Konsulttipuppua

Minä muistan hyvin sen ajan, jolloin laatu oli synonyymi sanalle hyvä. Sitten tulivat konsultit johtamisteorioineen ja laatu muuttui monimutkaiseksi järjestelyksi, jonka tarkoitus on siirtää yritysten rahoja konsulteille.

Luin erään johtamisfilosofin kirjoittamasta oppaasta seuraavaa: ”Projektit ja projektijohtaminen ovat välineitä saada nopeasti aikaan tehokasta toimintaa jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Pysyvämpi linjaorganisaatio kohtaa dynaamisten ja nopealiikkeisten projektien maailman.”

Tämä hölynpöly kertoo projektijohtamisesta, joka on eräs uususkontoon verrattava johtamisfilosofia monien kaltaistensa joukossa. Kuten asiaan kuuluu, sen airueet suoltavat käsittämätöntä jargonia täynnä upeita sanoja ilman mitään sisältöä. Koko höpinä on pelkkää lumetodellisuutta, jossa keisarilla ei ole vaatteita. Tosiasiassa projektijohtaminen tarkoittaa pätkätyön teettämistä.

Johtamisfilosofioissa on aina sama kaava. Asiaa on hyvin ohuelti tai ei ollenkaan, mutta koko komeus on kuorrutettu ylisanoilla, hämärillä ajatuksilla ja amerikkalaisesta liike-elämästä lainatuilla markkinointi-iskulauseilla. Paketti myydään sitten hyvään hintaan yrityksille, joilla on ylimääräistä rahaa ja jotka haluavat näyttää trendikkäiltä.

Olen elämäni aikana joutunut koulutettavaksi ainakin seuraavien johtamisoppien mukaan: mikrojohtaminen, makrojohtaminen, tulosjohtaminen, tavoitejohtaminen, laatujohtaminen ja visiojohtaminen. Lienee niitä vielä muitakin. Merkillisintä näissä koulutustilaisuuksissa on se, että aina joku koulutettava hurahtaa uuteen oppiin kuin mummu ylivainiolaisuuteen ja alkaa silmät päässä pyörien julistaa uuden tavan olevan ainoa oikea. Parin vuoden kuluttua opit heitetään romukoppaan ja kehitetään uusi filosofia, jota myydään samoille pöhköille. Ja yleensä aina samat yksilöt hurahtavat uudelleen. Heillä lienee jokin hurahtamisgeeni, joka aktivoituu konsultin puhuessa. Ja konsultti tarjoaa myhäillen itselleen kakkukahvit.

Kommentit
  1. 1

    armi vartiala sanoo

    Niinpä,viime vuosina työmaallani oli tuloskeskustelut vuosittain. Jos siinä pomon ja alaisen kemiat eivät yleensäkkään olleet parhaat mahdolliset,niin minusta yhtä tyhjän kanssa.Toiset ruskeakieliset puhuivat keskusteluissa potaskaa työkavereistaan,eli ampuivat nurkan takaa.Itselleni jäi ikäväviä muistoja koko systeemistä.Mitään muutosta ei tapahtunut puoleen ei toiseen.Mutta aikaa hukattiin turhiin keskusteluihin.