Ilmaistyötä pakolla?

Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Kukaan ei saa loisia aikana, jolloin tekemätöntä työtä on yllin kyllin. Työvoiman myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muut tuotteitaan myyvät. Olemassaolon oikeus on lunastettava työllä ja ihmiset on opetettava siihen, että leipä tulee vain kovaa työtä tekemällä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on vaarallisen rikkaruohon kylvämistä.

Tämä ei ole peräisin hallituksen työvoimapoliittisesta selonteosta eikä kenenkään ilmaistyöhön uskovan suusta, vaikka ihan hyvin voisi olla. Näin kirjoitti Hufvudstadsbladet 23.5.1918, mutta poistin tekstistä sellaiset sanonnat kuin yhteiskunnan alemmat kerrokset, roskajoukko ja kuriton rahvas. Tämä oli oman aikansa tekstiä, mutta joskus tuntuu siltä, että ajan ratasta halutaan kammeta takaisin väkisin.

Samantapaisia ajatuksia putkahtelee nykyisin esille tämän tästä. Työttömiä vaaditaan työttömyysetuuden vastineeksi milloin lumitöihin, milloin peräti vanhusten kodinhoitajiksi. Erityisesti olisin kiinnostunut tietämään, mihin perustuu näiden yksityisajattelijoiden kritiikitön usko palkattoman työn jalostavaan ja siunaavaan vaikutukseen? Vai onko kyse vain siitä, että työmarkkinoiden sanasto on heille tuntematon maaperä?

En vastusta työllisyyskoulutusta enkä palkkatuella toteutettavaa työllistämistä. Koulutuksesta voi olla hyötyä ja työntekijälle on samantekevää, maksetaanko hänen palkkansa palkkatuesta, työnantajan kassasta vai puoliksi molemmista. Häntä kiinnostaa vain tehdystä työstä saatava palkka. Sen sijaan vastustan ehdottomasti koulutuksen tai työharjoittelun nimellä teetettävää palkatonta työtä. Se on halpamaista toimintaa, joka polkee sekä työntekijän ihmisarvoa että palkkatyön arvostusta. Moniko työttömien ilmaistyön kannattaja olisi halukas tekemään nykyistä työtään noin 400 euron kuukausipalkalla eli työmarkkinatuella? Siinä taitaisi horjua usko palkattoman työelämässä kiinni pysymisen elähdyttävään vaikutukseen.

Nämä ilmaisen pakkotyön kannattajat eivät ilmeisesti häveliäisyyttään koskaan kerro, mitä ilmaisesta työstä kieltäytyjälle pitäisi tehdä. Vuonna 1918 ei tunnettu tällaisia estoja, vaan niskuroijat oli armotta ja lopullisesti leikattava kokonaan irti yhteiskunnasta.