehmän myymisellä ja rahojen ryyppäämisellä tarkoitan menettelyä, jolla maamme kansallisomaisuutta on yksityistetty 1990-luvun alusta lähtien. Valtion laitokset, valtionyritykset ja valtion omistus pörssiyhtiöissä on myyty polkuhintaan budjetin tilkkeeksi ja rahat on käytetty elämiseen. Kyseessä on selvä ideologinen ja poliittinen valinta eikä suinkaan mikään taloudellinen pakko, vaikka meille niin on kerrottu. Ei olisi ollut mitään järkevää tarvetta myydä tuottavia yrityksiä, mutta halua oli ja on sitäkin enemmän. Puheet omistuspohjan laajentamisesta, ulkopuolisen pääoman virtaamisesta maahan ja kansankapitalismista ovat pelkkää sumutusta ja sananhelinää. Vaan kuinka kaikki oikein tapahtui?

Ensin valtion laitokset yhtiöitettiin. Sitten ne saneerattiin pörssikuntoon ja myytiin kansainvälisille suursijoittajille. Tässä vaiheessa avautui kotimaisille toimijoille rahastuksen paikka. Uuden yhtiön osakkeita nimittäin myytiin tiskin alta erikoishintaan yhtiön toimivalle johdolle, hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille sekä heidän lähipiirilleen. Näin mm. Pekka Vennamo perheineen hankki alihintaan yli 50 000 kpl entisen Telen ja tulevan Soneran osakkeita. Tätä kutsutaan sitouttamiseksi, mutta sisäpiirikauppaa se ei ole. Sekä Rahoitustarkastus että Eduskunnan oikeusasiamies ovat nimenomaan todenneet, että koska kyseessä ei vielä ollut pörssiyhtiö, ei sisäpiiritietoa ole voitu käyttää hyväksi. Sisäpiirikauppa on rikos vain jo olemassa olevissa pörssiyhtiöissä, ei vasta perusteilla olevissa.

Toisessa vaiheessa myytiin valtaosa osakkeista ulkomaalaisille sijoitusyhtiöille. Nyt pääsivät rahastamaan sijoituspankkiirit, kuten mm. Björn Wahlroos. Hän nimittäin oli valtion luottomiehenä arvioimassa osakkeiden tulevaa arvoa sekä toimi ostajan ja myyjän välimiehenä. Välityspalkkiot hän laskutti molemmilta.

Vasta viimeiseksi päästiin kansankapitalismiin eli osakkeita myytiin kaikille halukkaille oikeaan pörssihintaan. Tai olisi myyty, mutta enää ei ollut myytävää. Valtaosa oli jo myyty alihintaan erikoisjärjestelyin.

Valtionyhtiöiden osalta kuvio oli muuten täsmälleen sama, mutta niitä ei tarvinnut erikseen yhtiöittää. Pelkkä pörssikuntoon saneeraaminen riitti. Tämä taloustermi tarkoittaa poikkeuksetta irtisanomisia ja lomautuksia.

Simsalabim, näin helppoa se oli ja on edelleen. Veronmaksajien omaisuuden yksityistäminen sujuu ilman riitasointuja, koska meillä tunnetusti vallitsee kulloinkin vain yksi totuus. Tällä kertaa se totuus kuuluu, että rahaa tarvittiin valtionvelan hoitoon ja muutenkin globalisaatio vaatii omistuspohjan lajentamista ja pääomien virtaamista maahan. Pakkohan asian on olla näin, koska kaikki talousgurut ja poliitikot näin sanovat.

Tsaari hyvä, pajarit pahoja

Sanomalehti Karjalaisessa on yleisönosaston tekstiviestipalsta, jolle ainakin yksi presidentti Tarja Halosen vihaaja lähettelee toistuvasti raivonpärskähdyksiään. Tyyli on sitä mitä se aina tällaisilla palstoilla on: maassa on työttömyyttä, lakkoilua, köyhyyttä, eriarvoisuutta, tyhmiä kansanedustajia, hölmöjä hallitusherroja ja milloin mitäkin vääryyttä, mutta Tarja vain hymyilee eikä tee mitään. Presidentin täytyisi ilmeisesti korjata välittömästi kaikki kansan havaitsemat epäkohdat.

Se vain ei käy päinsä, presidentillä ei ole tällaista valtaa. Perustuslain mukaan presidentti voi armahtaa jo tuomitun rikollisen, mutta hän ei saa puuttua yksittäistapauksissa eduskunnan, hallituksen, tuomioistuinten, virastojen tai laitosten tai yksittäisten virkamiesten päätöksiin. Tällaista ohjaamisoikeutta ei presidentillä koskaan Suomessa ole ollut. Sitä ei ollut edes rakastetulla ja kaivatulla Kekkosella, vaikka hän sitä omavaltaisesti käyttikin myllykirjeillään. Kukaan ei kai uskaltanut sanoa hänelle, että toiminta oli tasapainoilua laillisuuden rajalla ja usein ylitti sen selvästi.

Koko ajattelu tsaarin hyvyydestä ja pajarien pahuudesta kumpuaa kaukaa historian hämäristä, satojen vuosien takaa. Silloin talonpoikien ja muun rahvaan näkökulmasta kuninkaan tärkein tehtävä oli kuunnella heitä ja korjata vääryydet, joita aateliset, sotilaat ja virkamiehet aiheuttivat. Silloin vuolas valituskirjelmä tai peräti ”kuninkaissa käyminen” saattoi oikeasti johtaa edulliseen lopputulokseen, koska itsevaltaisella kuninkaalla oli kaikki valta halutessaan vaikuttaa hallintokoneistoon. Ajat ja lait ovat muuttuneet, mutta ihmeen sitkeässä ajattelu istuu.

Olen muuten sitä mieltä, että sanomalehtien tekstiviestipalstat joutaisi lopettaa. Lyhyeen tekstiviestiin ei voi liittää mitään kunnon perusteluja, joten viestit ovat lähinnä surkuhupaisia raivonpurkauksia eivätkä vakuuta ketään.